Kirjoja tuli taas luettua 2018 tuttuun epäsäännölliseen tahtiin mutta määrällisesti kirjojen määrä (20 kirjaa) hipoo henkilökohtaista ennätystä. Lukunautinnoista vastasi pääosin edellisten vuosien tapaan tutut dekkarit, jokunen historiaopus, värikäs kokoelma scifiä, Cornwellin fiktiivistä historiankirjoitusta sekä viimeiset askeleet Päätalon Koillismaassa.
Viime vuonna sain lopulta päätökseen Päätalon Koillismaa-sarjan. Viisiosaisen sarjan viimeiset osat Myrskyn jälkeen ja Mustan lumen talvi päättivät Järvikylän asukkaiden tarinan sotien jälkeisiin tunnelmiin, joissa sodat läpikäyneet sukupolvet sekä kylmän sodan nuorten arvomaailmat törmäsivät yhteen.
Sain jopa Cormac MacCarthyn tuotantoa liikutettua eteenpäin kun tartuin Rajatrilogian ehkä kuuluisampaan teokseen Kaikki kauniit hevoset, joka on romanttinen kuvaus vanhasta katoavasta kesyttämättömästä maailmasta lähes täydellisine luontokuvauksineen. Tänä vuonna toivottavasti trilogian toinen osa Matka toiseen maailmaan mahtuu lukujonoon.
Science Fiction -osastoni sisälsi tällä kertaa enemmän uusia tuttavuuksia kuin aikaisemmin. Vuonna 2012 aloittamani Dmitri Gluhovskin Metro-trilogia sai arvoisen päätöksensä josta luonnollisesti olen iloinen. Uusina tuttavuuksina oli Stephen Baxterin elämää suurempaa scifiä edustava Proxima jonka jatko-osa Ultima on onneksi jo hyllyssä odottamassa vuoroaan. Toisena pirteänä tuttavuutena oli dystooppinen David Hutchinsonin Europe in Autumn, joka maalaili pelottavan realistisen kuvan tulevaisuuden Euroopasta, joka on sirpaloitunut ilmastomuutoksen, sotien, tautiepidemioiden ja tietysti erimielisyyksien takia. Kirjassa piipahdettiin jopa Helsingissä joka on aina toriainesta. Scifi-vuoteni päättyi sitten sotaisissa tunnelmissa Marko Kloosin militanttiscifin parissa.
Dekkaripuolella hiihdin tuttuja latuja James Lee Burken loputtoman saagan sekä Jo Nesbøn Harry Hole-sarjan parissa. Mielenkiintoinen sivulatu tuli kuitenkin käytyä kun sain päätökseen Malcolm MacKayn synkän Glascow-trilogian. The Sudden Arrival of Violence päätti komiasti nuoren skotlantilaisen palkkamurhaajan tarinan.
Ja lopuksi ikigenreni historia. Kylkeen on nyt myös historialliset romaanit joita vetää Bernard Cornwellin Uhtred-sarja (samaan hengenvetoon täytyy suositella myös Netflixissä olevaa samaista TV-sarjaa joka ei ole sieltä huonoimmasta päästä). Cornwellin vanaveteen tulee myös tänä vuonna C.J. Sansomin The Shardlake-sarja, jonka vanhoja käännöksiä löysin Helsingin parhaimmasta kirjakaupasta eli Rosebudista. Oikeiden historiakirjojen osalta pysyin tutussa ja turvallisessa eli Yhdysvaltojen historiassa. The Last Stand kertoi Little Big Hornin taistelusta, David Grannin Killers of the Flower Moon maalasi ajankohtaisen kuvan Yhdysvaltojen alkuperäisasukkaiden kohtelusta. Vuoden paras historiaopus oli Mike Duncanin The Storm Before The Storm joka vie lukijansa muinaiseen Rooman tasavaltaan ja sen hyvin värikkääseen politiikkaan.
Mitä sitten tänä vuonna? Herra sen vain tietää. Amazon juuri toimitti Doris Kearns Goodwinin tuoreimman Leadership: In Turbulent Times joka näillä näkymin aloittaa lukuvuoden heti kun aikaa vapautuu. Perään edellisvuosien tapaan tasainen annostus scifiä, dekkareita ja fiktiivistä ja vakavampaa historian kirjoitusta.
Viime vuonna sain lopulta päätökseen Päätalon Koillismaa-sarjan. Viisiosaisen sarjan viimeiset osat Myrskyn jälkeen ja Mustan lumen talvi päättivät Järvikylän asukkaiden tarinan sotien jälkeisiin tunnelmiin, joissa sodat läpikäyneet sukupolvet sekä kylmän sodan nuorten arvomaailmat törmäsivät yhteen.
Sain jopa Cormac MacCarthyn tuotantoa liikutettua eteenpäin kun tartuin Rajatrilogian ehkä kuuluisampaan teokseen Kaikki kauniit hevoset, joka on romanttinen kuvaus vanhasta katoavasta kesyttämättömästä maailmasta lähes täydellisine luontokuvauksineen. Tänä vuonna toivottavasti trilogian toinen osa Matka toiseen maailmaan mahtuu lukujonoon.
Science Fiction -osastoni sisälsi tällä kertaa enemmän uusia tuttavuuksia kuin aikaisemmin. Vuonna 2012 aloittamani Dmitri Gluhovskin Metro-trilogia sai arvoisen päätöksensä josta luonnollisesti olen iloinen. Uusina tuttavuuksina oli Stephen Baxterin elämää suurempaa scifiä edustava Proxima jonka jatko-osa Ultima on onneksi jo hyllyssä odottamassa vuoroaan. Toisena pirteänä tuttavuutena oli dystooppinen David Hutchinsonin Europe in Autumn, joka maalaili pelottavan realistisen kuvan tulevaisuuden Euroopasta, joka on sirpaloitunut ilmastomuutoksen, sotien, tautiepidemioiden ja tietysti erimielisyyksien takia. Kirjassa piipahdettiin jopa Helsingissä joka on aina toriainesta. Scifi-vuoteni päättyi sitten sotaisissa tunnelmissa Marko Kloosin militanttiscifin parissa.
Dekkaripuolella hiihdin tuttuja latuja James Lee Burken loputtoman saagan sekä Jo Nesbøn Harry Hole-sarjan parissa. Mielenkiintoinen sivulatu tuli kuitenkin käytyä kun sain päätökseen Malcolm MacKayn synkän Glascow-trilogian. The Sudden Arrival of Violence päätti komiasti nuoren skotlantilaisen palkkamurhaajan tarinan.
Ja lopuksi ikigenreni historia. Kylkeen on nyt myös historialliset romaanit joita vetää Bernard Cornwellin Uhtred-sarja (samaan hengenvetoon täytyy suositella myös Netflixissä olevaa samaista TV-sarjaa joka ei ole sieltä huonoimmasta päästä). Cornwellin vanaveteen tulee myös tänä vuonna C.J. Sansomin The Shardlake-sarja, jonka vanhoja käännöksiä löysin Helsingin parhaimmasta kirjakaupasta eli Rosebudista. Oikeiden historiakirjojen osalta pysyin tutussa ja turvallisessa eli Yhdysvaltojen historiassa. The Last Stand kertoi Little Big Hornin taistelusta, David Grannin Killers of the Flower Moon maalasi ajankohtaisen kuvan Yhdysvaltojen alkuperäisasukkaiden kohtelusta. Vuoden paras historiaopus oli Mike Duncanin The Storm Before The Storm joka vie lukijansa muinaiseen Rooman tasavaltaan ja sen hyvin värikkääseen politiikkaan.
Mitä sitten tänä vuonna? Herra sen vain tietää. Amazon juuri toimitti Doris Kearns Goodwinin tuoreimman Leadership: In Turbulent Times joka näillä näkymin aloittaa lukuvuoden heti kun aikaa vapautuu. Perään edellisvuosien tapaan tasainen annostus scifiä, dekkareita ja fiktiivistä ja vakavampaa historian kirjoitusta.
