tag:blogger.com,1999:blog-57336216371577811732024-03-13T05:59:19.936+02:00Elämää ja aspartaamiaArtsihttp://www.blogger.com/profile/09763308448167296550noreply@blogger.comBlogger361125tag:blogger.com,1999:blog-5733621637157781173.post-11433020928930091572022-09-12T10:25:00.000+03:002022-09-12T10:25:15.983+03:00Kesän pari kirjaa<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwxn7KIbuEPDEKdcejHZ-gSogGwi7Ehg_gD0y6JRPlOqrFphKsr3cllauknlTtz860TQiH5P6FLQxSrTkKOz4Wrnqj5vDOoJowGYERlK5effBM1hezSPXA8PyEETQctUmBTBzJlfeFop-W7aVPrFCHanZw9T3Ic9rCIRLxOhrD8YcfmCZOM_7PMmDDkg/s440/Screenshot%202022-09-12%20102335.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="440" data-original-width="298" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwxn7KIbuEPDEKdcejHZ-gSogGwi7Ehg_gD0y6JRPlOqrFphKsr3cllauknlTtz860TQiH5P6FLQxSrTkKOz4Wrnqj5vDOoJowGYERlK5effBM1hezSPXA8PyEETQctUmBTBzJlfeFop-W7aVPrFCHanZw9T3Ic9rCIRLxOhrD8YcfmCZOM_7PMmDDkg/s320/Screenshot%202022-09-12%20102335.png" width="217" /></a></div>Niin se kesä tuli ja meni, suorastaan ohikiitävän tehokkaasti. Taas oli kova pyrkimys lukea paljon, mutta kesän lukusaldo jäi kahteen pokkariin, joista seuraavaksi.<p></p><p>Jan Guilloun pokkari seurasi <i>Ancilliary Justice </i>-kirjaa, joka oli piristävä sf-lukukokemus. <i>Suuri vuosisata -</i>sarja on edennyt kolmanteen osaan <i>Punaisen ja mustan välissä</i>, missä Ensimmäisen Maailmansota on käyty, ja eletään sodan jälkeisen Euroopan jälleenrakentamisen aikaa. Edellisessä osassa Lauritzenin veljekset palasivat yhteen sodan päätyttyä, keskinäiset erimielisyydet sovittiin, ja veljekset päättivät alkaa rakentamaan yhteistä tulevaisuutta.</p><p>Eletään siis maailmansotien välistä aikaa. Veljesten yritysrypäs on laajentunut ja toiveena on tietysti omaisuuksien ansaitseminen. Tarina kuitenkin keskittyy pitkälti kronikan tulevien kirjojen päähenkilöihin, eli Lauritzin ja Oscarin nyt täyskasvusiin lapsiin ja heidän edesottamuksiin. Toinen veljeksistä on asettunut Ruotsiin ja toinen Berliiniin. Tarinan loppupuolella käännytään jo kolmekymmentäluvun Euroopan myrskyihin. Kirjana kirjailija jatkaa hyvin maltillisella ja rauhallisella linjalla. Maailmansotien välinen rauhan aika etenee tyynessä maisemassa. Veljesten jälkikasvu kasvaa ja aloittavat oman matkansa ja tietysti on mielenkiintoista seurata mikä on heidän kohtalonsa tulevien vuosikymmenten tyrskyissä. Tarinassa nousee esille Oscarin poika Harald, joka valitsee saksassa oman tien, Hermann Göringin siipien suojassa. Tämä oli mielestäni rönsyilevän tarinan parasta antia.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9qt63w-DdY1Ytw9LAsTPV8vWXsRQ3Z1Tp8r3B6kgjRQyXgM90tbm-YAF49_nEsv6xOLCzdQ_eXJ4NeqGrozf51Sbg3mnhVFSSAkBbI1BWPgDOixKjhRIPp3hStd3e29n4ujyERFBDSyQDGZudWkq-m-CUCT2i4YgA_s0sJfza5Luuu6NYZUhl1e03Vw/s722/Screenshot%202022-09-12%20102434.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="722" data-original-width="435" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9qt63w-DdY1Ytw9LAsTPV8vWXsRQ3Z1Tp8r3B6kgjRQyXgM90tbm-YAF49_nEsv6xOLCzdQ_eXJ4NeqGrozf51Sbg3mnhVFSSAkBbI1BWPgDOixKjhRIPp3hStd3e29n4ujyERFBDSyQDGZudWkq-m-CUCT2i4YgA_s0sJfza5Luuu6NYZUhl1e03Vw/s320/Screenshot%202022-09-12%20102434.png" width="193" /></a></div>Bernard Cornwellin <i>Soihdunkantaja </i>käänsi minut vahvasti <i>The Last Kingdom</i>-saagan loppusuoralle, kun edessä on sarjan kolme viimeistä kirjaa. Nyt täytyy sanoa että kirjasta ei jäänyt mieleen mitään tähdellistä. Uhtred alkaa olemaan ikäihminen, ja tarinan tapahtumat antavat mahdollisuuden, jälleen kerran, yrittää saada takaisin perheen vanha kotilinnoitus Bebbanburg. Edellisten osien tapaan, nyt alkaa näkymään kirjailijan turnausväsymys ja ei varmaan mikään ihme. Lukijallekin 10 kirjaa viikinkitaisteluita alkaa olemaan paljon. Mutta kyllä tämä sarja kahlataan läpi.<p></p><p><br /></p><p><br /></p>Artsihttp://www.blogger.com/profile/09763308448167296550noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5733621637157781173.post-52343496107979588852022-05-20T17:55:00.003+03:002022-05-20T17:55:32.817+03:00Ancillary Justice<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhc5gQX9DKg8Vf8-MO2IZKanKBgJuXEr4syzAhkq3PNiS8VxraBzeGA2DTk0Xkz0NPvIWDV0L6cxWuKCrvz2dyv7es-f_DczN7_L65M5O6ovANwwJwT0QqtoBeqONk592CPUr8zPaN2pRetb6qy_tZERZ2qpCOtLkP2dNcRyFkPXnp6HQTJvkq3LcnzLw/s846/Capture.JPG" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="846" data-original-width="552" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhc5gQX9DKg8Vf8-MO2IZKanKBgJuXEr4syzAhkq3PNiS8VxraBzeGA2DTk0Xkz0NPvIWDV0L6cxWuKCrvz2dyv7es-f_DczN7_L65M5O6ovANwwJwT0QqtoBeqONk592CPUr8zPaN2pRetb6qy_tZERZ2qpCOtLkP2dNcRyFkPXnp6HQTJvkq3LcnzLw/s320/Capture.JPG" width="209" /></a></div>Ann Leckien tarinassa lähtökohta on perinteistä tieteiskirjallisuudesta poikkeava; tarinan keskiössä on tekoäly joka hallitsi aikaisemmin suurta avaruusalusta tuhansia vuosia, ja nyt se on rangaistuksena sidottuna vain yhteen ihmiskehoon. Tarinan tarjoilemassa galaksissa hallitsee Radchin imperiumi, joiden avaruusaluslaivastoa hallitsevat erilaiset tekoälyt, jotka ohjailevat valloitusarmeijana, maailmasta toiseen, ihmisisotilaita etäohjauksella. Jotka ovat varastoitu avaruusaluksiin, ilman persoonaa, vähän kuin zombiearmeijana. Tätä imperiumia ohjailee totalitaarisella otteella <i>Lord of the Radch</i>, Anaander Mianaai.<div><br /></div><div>Tarina keräytyy auki suurten tapahtumien jälkeen; Radchin yksi avaruustaistelualus <i>Justice of Toren </i>on räjähtänyt, ja alusta hallinnut AI pääsi kuin ihmeen kaupalla pakenemaan <i>Ancillary</i>-sotilaan kehossa. <i>Justice of Toren </i>räjähdykseen liittyi Radch-yhteiskunnan sisällä vellova sisäpoliittinen kuohunta, jonka keskiössä on Anaander Mianaain, joka on myös AI, sirpaloituminen kahdeksi tietoisuudeksi jotka taistelevat vallasta. Lukija arvaa aika nopeasti että <i>Justice of Toren</i> AI, nyt nimeltään <i>Brec</i>, aloittaa klassisen kostoretken.</div><div><br /></div><div>Vaikka juoni on yksinkertainen, kirjalija on onneksi tähdännyt korkealle ja kirjan sivut täyttyvätkin tämän militanttisen ja totalitaarisen imperiumin toimista, tavoista, kulttuurin kuvaamisesta. Ainakin itse tarinan alkutaipaleella havahduin kirjailijan käyttämiä She/Her -termejä, jotka kuvasivat hahmojen sukupuolettomuutta. Brecin tarina poukkoilee niin historiassa konetietoisuutena kuin nykyhetkessä, haavoittuvana ihmishahmona joka etsii sopivaa kulmaa ja reittiä Radch imperiumin ytimeen, Anaander Mianaain luokse. Tässä trilogian ensimmäisessä osassa kirjailija käsittelee selkeän laajasti luomaansa synkän oloista dystopiaansa, joka on kaikinpuolin ainakin meikäläisen makuun, ja ansainnnut kasan palkintoja. </div><div><p></p><div><br /></div></div>Artsihttp://www.blogger.com/profile/09763308448167296550noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5733621637157781173.post-7221564663473197832022-03-12T15:57:00.004+02:002022-03-12T15:57:58.686+02:00Sota ja rauha, osa 1<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj58J9heP35sL0jA7rkh-mdo6UWyLFBVqS8yqhGQY2_j2shpK4fqcIPYCRDtsZQZnsXmApyoUpaN9QV2QaxzJTZP6oBYx0MBAvoIofonRZ_G_H9dqcAB5EtUwzma8mDwcVEYhlNZA9q99vsWJJtB3rY4dp0Lvk7TTfRwNT9Ktxsx4T5h-KANpDYCweGaw=s314" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="314" data-original-width="210" height="314" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj58J9heP35sL0jA7rkh-mdo6UWyLFBVqS8yqhGQY2_j2shpK4fqcIPYCRDtsZQZnsXmApyoUpaN9QV2QaxzJTZP6oBYx0MBAvoIofonRZ_G_H9dqcAB5EtUwzma8mDwcVEYhlNZA9q99vsWJJtB3rY4dp0Lvk7TTfRwNT9Ktxsx4T5h-KANpDYCweGaw" width="210" /></a></div><div style="text-align: justify;"><i>Sota ja rauha</i>, tuo kolossaalinen Leo Tolstoin teoskokonaisuus on lähes 2000 sivullaan normilukijalle piiitkä ja kärsivällisyyttä vaativa projekti jo pelkästään yli 580 hahmollaan. "Onneksi" se on palasteltu meille hiukan hitaammille lukijoille sopivasti kahteen niteeseen, joten lukija voi nauttia (edelleen aika massiivisista niteitä) osa kerrallaan. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Alunperin suunnittelin että ostaisin ja tutustuisin näitä venäläisiin klassikoihin vasta eläkepäivillä, mutta pitkälti hetken mielijohteesta ostin tämän ensimmäisen osan Turusta Tarjouskirjakauppa Pikku- Sammakon valikoimasta. Jos joskus piipahdat Turussa niin suosittelen käymään tässä Kustannusyhtiö Sammakon kivijalkamyymälässä. joka on piristysruiske suomalaisen kivijalkakirjakauppojen valikoimassa. Onneksi Suomesta vielä löytyy muitakin kuin Suomalaisen Kirjakaupan standardoituja valikoimia, jotka tuovat mieleen enemmänkin McDonaldsin.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Sota ja rauhan keskiössä seurataan viiden venäläisen aatelissuvun edesottamuksia Pietarin ja Moskovan salongeissa ja maatiloilla 1800-luvun alkupuolella. Hahmoleegiossa vastaan tulee niin aitoja kuin fiktiivisä hahmoja, ja lukijan eteen marssitetaankin loputon liuta ruhtinaita ja ruhtinattaria joiden elämänvaiheet tuntuu koostuvan loputtomista tanssiaisista, illallisista, maineesta ja tietysti hyödyllisistä naimakaupoista. Sinänsä siinä ei ole mitään vikaa, Venäjän aateliston elämä todenäköisesti olikin juuri sellaista. Tarina ilmeisesti pohjautuukin osittain kirjailijan omakohtaisiin kokemuksiin. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Eurooppa tietysti eli kiivaita aikoja tarinassa kun Bezuhovit, Bolkonskit, Rostovit, Kuraginit ja Drubetskojen aatelissuvut elämä pyörähtelee Moskovan ja Pietarin toinen toistaan hienoimmissa illanvietoissa, tietysti korkealla venäläisten arkitodellisuudesta. Venäjän kerman kunnian tavoittelu keskittyy Eurooppaa repivän Napoleonin sotaan, joka imee mukaansa aatelissukujen nuoria vesoja.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Täytyy nyt alkuun sanoa että jätin kirjan kesken. Jaksoin painaa läpi yli puolet ensimmäisestä osasta (n. 900 sivua) mutta sitten iski päälle turnausväsymys. Tolstoi osasi kyllä kirjoittaa ja myönnän että tämä on yksi maailman kirjallisuuden isoja klassikoita mutta tarina oli hiukan liian ameebamainen, joka venyi ja venyi joka suuntaan. Hahmoja varten olisi pitänyt olla mukana oma hakemisto kuvauksineen, koska ainakin itse jouduin välillä pysähtymään ja ihmettelemään että kuka kukin oli. Tarina muutenkin tuntui välillä aika päämäärättömältä, ja kaikenlainen kosiskelu ja romantiikka (hyi, tyttöbakteereja) alkoi väsyttämään. Olen ehkä liikaa lukenut viime vuosina dekkareita, tieteiskirjallisuutta ja steriiliä historiaa :(.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Ehkä tämä siirtyy eläkeprojektiksi. Yöpöydällä on jo vuosia mielessä ollut Ann Leckien <i>Ancilliary Justice </i>joka teki vuonna 2013 tieteiskirjallisuuden historiaa voittamalla kaikki suurimmat tieteiskirjallisuuden Hugo-, Nebula-, ja Arthur C. Clarke -palkinnot. </div>Artsihttp://www.blogger.com/profile/09763308448167296550noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5733621637157781173.post-38799074897427025572022-02-13T10:15:00.001+02:002022-02-13T10:15:32.349+02:00Anno Domini 2021<p>Vuosi 2021 kahlasi eteenpäin COVID-viruksen hidastama, joka kuitenkin sisälsi ennätysmäärän luettuja kirjoja, kiitos siitä äänikirjojen.</p><p>Kirjavuoteni alkoi perinteisesti Bernard Cornwellin <a href="https://artotee.blogspot.com/search/label/The%20Last%20Kingdom" target="_blank"><i>The Last Kingdom</i> -sarjalla</a>, kun kohdalla oli sarjan kahdeksas osa. Uhtred on tarinassa jo vanhempi mies, ja hänen rinnallaan jo taistelee Uhtredin pojat ja yhdessä he kohtaavat jälleen kerran niin sisäpoliittista viäntöä kuin viikinkien invaasiota. </p><p>Kirjavuoteeni mahtui myös uusi kirjasarja, kun aloitin Lee Childin yli 20 kirjaa sisältävän <a href="https://artotee.blogspot.com/search/label/Jack%20Reacher" target="_blank"><i>Jack Reacher</i>-sarjan</a>. Josta itse asiassa on nyt tuore TV-sarja Amazonin streaming-palvelussa. Entisen sotilaspoliisin kulkurielämää kuvaavan kirjasarjan pilotti oli vahva aloitus, pirun hyvin rakennetun juonen ansiosta. Luin myöhemmin kirjasarjan toisen osan, joka ei ihan yltänyt pilotin tasolle.</p><p>Jatkoin myös henkilöhistoriikkisarjaani, kun vuorossa oli tuore Oliver Stonen, toivottavasti jatkoa saava <i><a href="https://artotee.blogspot.com/2021/03/chasing-light.html" target="_blank">Chasing the Light</a></i>. Oliver Stone on henk. koht. suosikki elokuvaohjaajista ja käsikirjoittajista ja kirja onkin täynnä Stonen mielenkiintoisia muistoja pitkin poikin uransa alkuvaihetta. </p><p>Vuonna 2021 sain päätökseen 6 vuotta kestäneen luku-urakan <a href="https://artotee.blogspot.com/search/label/Harry%20Hole" target="_blank"><i>Harry Holen tarinoiden</i></a> parissa. Näillä näkymin kirjailija ei palaa Harry Holen pariin, joten kirjat jättivät loppuunpalaneesta oslolaisesta rikostutkijasta hienon muistijäljen,</p><p>Pitkän tauon jälkeen tartuin myös Jens Lapiduksen kirjoihin, <i><a href="https://artotee.blogspot.com/2021/06/vip-huone.html">VIP-huone</a></i> ei pettänyt ja ylsi <i>Snabba Cashin</i> tasolle. </p><p>Historian puolelle valitsin kirjan <i><a href="https://artotee.blogspot.com/2021/07/aleksanteri-i.html" target="_blank">Aleksanteri I</a> </i>elämästä, jolla oli suuri vaikutus Suomen historiaan, jatkoin myös Yhdysvaltojen historian kahlaamista S.C.Gwynnen <i><a href="https://artotee.blogspot.com/2021/08/empire-of-summer-moon.html" target="_blank">Empire of the Summer Moon</a></i>, joka kertoi Komanssi-intiaanien surullisen mutta hyvin tutun tarinan. </p><p>Vuosi sisälsi myös sekalainen määrä vanhoja tuttuja ja uusiakin. Kokonaisuudessaan hyvin onnistunut kirjavuosi.</p><p><br /></p>Artsihttp://www.blogger.com/profile/09763308448167296550noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5733621637157781173.post-32421662587511012042022-01-22T10:47:00.001+02:002022-02-10T06:08:09.577+02:00Keisari II, Kuninkaiden kuolema<p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFygxbwI4t9nEgtRmVe9IxEpqVeGlzpfJhJqLDMJNW17q9b2sNw-uCaPwh8VR1x2vi1xPSSfXrlDs9WHtHwM_Knod_g_J5tRP2df5vvz71FEafTIbUCrGf9oKVuD7qSn2GXjD95pm0Htsc/s355/Capture.JPG" style="clear: left; display: inline; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: justify;"><img border="0" data-original-height="355" data-original-width="219" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFygxbwI4t9nEgtRmVe9IxEpqVeGlzpfJhJqLDMJNW17q9b2sNw-uCaPwh8VR1x2vi1xPSSfXrlDs9WHtHwM_Knod_g_J5tRP2df5vvz71FEafTIbUCrGf9oKVuD7qSn2GXjD95pm0Htsc/s320/Capture.JPG" width="197" /></a></p><div style="text-align: justify;">Conn Iggulden jatkaa Gaius Julius Caesarin nuoruuden kuvaamista tässä <i>Keisari</i>-sarjan toisessa osassa. Kirjan alussa tuleva diktaattori on ansaitsemassa kannuksiaan Välimerellä kunnes joutuu merirosvojen vangiksi. Gaius miehineen saavat järjestetyksi lunnaat ja selviävät hädintuskin vankeudesta. Alkaa takaa-ajo jonka päätteeksi Gaius ja hänen miehensä kostavat merirosvoille ja saavat haltuunsa mittavan merirosvoaarteen joka luo Gaiukselle selkeän tien takaisin Roomaan ja paikan loputtomassa vallan tavoittelussa. Lopulta Gaiuksen ja Brutuksen tiet kohtaavat vuosien tauon jälkeen ja parivaljakko muodostaa vaarallisen poliittisen voimakaksikon Rooman poliittisella näyttämöllä. Tarinan viimeisillä askeleilla nähdään myös Spartacuksen tähdenlento.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kevyttä seikkailukirjallisuutta, ehkä liian kevyttäkin omaan makuuni.Täytyy sanoa että tämä kirja oli myös samalla viimeinen äänikirjani. BookBeatin tarjonta kävi yksinkertaisesti liian kapeaksi minulle, versus mitä siitä palvelusta maksoin.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Seuraava kirja onkin isompi puristus; Leo Tolstoi, <i>Sota ja Rauha Osa 1</i>. Päälle 900 sivua venäläistä kirjallisuutta jonka olin jo päättänyt jättää eläkeprojektiksi mutta päätin haastaa itseni.</div><p></p>Artsihttp://www.blogger.com/profile/09763308448167296550noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5733621637157781173.post-85620078903755999852022-01-22T10:26:00.003+02:002022-01-22T10:26:44.790+02:00Chaos<p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEmFqfGjW4n9D1_z1ru3MWEKHQoSHYvKVY5SwISICawfxVq7vmeN7bMGOlY05lKCSquy6DLjowpkPsngOUJ3rNsaedddpyI2PnSat7_cx2pxCs1L7nSpQErZNBzZf7YErSZHkLcWPf7s3X/s466/Capture.JPG" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="466" data-original-width="306" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEmFqfGjW4n9D1_z1ru3MWEKHQoSHYvKVY5SwISICawfxVq7vmeN7bMGOlY05lKCSquy6DLjowpkPsngOUJ3rNsaedddpyI2PnSat7_cx2pxCs1L7nSpQErZNBzZf7YErSZHkLcWPf7s3X/s320/Capture.JPG" width="210" /></a></div><div style="text-align: justify;">Tom O'Neill on pitkän linjan kirjailija ja tutkiva journalisti joka julkaisemalla <i>Chaos: The Truth Behind the Manson Murders</i> löi itsensä läpi julkisuuteen. Projektina tämä kyseinen kirja ei ole ollut sieltä lyhyemmästä päästä; kirjailija aloitti yhden Yhdusvaltojen tunnetuimman murhatapauksen parissa jo vuonna 1999, kun hän vastentahoisesti otti vastaan työtehtävän sen aikaiselta työnantajalta kirjoittaa kolmen kuukauden aikana perusartikkelin Charles Mansonin murhista koska tapahtumista oli kulunut lähes 30 vuotta. </div><p></p><p style="text-align: justify;">Lyhykäisyydessään Charles Manson oli 1960-luvun loppupuolella nuorisokultin johtaja jonka kannattajat suorittivat Los Angelesissa elokuussa 1969 murhaketjun, missä uhriksi joutui mm. aikansa yhden kuuluisimman elokuvaohjaajan Roman Polanskin yhdeksännellä kuulla raskaana olevan vaimo ja elokuvatähti Sharon Tate. Nuoret murhaajat (kolme naista ja yksi mies) saatiin kiinni, tuomittiin kuolemaan ja lopulta tuomiot muutettiin elinikäisiksi tuomioiksi. Kulttijohtaja Charles Mansion myös vangittiin ja lopulta hän kuoli vankeudessa vuonna 2017. </p><p style="text-align: justify;">Vuonna 1999 toimittajana Tom O'Neill teki työtä käskettyä ja alkoi käymään läpi aikansa kalleimman oikeudenkäynnin tapahtumia apunaan oikeudenkäynnin viralliset asiakirjat ja esimerkiksi oikeudenkäynnin syyttäjän Vincent Bugliosin 1970-luvulla kirjoittama jo nyt aihepiirin klassikoksi nousseen <i>Helter Skelter</i> -kirjan, ja ensimmäisten taustatutkimuksen aikana alkoi heräämään kysymyksiä..</p><p style="text-align: justify;">Jos nyt totta puhutaan, niin kirjan yli 400 sivua on pikkutarkkaa salapoliisityötä ja siitä tulee mieleen lukija joka joutuu valtavan informaatiopyörremyrskyn sisälle. Käytännössä lukija saa esimakua siitä mitä kirjailija kävi läpi ensin tehdessään artikkelia (3 kuukauden projekti), joka lopulta muuttui yli 20 vuotiseksi pakkomielteeksi. Mutta kaikinpuolin kiehtovaa luettavaa. Kirjan voi yrittää palastella kolmeen isompaan aihealueeseen; ensin on syväluotaava sukellus Mansonin "perheen" suorittamiin murhiin ja niihin liittyviin henkilöihin, ympäristöön ja itse oikeudenkäyntiin. Toisena on lähes mystinen hahmo Charles Manson itse ja kolmantena Yhdysvaltojen tiedustelupalvelut, ja niihin liittyvät laittomat kotimaan operaatiot kuten esimerkiksi CHAOS tai MK-Ultra. Ja kuin ihmeenkaupalla kirjailija pystyy melkein yhdistämään Mansonin murhat JFK:n ja RFK:n murhiin. Hän pystyy loogisesti osoittamaan yhteyden mutta ilman lopullisia todisteita, ja hän luonnollisesti myöntää sen. Kirja onkin täynnä tällaisia loogisia osoituksia kun Tom O'Neill kerää haastatteluita aikalaisilta ja todisteita ja lukijan pitääkin vähän väliä miettiä sitä foliohatun vetämistä päähän.</p><p style="text-align: justify;">Heitetään muutama hieno esimerkki. Kirjassa toimittaja pystyy osoittamaan että Sharon Taten murhapaikkaa oli muutettu murhan jälkeen. Murhapaikkaan liittyi myös kadonnut filmi mikä ilmeisesti sisälsi kyseenalaista materiaalia elokuvatähdestä, tämän vahvisti kirjailijalle entinen poliisi joka näki filmin poiston murhapaikalta. Mukaan kun tulee tiukasti haastatteluista kieltäytyvät Sharon Taten ja Roman Polanskin lähipiiri, huumeiden myyjiä jotka pyörivät myös tässä Hollywood-kermassa niin juoni vain tiivistyy. </p><p style="text-align: justify;">Toinen yksi lempipaljastuksista on tietysti tiedusteluorganisaatiot jotka ainakin omasta mielestäni, käytännössä pitivät Charles Mansonia osana MK-Ultra -projektin koekaniinina. Charles Manson, pikkurikollinen joka vaivoin osasi lukea ja kirjoittaa, mies joka oli viettänyt suurinman osan nuoruudestaan ja aikuisiästään vankiloissa osasi ja pystyi täysin aivopesemään huumeilla (LSD) ja käytöksellään alle puolessa vuodessa nuoret murhaajat tekemään täysin poikkeuksellisen brutaalin joukkomurhan. Tämä on yksi asia jonka kirjailija nosti esille. Foliohattu alkaa tarttumaan lukijan käteen kun kirjailuja ohjaa selvitystään vahvasti kohti San Fransiscoa ja siellä erityisesti Haight-Ashbury Free Medical Clinic -nimiseen sairaanhoitoyksikköön, joka tarjosi maksutonta sairaanhoitoa. Kirjailija osoittaa että tämä Charles Mansonin perheen käyttämä klinikka olikin CIA:n pöytälaatikkoyksikkö joka samalla teki tutkimuksia LSD:n osalta. Kirjan loppupuolella tarinan keskiöön nousee CIA:lle työskennellyt lääkäri joka jo 1960-luvulla teki läpimurron ns. aivopesun saralla, missä hän pystyi muuttamaan potilaan muistia poistamalla tiettyjä tapahtumia. Kirjailija ei pystynyt lopulta ilmatiiviisti yhdistämään Charles Mansonia ja lääkäriä toisiinsa. Todellisen tvistin kirjailija heittää kun hän pystyy selvittämään että kyseinen lääkäri tapasi Jack Rubyn vankilassa, miehen joka ampui Lee Harvey Oswaldin.</p><p style="text-align: justify;">Kirjan tietomäärä on valtava, ja se aiheuttaakin pientä lukuväsymystä. En tiedä onko kirjailijalla suomalaista alkuperää koska kirja on hieno osoitus suomalaisesta sisusta. Aloitat kirjoittamaan hyvin perinteistä artikkelia 30 vuotta sitten tapahtuneesta murhasarjasta, teet hiukan taustatyötä ja huomaat että jokin tapahtuneessa ei nyt täsmää. Ja sitten pohdit pitäisikö tutkia lisää, vai jatkaa ja kirjoittaa perusartikkeli loppuun. Lopulta päätät sittenkin kaivaa hiukan tietoa enemmän ja alat tippumaan tähän hyvin syvään ja synkkään kaninkoloon. </p><p style="text-align: justify;">Mielenkiintoinen kirja joka saa mielikuvituksen hyrräämään ylikierroksilla. </p>Artsihttp://www.blogger.com/profile/09763308448167296550noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5733621637157781173.post-39723242410592926172021-11-16T11:40:00.002+02:002021-11-16T11:40:36.974+02:00Keisari I, Rooman portit<p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDAhH8hOa5mws1nLfQfEM-Lbg82ZUCPhKl2hm56ktJyxYx7hgQYX-Tqtad4xiWyYmnrM0492dFDCiBMmi7cPuX-bT14_JrQuRX4UK2DM8KDUNYCXAhiK6OR8nBSznjzVRaSBXZS7GyOJOs/s288/Capture.JPG" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="288" data-original-width="192" height="288" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDAhH8hOa5mws1nLfQfEM-Lbg82ZUCPhKl2hm56ktJyxYx7hgQYX-Tqtad4xiWyYmnrM0492dFDCiBMmi7cPuX-bT14_JrQuRX4UK2DM8KDUNYCXAhiK6OR8nBSznjzVRaSBXZS7GyOJOs/s0/Capture.JPG" width="192" /></a></div><div style="text-align: justify;">Brittiläinen Conn Iggulden on uusi tuttavuus joka on tuttu nimi kirjakauppojen hyllyissä, ja hän kirjoittaa historiallisia romaaneja niin Antiikin Roomasta, Tšingis-kaanista, Englannin Ruusujen Sodasta kuin muinaisista kreikkalaisista. Kirjailijalla on siis laaja historiallisten romaanien portfolio. <span style="text-align: justify;">Nimensä mukaisesti</span><i style="text-align: justify;"> Keisari I, Rooman portit </i><span style="text-align: justify;">aloittaa viiden kirjan pituisen sarjan Antiikin Rooman kuuluisimmasta valtiomiehestä Julius Caesarista. Sarja kattaa niin nuoruuden isänsä maatilalla kuin kuoleman Rooman senaatin lattialla 55 vuotiaana diktaattorina.</span></div><p style="text-align: justify;">Totuushan on että Gaius Julius Caesarin lapsuudesta ja nuoruudesta ei paljoakaan tiedetä, mutta jos se sivuutetaan Iggulden on luonut kovin menevän ja toimivat tarinan tulevan diktaattorin lapsuudesta joka on tämän sarjan pilotin pääasiallinen näyttämö. Gaius varttuu isänsä maatilalla Rooman ulkopuolella ja joutuu loikkaamaan aikuisuuteen suuren orjakapinan myötä kun hänen isänsä surmataan puolustaessaan maatilaa. Iggulden vie tarinallaan lukijoita halki Rooman kun Gaius ja hänen läheiset ystävänsä pääsevät vallassa olevan konsuli Gaius Mariuksen siipien suojaan kunnes Mariuksen arkkivihollinen Lucius Cornelius Sulla nousee valtaan surmattuaan Mariuksen. Tästä alkaa Gaius Julius Caesarin maanpako ja sotilasura kohti vallan huippua.</p><p style="text-align: justify;">Conn Iggulden osaa kyllä historiallisten romaanien kirjoittamisen ja olin positiivisesti yllättynyt ja Petri Hantun vahva kertojaääni vie tarinaa eteenpäin tasaisella tahdilla. </p>Artsihttp://www.blogger.com/profile/09763308448167296550noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5733621637157781173.post-30907120917895451942021-11-16T11:30:00.005+02:002021-11-16T11:30:35.377+02:00Dyyni<p style="text-align: justify;"></p><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8hKiHV4hnhVWmtR_D699_X4SR7FECyNDut09n0JJ7QrEjGNovt-fjJp2p-Er7pbfCwsVM72n0R8TyRz1Ke3mHrnbm9UOjLHyNAehZQHE9wjfaLYZIyNPOS13sHRCEuZbRpIUx739tfUtU/s1243/t.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1243" data-original-width="854" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8hKiHV4hnhVWmtR_D699_X4SR7FECyNDut09n0JJ7QrEjGNovt-fjJp2p-Er7pbfCwsVM72n0R8TyRz1Ke3mHrnbm9UOjLHyNAehZQHE9wjfaLYZIyNPOS13sHRCEuZbRpIUx739tfUtU/s320/t.jpg" width="220" /></a></div>Dyyni-trilogialla oli nuoruudessani samanlainen mielikuvituksen nyrjättävä vaikutus kuin Taru Sormusten Herralla. Frank Herbertin klassikosta minulla on myös elävä muistikuva missä makaan kesällä vanhassa keltaisessa teltassa, lapsuudenkotimme pihapiirissä isojen koivujen varjossa ja luin kirjastosta lainaamaani Dyyniä. Ja nyt vaikka kirjahyllyssäni on alkuperäinen trilogia käännettynä versiona pokkareina kasarilta, Akateemisesta Kirjakaupasta lähti matkaan paksu näyttävä englanninkielinen nide mikä sisältää tämän alkuperäisen trilogian.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">En tiedä onko tästä tieteiskirjallisuuden klassikosta enää mitään sanottavaa. Varsinkin kun Denis Villeneuven tuore filmatisointi on nostanut trilogian puolikkaan kaikkien tietoisuuteen. Tietysti se on positiivinen asia kun Dyyniä jopa näkee nyt pokkarina Prisman hyllyssä, joten toivottavasti elokuva saa ihmiset tutustumaan alkuperäisteokseen ja tietysti innostaa lukemaan enemmän kirjoja!</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Varsinkin nämä ensimmäiset itsensä Frank Herbertin kirjoittamat teokset ovat analysoitu läpikotaansa, mutta itse eniten pidin kirjailijan luomasta kirjallisesta universumista. Dyynin feodalistinen, 23 000 vuoden päässä oleva keisarijohtoinen yhteiskunta, vastapainona aatelissuvut jotka hallitsevat imperiumia joka kattaa satoja valovuosia linnunradastamme. Eihän tässä sinänsä mitään uutta ole mutta Herbert on osannut rakentaa niin rikkaan kehystarinan Atreides-suvun kohtalonjuoksun ympärille että lukija ei voi kuin hämmästellä kun tarina vie eteenpäin. Ben Gesseritin juonitteleva sisarkunta, avaruutta taittavat Navigoijat tai Arrakis-planeetan hiekkadyyneissä sukeltavat hiekkamadot, kaikki nämä ja paljon muuta avaavat lukijalle ainutlaatuisen lukukokemuksen. Mitä tulee tähän kyseiseen englanninkieliseen versioon niin täytyy sanoa että vaikka ennen kirjaa näin Dennis Villeneuven onnistuneen elokuvasovituksen, kirjan dialogi oli kerrassaan loistavaa ja mukaansa tempaavaa. Suosittelen kirjaa kaikille.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Äänikirjapuolella on menossa Conn Iggulden <i>Keisari II, kuninkaiden kuolema </i>ja yöpöydällä Tom O'Neill <i>Chaos: The Truth Behind The Manson Murders </i>joka äkkiseltään menisi vahvasti foliohattuosastolle mutta onkin kiehtova tositarina sinnikkään tutkivan journalistin 20 vuotisesta matkasta selvittää Charles Mansonin vuonna 1969 masinoima Tate-LeBianca -murhasarja, jonka virallinen totuus onkin täysin toisenlainen..</div><br /><p></p>Artsihttp://www.blogger.com/profile/09763308448167296550noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5733621637157781173.post-56792436301160517402021-10-26T09:27:00.003+03:002021-10-27T11:10:18.497+03:00Keikari<p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkNR1G0-eUww4drQTh8_rkA3kK3gyeBLNqJXMtnXvdiWKCehnIUa3GasaFT69_8wlNFwqWP5xVf1qGvSGcK7uBFxAFDhUeMOlmrQvM40QK0NXDQxnN9z1sMY6clXZkUfGVgv3d0vWjkkwd/s299/Capture.JPG" style="clear: left; display: inline; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="299" data-original-width="199" height="299" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkNR1G0-eUww4drQTh8_rkA3kK3gyeBLNqJXMtnXvdiWKCehnIUa3GasaFT69_8wlNFwqWP5xVf1qGvSGcK7uBFxAFDhUeMOlmrQvM40QK0NXDQxnN9z1sMY6clXZkUfGVgv3d0vWjkkwd/s0/Capture.JPG" width="199" /></a></p><div style="text-align: justify;">Ruotsalaisen Jan Guilloun <i>Keikari </i>jatkaa kirjailijan pitkähköä <i>Suuri Vuosisata</i> -kirjasarjaa. Ensimmäisessä osassa lukija tutustui norjalaisiin Lauritzenin veljeksiin jotka menettivät kalastajaisänsä merelle, ja pääsivät yhteisön tuella Dresdenin insinöörikouluun joka oli 1900-luvun alun huippuoppilaitos. Veljesten sponsorit toivoivat että koulun päätyttyä he palaisivat Norjaan, ja auttaisivat kotimaataan valtavassa rakennusprojektissa missä rakennettaisiin rautatie aina pääkaupungista Oslosta Atlantin rannalle Bergeniin. Tätä kunniavelkaa palasi maksamaan Lauritz vanhin veljeksistä, joka lopulta onnistui vuosia kestäneessä rakennusprojektissa ja perusti menestyksekkään insinööritoimiston. Oscar veljeksistä toinen, taipui rakkausmurheissaan ja pakeni Afrikkaan, loi uran suurriistan metsästäjänä sekä rautatiesuunnittelijana ja lopulta sotilaana Ensimmäisen Maailmansodan loppumainingeissa. <i>Keikari</i> kertoo kolmannesta veljeksestä Svärrestä, joka myös päätti jättää väliin kotimaansa pyynnön ja rakastuttuaan opiskelukaveriinsa englantilaiseen jaarliin, päätti muuttaa rakkaansa perässä Englantiin. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Svärre Lauritzen joka on kolmesta veljeksistä taiteellisin, muuttaa perienglantilaiseen herraskartanoon Wiltshiren maaseudulle ja tarina keskittyykin pitkälti hänen ja rakastajansa Jaarli Albien parisuhteeseen. Kaksikko elää boheemia elämää yltäkylläisyyden ympäröimänä, ystävinä joukko 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen taiteen tekijöitä ja tunnettuja pasifisteja (mm. Bertrand Russell). Pariskunta suunnittelee aluksi uusia ratkaisuja maanviljelyn modernisoinnin osalta kunnes Svärre löytää uuden kipinänä maalaamiseen ja nousee tunnetuksi taiteilijaksi. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Jos nyt olen ihan rehellinen niin <i>Keikari</i> oli pitkälti pettymys vahvasta alkaneelle kirjasaagalle. Kirjan alun jälkeen tarina muuttuu pitkälti dokumentaarikseksi ilman kunnollista juonta, vaikkakin Svärre ja Albie visiteeraavat ympäri maailmaa ja tapaavat mielenkiintoisia hahmoja matkoillaan. Sanoisin että kirja kevyt välisoitto Suuri Vuosisata -sarjassa joka olisi melkeimpä voinut olla vaikka osa ensimmäistä osaa.</div><p></p>Artsihttp://www.blogger.com/profile/09763308448167296550noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5733621637157781173.post-60203035035461373042021-10-19T19:58:00.001+03:002021-10-19T19:58:38.022+03:00Synkkä metsä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtowlq9MZLXRZhkcHY5qwhcqOgbCk-gWpDXJRbtm8WuO0dt4-T4SD-b1xKuRg-bSfIC83LCBqn6-RTdKcz7GubcXat5qHKEac9b-ShV7XLJbZ6W7uAeyftiqxxLQhDEmvtG2-rBy-BFgeL/s707/Capture.JPG" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="707" data-original-width="492" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtowlq9MZLXRZhkcHY5qwhcqOgbCk-gWpDXJRbtm8WuO0dt4-T4SD-b1xKuRg-bSfIC83LCBqn6-RTdKcz7GubcXat5qHKEac9b-ShV7XLJbZ6W7uAeyftiqxxLQhDEmvtG2-rBy-BFgeL/s320/Capture.JPG" width="223" /></a></div><p style="text-align: justify;">Tieteiskirjallisuus on jäänyt (jälleen kerran) liiankin vähäiseen osaan loputtomassa lukujonossani, kun <a href="https://artotee.blogspot.com/search/label/Expanse" target="_blank"><i>The Expanse</i> -sarja</a> kulkee hitaasti eteenpäin ja Marko Kloosin <a href="https://artotee.blogspot.com/search/label/Frontlines" target="_blank"><i>Frontlines</i> -saagakin</a> pitäisi jatkaa. </p><p style="text-align: justify;">Joten kun minun yleinen tieteiskirjallisuus/elokuvamakuni on enemmän kallistunut älykkään ja mielikuvituksen räjäyttävän scifin puolelle, unohtamatta Marko Kloosin tapaista militaristista otetta, Liu Cixinin suorastaan eeppinen trilogia on kuin kaataisi bensaa allekirjoittaneen nälkäisen mielikuvituksen liekkeihin. Trilogia on yksinkertaisesti vaikuttava.</p><p style="text-align: justify;"><i>Synkkä Metsä</i> starttaa ihmiskunnan näkökulmasta kovin surkeista lähtökohdista; trilogian ensimmäisessä osassa aliensivilisaatio Trisolar lähetti valovuosien päästä avaruusaluslaivaston kohti aurinkokuntaamme, jolla ei ole mielessä rauhanomainen kohtaaminen ihmiskunnan kanssa. Aikaa invaasioarmeijan kohtaamisen on reilut 400 vuotta. Maapallolle on kuitenkin jo saapuneet Trisolarin salaperäiset etujoukot Sofonit, nanomittakaavan tekoälylliset sabotöörit jotka ovat onnistuneet pysäyttämään ihmiskunnan fysiikan perustutkimuksen, ja sen myötä tekninen kehitys joka auttaisi ihmiskuntaa taistelemaan 4 valovuoden päässä lähestyvää valloittaja-armeijaa vastaan, vaikeutuu huomattavasti. </p><p style="text-align: justify;">Kirjan alussa 400 vuoden päästä saapuva vihamielinen invaasio on ilmoitettu julkisuuteen, ja tutunlaisesti maailma kipuilee pakokauhun rajamailla ja yhteistyön puutteesta; isot ja kehittyneet valtiot ovat panostamassa valtavia rahamääriä avaruuden tutkimukseen ja avaruusteknologiaan joilla pyritään aloittamaan vuosisatoja pitkä matka kohti tähtiä, pakoon valloittaja-armeijan tieltä. Tarina aloittaa pitkälti ensimmäisen osan jälkimaisemissa ja jatkuu siitä missä YK:n johdalla perustetaan pieni ydinjoukko ("Seinänkohtaajat") miettimään ratkaisua tulevaan kohtaamiseen. Ryhmän jäsenillä on myös poikkeukselliset resurssit käytettävissään. </p><p style="text-align: justify;">Liu Cixin on laittanut tässä trilogian toisessa osassa selvästi isomman vaihteen silmään joka pitää lukijan suu auki tarinan ollessa valtavan oloinen. Enää ei puhuta salaisesta radioteleskoopista Kiinan syrjäseudulla joka lähetti kutsuvan viestin ulkoavaruuteen, ja lopulta sai vastauksen ulkoavaruudesta. Nyt tarina on globaali ja tarinan se kiehtovin osa on miten ihmiskunta pääsee sille kehityksen tasolle, että se on valmis kohtaamaan Trisolarin avaruuslaivaston. Ja tätä peruskysymyksen eteenpäin potkimista seurataan eri Seinäkohtaajien ryhmän jäsenten kautta yli 200 vuoden ajan. Osa ryhmästä valitsee välillä keinotekoisen jäädytyksen ja heidät herätetään kymmenien vuosien jälkeen uudelleenjohtamaan kehitystä, aina kun tietyt kehitysvaiheet on saatu ratkaistua. Ja kello tietysti naksuttaa koko ajan eteenpäin. Lopulta tarina keskittyy pitkälti yhden kiinalaisen tiedemiehen suunnitelmaan ja lukijan eteen tuodaan tulevaisuuden noin 200 vuoden päässä oleva todellisuus ja missä tämä suorastaan vähäpätöinen tiedemies avaa Synkän Metsän -teorian, joka on huomioitu nykyään vahvana Fermin paradoksin selittäjänä. <a href="https://towardsdatascience.com/aliens-the-fermi-paradox-and-the-dark-forest-theory-e288718a808" target="_blank">Kirjailijan teoria on nykyään huomioita jopa tieteellisillä sivustoilla</a>, ja on tietysti kiehtova teoria miksi emme ole jo löytäneet elämää ulkoavaruudesta. Olemmehan syytäneet radiosignaaleja avaruuteen jo yli 100 vuoden ajan.</p><blockquote><i>“The universe is a dark forest. Every civilization is an armed hunter stalking through the trees like a ghost, gently pushing aside branches that block the path and trying to tread without sound. Even breathing is done with care. The hunter has to be careful because everywhere in the forest are stealthy hunters like him. If he finds another life — another hunter, angel, or a demon, a delicate infant to tottering old man, a fairy or demigod — there’s only one thing he can do: open fire and eliminate them.”</i></blockquote><p>Tarina päättyy todelliseen cliffhangeriin jonka päättää viimeinen <i>Kuolema on ikuinen</i> -teos. Itse en uskonut että<i> Kolmen kappaleen probleema</i> jälkeen tarina voi siitä enää kasvaa mutta kirjailija oli selvästi eri mieltä. Mieletön tarina joka mielestäni pistää Liu Cixinin nykyajan tieteiskirjallisuuden kovimpaan kärkeen.</p><p>Ja tieteiskirjallisuudella jatketaan kun aloitin Dyynin -trilogian noin 30 vuoden tauon jälkeen.</p><p></p>Artsihttp://www.blogger.com/profile/09763308448167296550noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5733621637157781173.post-72585499896721863492021-10-18T11:44:00.000+03:002021-10-18T11:44:47.178+03:00Mykkä kuolema<p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjAasSea7onJW5weHmiTpReFQCa4GCvRcFs0LjeLlKz1EZw5n4LZ31dy5q_igDgfmS_cL_cGwpWsw3bRNYLo5N3va21BKs1AH2gK3PqgxwX9nd5NPAEx3ya7wFuEt6hH9NgmCuzXoBTilh/s655/Capture.JPG" style="clear: left; display: inline; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="655" data-original-width="422" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjAasSea7onJW5weHmiTpReFQCa4GCvRcFs0LjeLlKz1EZw5n4LZ31dy5q_igDgfmS_cL_cGwpWsw3bRNYLo5N3va21BKs1AH2gK3PqgxwX9nd5NPAEx3ya7wFuEt6hH9NgmCuzXoBTilh/s320/Capture.JPG" width="206" /></a></p><p style="text-align: justify;"><span face="graphik, Arial, sans-serif" style="background-color: white; font-size: 18px; letter-spacing: -0.18px;">Olen odottanut tätä Volker Kutcherin kirjaa pokkariversiona mutta sitä ei näytä ilmestyvän. Onneksi BookBeat on jälleen kerran ollut tarkkana kun kirja löytyy valikoimasta. Kutcherin <i>Gereon Rath </i>-dekkarisarja osuu kaikinpuolin puoleensavetävälle aikakaudelle. Berliini 1930-luvun alkumetreillä on kuin muutkin Euroopan valtioista ja vaikka Suuri sota on takanapäin, Berliinin kaduilla vaeltaa laumoittain sodan runtelemia miehiä, nälkäisiä lapsia. Vastapainona on jatkuvasti kuohuva poliittinen kartta, jonka välillä verisetkin tapahtumat kuin enteilisivät lähivuosina tapahtuvaa myllerrystä. </span></p><p style="text-align: justify;"><span face="graphik, Arial, sans-serif" style="background-color: white; font-size: 18px; letter-spacing: -0.18px;">Nuori komisario Geren Rath saa tällä kertaa käsiinsä vaikeaselkoisen murhan missä kuuluisa mykkäfilmitähti Betty Winter kuolee traagisessa onnettomuudessa kesken kuvausten. Rikospaikkatutkimus antaa selvän vihjeen että kyseessä saattaakin olla murha, Samaan aikaa Berliinin hylätyistä elokuvateattereista alkaa löytymään kuolleena useampi mykkäfilminäyttelitär, joilta on poistettu äänihuulet. Berliinin poliisi on siis kiireinen.</span></p><p style="text-align: justify;"><span face="graphik, Arial, sans-serif" style="background-color: white; font-size: 18px; letter-spacing: -0.18px;">Nostan hattua kirjailijalle siitä kaikesta värikkäästä ajankuvauksesta tarinan ympärillä. Vuoden 1930 Berliini on elämää pursuava monikansallinen pääkaupunki joka tällä kertaa keskittyy suurta murrosta läpikäyvän elokuvateollisuuden tapahtumiin. Mykkäelokuva on saamassa Berliinissä rinnalleen vahvan kilpailijan äänielokuvista joka aiheuttaa kohinaa elokuvatekijöiden ja tuottajien keskuudessa. Poliisin päätutkimusten lisäksi nuori komisario taiteilee myös isälle tehdyn lupauksen kanssa, missä Gereon tulee vedetyksi Kölnin korkean tason politiikkaan. Naisasiat polkevat paikallaan kun ensimmäisestä osasta tuttu Charlie on jatkanut matkaa opiskeluiden pariin.</span></p><p style="text-align: justify;"><span style="background-color: white; font-size: 18px; letter-spacing: -0.18px;">Tarinan pääjuoni ei ole kummoinen, mielestäni parasta antia on kuitenkin Berliinin poliisin sisäiset valtakamppailut ja juonittelut. Äreät poliisipäälliköt ja Gereonin työkaverit tuovat omaa väriä muutoin aika perinteiseen juoneen. Kirjassa oli myös yllättävän vähän politiikkaa jota odotin, tietäen että koko Saksan poliittinen kartta mullistuisi muutaman vuoden sisällä. Mutta kaikinpuolin mukavaa luettavaa varsinkin kaikille historiasta kiinnostuneille joten toivottavasti Bazar Kustannus jatkaa Volker Kutscherin kirjojen suomentamista.</span></p>Artsihttp://www.blogger.com/profile/09763308448167296550noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5733621637157781173.post-1216907569549918792021-09-04T12:22:00.000+03:002021-09-04T12:22:25.423+03:00Ristinolla<p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhV3UUg9kezT6D8mv7xZBGFdW5xRy6gEs2x_wmySs1GQTeQmiWn4W34SoDtRCkq0KqhP6dxQPpUoN5ANBcWw9twG5FvQSz4nfGWCZrrh15F0nruKVqabrLut7dhYSHYnTbaELjg502cX5Yk/s941/Capture.JPG" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="941" data-original-width="683" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhV3UUg9kezT6D8mv7xZBGFdW5xRy6gEs2x_wmySs1GQTeQmiWn4W34SoDtRCkq0KqhP6dxQPpUoN5ANBcWw9twG5FvQSz4nfGWCZrrh15F0nruKVqabrLut7dhYSHYnTbaELjg502cX5Yk/s320/Capture.JPG" width="232" /></a></p><div style="text-align: justify;">Minulla ei ollut minkäänlaisia suunnitelmia aloittaa jälleen kerran uutta dekkarisarjaa, mutta niin vain Ian Rankin 24 osainen <i>John Rebus</i> -sarja tarttui puhelimeen BookBeatista. Rebus-seikkailujen pilotti oli myös mukavan tiivis ja lyhyt - sivumäärältään 239 sivua.</div><p></p><p style="text-align: justify;">Ristinollassa seurataan keski-ikäistä John Rebusta, joka on Edinburghin rikospoliisin ylikonstaapeli, jonka elämä on tutusti hiukan vinksallaan; eronnut, alkoholisoitunut ja kärsien vanhan sotilasuran aikaisista koettelemuksista.</p><p style="text-align: justify;">Sarjan pilotissa eletään 1980-luvun loppua kun John Rebus kollegoineen joutuu ratkomaan varsin haasteellista murhasarjaa, missä nuoria tyttöjä on kidnapattu ja lopulta löydetty kuristettuna. </p><p style="text-align: justify;">Tarinassa kirjailija on sävyttänyt Edinburghin synkin sävyin, odotetusti. Rebus on elämään väsynyt kehäraakki poliisiksi joka yrittää tasapainoilla elämänsä alamäessä PTSD-oireiden ja arjen välillä. Nuoruudessaan Rebus romahti henkisesti SAS-erikoisjoukkojen koulutuksessa ja tapahtuneen johdosta hänelle pedattiin paikka rikospoliisista.</p><p style="text-align: justify;">Tämän ensimmäisen osan tarkoitus on ollut selvästi esitellä Rebus ja hänen lähipiirinsä lukijalle. Joten väkisinkin lukija tuntee että murhasarjan tutkinta on hiukan sivujuonena. Eikä siinä ole mitään vikaa; Ian Rankin avaa perusteellisesti Rebuksen karille ajaneen avioliiton, ja tämän vaikean suhteensa tyttäreensä. Estraadille tuodaan myös Rebuksen veli joka tasapainoilee hypnotisointiesiintyjänä ja huumeiden välittämisen välillä, lukijalle tulee myös tutuksi sekalainen seurakunta Edinburgin rikollisia, virkaintoinen reportteri joka uskoo pystyvänsä todistamaan että Rebuksen veljekset pyörittävät suurta huumerinkiä ja tietysti Rebuksen vaikeat on-off parisuhteet eri naisten kanssa.</p><p style="text-align: justify;"><i>John Rebus</i> -kirjoja on tosiaan julkaistu jo vuodesta 1987 ja tämä pilotti oli virkistävä jo kokonsa puolesta. Tarina oli kompakti ja tiivis ilman rönsyilyjä. Ja kyllä, <i>John Rebus -sarja</i> tulee pysymään ainakin äänikirjoina lukulistallani muiden dekkarien, kuten Robicheauxin, Reacherin, C. Striken ja Rathin rinnalla.</p>Artsihttp://www.blogger.com/profile/09763308448167296550noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5733621637157781173.post-89839718222588656662021-08-28T21:38:00.000+03:002021-08-28T21:38:23.020+03:00Empire of the Summer Moon<p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTiLFnNCuugoNLiy2e3Gxb0iHchF4UkVbmGuMW5RnmFWvsaHByAG6okTuf9Kslpgp9xj0ZETSVvMxEwOtAIqF8FtSHq5bybL6fRpqOhEUqmEza5chxjP2tro4Y4Ffecz9IvXQk14maqufE/s710/Capture.JPG" style="clear: left; display: inline; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="710" data-original-width="487" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTiLFnNCuugoNLiy2e3Gxb0iHchF4UkVbmGuMW5RnmFWvsaHByAG6okTuf9Kslpgp9xj0ZETSVvMxEwOtAIqF8FtSHq5bybL6fRpqOhEUqmEza5chxjP2tro4Y4Ffecz9IvXQk14maqufE/s320/Capture.JPG" /></a></p><div style="text-align: justify;">Siitä on vierähtänyt <a href="https://artotee.blogspot.com/2019/08/undaunted-courage.html" target="_blank">hetki aikaa kun luin viimeksi</a> Pohjois-Amerikan historiasta. <i>Empire of the Summer Moon: Quanah Parker and The Rise and Fall of the Comanche Tribe</i> osui tutkaani Joe Roganin podcastista minkä vieraana oli itse kirjailija S.C.Gwynne.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Historiallinen kehys on kaikille tuttu; Yhdysvaltojen historiassa Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen kohtelu on ollut ja tulee pysymään isona mustana ja verisenä tahrana. Nämä pääosin metsästäjä-keräilijä -kansat kansoittivat mantereen tuhansia vuosia ennen eurooppalaisten tuloa, ja kaikki tietävät mitä tapahtui kun eurooppalaiset maahanmuuttajat ja intiaanit kohtasivat kohtalokkaasti varsinkin 1800-luvulla. Arviolta 10 miljoonasta intiaanista on nyky-Amerikassa jäljellä 6 miljoonaa, erilaisia heimoja on tunnustettu vajaa 600 ja joka neljäs alkuperäiskansojen edustaja elää köyhyysrajan alapuolella. Unohtamatta sitä että Yhdysvaltojen intiaanit ovat edelleen maan köyhin kansanosa. Osa heimoista taipuivat ja siirtyivät käskystä reservaatteihin 1800-luvulla, omaksuivat valkoisen kulttuurin ja perinteet, laittoivat lapsensa kouluihin ja aloittivat maanviljelyksen jos se oli vain mahdollista.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Sitten oli heimoja jotka eivät taipuneet. Niitä edusti vahvasti vaeltavat tasankointiaanit ja varsinkin Komanssi-intiaanit joiden elämä riippui paljolti tasankojen biisonilaumoista. Heidän maansa ("Comancheria") oli myös valtava; se kattoi yhtenäisen alueen aina Pohjois-Meksikosta, halki Itä-Teksasin aina Kanadan lumiselle rajalle, ja tätä aluetta asutti lukuisat biisonilaumoja seuraavat komanssiheimot, Tästä Yhdysvaltoja halkovan alueen pohjalta ja tasankointiaanien elämäntavasta tulee myös kirjan nimi <i>Empire of Summer Moon. </i></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kirja sisältää laajan katsauksen komanssien historiaan myös heimon valtavaan vaikutukseen nuoren valtion lännen laajenemisyrityksiin. Kirjailija käy läpi merkittävimmät tapahtumat joiden kautta komanssit nousivat todelliseksi "uhaksi" joka huomioitiin aina valtion johdossa 1800-luvun puolenväliin mennessä. Heimona komanssi-intiaanit joutuivat puolustuskannalle jo 1600-luvulla espanjalaisten toimesta, jonka johdosta myös koko sodankäynti tasangoilla muutti muotoaan; espanjalaisten tuomat Iberialaiset Mustangi-hevoset muuttivat komanssit Yhdysvaltojen historian (ja myös koko maailman) taidokkaimmiksi hevosmiehiksi. Kirjassa S.C. Gwynne keskittyy pitkälti komanssien viimeiseen kamppailuun 1800-luvun puolenvälin tienoilla, missä komanssit olivat myös yksi viimeisimmistä heimoista jotka taipuivat vääjäämättömän kohtalon edessä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Komanssien 1800-luvun tarina vilisee loputtomia yhteenottoja länsi-Teksasin uudisasukkaiden välillä. Se kertoo myös yhden edelleen olemassa olevan viranomaisen tarinan joka perustettiin komanssien uhan takia: Texas Rangers, jonka alkuhistoria oli kirjan toinen mielenkiintoinen aihealue. Texas Rangers joka on edelleen vahva viranomainen, perusti Teksasin uudisasukkaat kun valtio ei pystynyt suojelemaan rajaseutujen ja ennen kaikkea niiden alueiden uudisasukkaita jotka joutuivat kohtaamaan komanssien vaeltavia soturilaumoja jotka varastivat hevosia, raiskasivat naisia, tappoivat perheitä, ja tilaisuuden tullen ottivat naisia ja lapsia orjikseen. Nuori Texas Rangers oli ryhmittymänä löysä kokoelma sekalaisia karjapaimenia ja sotilaita joille ei välttämättä edes maksettu palkkaa, mutta joiden elämäntapa muistutti enemmän seikkailijoita jotka halusivat metsästää intiaaneja. Vapaa-aikanaan he aiheuttivat närkästystä juopottelemalla ja yleistä häiriötä aiheuttamalla. Mutta Texas Rangers kehitti nuoren ja vahvan johdon avulla ainutlaatuisen tavan vastata komanssien uhkaan; he käyttivät intiaanijäljittäjiä, opettelivat komanssien tavan taistella hevosia käyttäen ja ehkä suurin muutos tapahtui kun 1840-luvulla vielä tuntematon liikemies ja keksijä Samuel Colt sai Texas Rangerin asiakkaakseen ja testaamaan legendaarista kuudestilaukeavaa revolveria jonka jälkeen taistelu komansseja vastaan alkoi tasapainottumaan. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kirjan toinen vahva osa kertoo pitkälti traagisen tarinan niistä uudisasukkaiden lapsista ja naisista jotka joutuivat komanssien kaappaamaksi, ja niistä kirja seuraa 9-vuotiasta Cynthia Ann Parkeria joka lapsena todisti komanssien hyökkäystä suvun Fort Parker -linnoitukseen, sukulaistensa brutaalia murhaamista ja lopulta Cynthian elämä muuttui peruuttamattomasti osaksi komanssien heimon elämää. Hänet adoptoitiin heimon sisällä ja hän eli ja kasvoi komassi-intiaaniksi. Cynthia lopulta meni nuorena naimisiin komanssipäällikön kanssa, ja synnytti viimeisenä komanssi-intiaanipäällikönä pidetyn Quanahin joka lopulta johdatti viimeiset intiaanit rauhan polulle ja reservaattielämään. Quanahin äidin kohtalo oli myös sydäntäsärkevä kun hänet kaapattiin aikuisena takaisin ja pakotettiin valkoisten maailmaan. Cynthia kärsi alusta loppuun ja kaipasi takaisin tasangoille oman kansansa pariin ja lopulta kuoli. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><i>Empire of the Summer Moon</i> on pitkälti odotetun surullinen kuvaus Yhdysvaltain alkuperäiskansojen kohtalosta. Komanssien tarina on myös hyvin kaksijakoinen; päälllimäisenä lukijalle jää kuva komansseista heimona jotka olivat kuuluisia heidän raakamaislaisista teoistaan joita länsimaalainen ei pysty ymmärtämään, ja toisaalta tasankointiaanit edustivat sitä elämäntapaa mitä edelleen ihaillaan. Elämää suuren aurinkoisen taivaan alla, seuraten vapaana suuria biisonilaumoja. Vaikuttava historiankirja kaikin puolin. </div><p></p>Artsihttp://www.blogger.com/profile/09763308448167296550noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5733621637157781173.post-7670569034273276572021-08-28T11:51:00.000+03:002021-08-28T11:51:11.549+03:00Käen kutsu<p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUtFzFT4jetUXtda_qneRtNqrr88woEH_HDKb6UmuRZ8WVaZki5cM-TGof0NygfO3sfUbRuQZXKD53bBsV9A8CZnRESjzXVaxt_oNS8xmdv2J3hf79kRk1XVZYeHIbuUXkdAhtTTFqcPaM/s689/Capture.JPG" style="clear: left; display: inline; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="689" data-original-width="425" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUtFzFT4jetUXtda_qneRtNqrr88woEH_HDKb6UmuRZ8WVaZki5cM-TGof0NygfO3sfUbRuQZXKD53bBsV9A8CZnRESjzXVaxt_oNS8xmdv2J3hf79kRk1XVZYeHIbuUXkdAhtTTFqcPaM/s320/Capture.JPG" /></a></p><div style="text-align: justify;">En ole edelleenkään lukenut yhtäkään Harry Potteria. Ne eivät ole yksinkertaisesti kiinnostaneet vaikka koko sarja löytyykin tyttäreni kirjahyllystä. Kuitenkin olen nähnyt <i>Cormoran Strike</i> -nimisen sarjan HBO:lla, joka herätti kiinnostukseni tähän J.K. Rowling aliasnimellä kirjoittamaan dekkarisarjaan. TV-sarjassa ja kirjassa seurataan lontoolaisen yksityisetsivän Cormoran Striken edesottamuksia. Lähtötilanmne ei ole tietenkään mikään uusi ja nyt täytyy sanoa että olen viime vuosina törmännyt kirjallisuudessa enemmän kuin yhteen elämänsuuntansa menettäneeseen etsivä/poliisiin, jotka omien sisäisten demoniensa kamppailun rinnalla onnistuvat ratkaisemaan monimutkaisiakin rikoksia.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Cormoran Strike ei siten oikeastaan eroa Dave Robicheauxista, Harry Holesta, Jack Reacherista tai Ian Banksin synkkämielisestä John Reebusista (työn alla). Unohtamatta James Ellroyn aivan toisella tasolla eläviä äärikorruptuneita poliiseja. Tällainen dekkarien lähtötilanne vaikuttaa siis erittäin suositulta. Mutta se ei vähennä J.K. Rowling kykyä kirjoittaa varsinkin toimivaa tarinaa ja laajalle ulottuvaa juonta joka pitää lukijan tehokkaasti pihdeissään.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Käen kutsu ensimmäisenä Cormoran Strike -kirja sisältää kaksi isompaa elemettiä: se kuvaa ansiokkaasti Cormoran Striken taustan ja parisuhdekiemurat. Hän on on Afganistan sodan veteraani, toisen jalan menettänyt entinen sotilaspoliisi joka yrittää ponnistella pitääkseen pienen etsivätoimistonsa pystyssä. Entinen sotilaspoliisi on muuttunut oluen ja roskaruoan ystäväksi jonka jalanmenetystä ja siihen liittyviä fyysisiä haasteita J.K. Rowling jaksaa muistuttaa lukijalle jopa hiukan liikaa. Cormoranin tarinassa on tietysti myös epäonnistuneita parisuhteita ja kirjan alkupuolella toimistoon tuleva uusi, nuori sihteerikkö piristää Cormoranin muuten aika synkkää elämää. TV-sarjaa seuraavat fanit tietävät mihin tämä lopulta on johtamassa. Ei ole vaikea arvata.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kirjan ytimessä Cormoran tutkii nuoren supermallin kuolemantapausta mikä on jo todettu itsemurhaksi, mutta uhrin velipuoli haluaa että tapaus tutkitaan perinpohjaisesti. Ja näistä lähtökohdista Cormoran pääsee sukeltamaan niin julkimoiden mallimaailmaan, jonka raadollinen elämästä ei puutu juonenkäänteitä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">J.K. Rowling kirjoittaa hyvin, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Kirjan hahmot ovat mielenkiintoisia ja TV-sarjan fanina Cormoran jää pysyvästi äänikirjoina listalle. Suosittelen.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><br /><p></p>Artsihttp://www.blogger.com/profile/09763308448167296550noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5733621637157781173.post-6646725708931438812021-08-21T11:01:00.006+03:002021-08-21T11:01:42.459+03:00Cibola Burn<p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHLJKDGv39mUI2kN1bdIbKkks7Vkyn6zwZbd0ZWlfCkDePP9gYUEf1tKMFVLPeX-M2a-X8Q-Va473IV3MBK2nU3gEHseI29G0MvD3g_wizgV4KZUCcjRmPjDxezXer7F5e4zDs4nzHVs85/s728/Capture.JPG" style="clear: left; display: inline; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="728" data-original-width="478" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHLJKDGv39mUI2kN1bdIbKkks7Vkyn6zwZbd0ZWlfCkDePP9gYUEf1tKMFVLPeX-M2a-X8Q-Va473IV3MBK2nU3gEHseI29G0MvD3g_wizgV4KZUCcjRmPjDxezXer7F5e4zDs4nzHVs85/s320/Capture.JPG" /></a></p><div style="text-align: justify;"><i>The Expanse</i> kirjallisen sarjan jatkamista olen nyt lykännyt tarpeeksi, edellisestä kun on aikaa on jo <a href="https://artotee.blogspot.com/2019/05/abaddons-gate.html" target="_blank">muutama vuosi</a>. Toisaalla haluaisin katsoa <i>The Expanse</i> TV-sarjan 4. tuotantokauden Amazonilta joka ainakin osittain perustuu tähän kirjaan.<i> </i></div><div style="text-align: justify;"><i><br /></i></div><div style="text-align: justify;">Sarjan <a href="https://artotee.blogspot.com/2019/05/abaddons-gate.html" target="_blank">edellisessä osassa</a> kapteeni James Holden ja Rocinanten miehistö jatkoivat luovimista Maan, Marsin ja OPA:n välillä muodostuneen räjähdysherkässä tilanteessa joka oli valmis käynnistämään täysimittaisen sodan aurinkokunnassamme. Lopulta kuin tilauksesta aurinkokuntaamme myllertänyt alien protomolekyyli rakensi valtavan portin joka osoittautui madonreiäksi toiseen galaksiin tai galakseihin. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><i>Cibola Burn</i> jatkuu siitä kriisistä missä iso osa ihmiskunnasta on päättänyt pyrkiä läpi portaalista ja aloittaa matkan kohti tuhansia tuntemattomia planeettoja. Ensimmäisenä kohteena on Ilus planeetta minkä pinnalle on jo asettunut pieni uudisasukkaiden ryhmä ja joiden rinnalle on myös asettunut Royal Charter Energy korporaation tiedemiesyhteisö joka pyrkii tutkimaan planeettaa ja sen pinnalta löydettyjä alien-rakennelmia.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tietysti näiden kahden ryhmittymän yhteiselo ei suju suunnitelmien mukaan, ja James Holden miehistöineen saa pyynnön OPA:n Fred Johnsonilta ja YK:n Chrisjen Avasaralalta siirtymään planeetalle ja rauhoittamaan konflikti.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tarina on aika perinteinen ja pitkälle ennalta arvattava, mutta James S.A. Coreyn takana oleva kirjailijakaksikko saa pidettyä tarinan vetävänä ja nälkäinen tieteiskirjallisuuden lukija saa mitä halusikin. Tarina on myös ryyditetty tutulla kierolla politikoinnilla ja alien protomolekyylin historia aukeaa jälleen kerran hiukan enemmän. Ja tuli se 4. tuotantokausikin kirjan jälkeen katsottua Amazon Primelta joka ei myöskään pettänyt, vaikka TV-version tekijät olivat päättäneet tehdä isojakin muutoksia ja poikkesivat aikalailla kirjan tarinasta. <i>Cibola Burn</i> oli myös jälleen kerran muistutus siitä että pitäisi lukea enemmän tieteiskirjallisuutta..</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><p></p>Artsihttp://www.blogger.com/profile/09763308448167296550noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5733621637157781173.post-33530755898852342272021-07-27T11:17:00.000+03:002021-07-27T11:17:31.945+03:00Veitsi<p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjV6L_W6BwFHNUnrUc2jU765lwl0fK9Q6d0_yGK2MACcoFqn9Xblgz8ekTYeRi0_Gh_YstE8yQvlxOQfpF-PkGMEGh77cLxxkTT7zv77cWnMLSbW4DizkqI93GcEVBFQQNj6hFdQyJjFIhB/s372/Capture.JPG" style="clear: left; display: inline; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="372" data-original-width="239" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjV6L_W6BwFHNUnrUc2jU765lwl0fK9Q6d0_yGK2MACcoFqn9Xblgz8ekTYeRi0_Gh_YstE8yQvlxOQfpF-PkGMEGh77cLxxkTT7zv77cWnMLSbW4DizkqI93GcEVBFQQNj6hFdQyJjFIhB/s320/Capture.JPG" /></a></p><div style="text-align: justify;">Kaikki loppuu aikanaan. <a href="https://artotee.blogspot.com/search/label/Harry%20Hole" target="_blank">Olen lukenut Harry Holen edesottamuksista vuodesta 2015</a> ja nyt näyttää siltä että Jo Nesbø pitää taukoa sarjasta. Sinänsä sääli koska kirjasarja oslolaisesta ihmisrauniosta oli maineensa ja yli 40 miljoonan kirjan veroinen - helposti.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Veitsen tarina myös viittaa siihen että sarja kohtaa loppunsa kun Harry herää verisenä murhatun vaimonsa Raakelin vierestä muistinsa menettäneenä. Lukijan säpsäyttävä tarinan alku käynnistää pitkän ja koko sarjan yhden parhaimman tapahtumakulun jossa riittää jännitystä ja mielen nyrjäyttäviä juonenkäänteitä alusta loppuun. Tappoiko Harry Raakelin brutaalisti veitsellä pitkän ravintolaillan jälkeen vai lavastettiinko Harry pirullisen nerokkaasti? Tätä kysymystä pyöritellään tarinassa viime metreille asti ja loppuratkaisu yllättää yhtä paljon kuin tarinan lähtötilanne. Tarinassa pyörittää juonimyllyä tuttuja hahmoja edellisistä kirjoista kuten vankilasta vapautunut sarjaraiskaaja Svein Finne ja mukana ovat myös Harryn kollegat Oslon poliisista kuin keskusrikospoliisin katkerat etsivät jotka kantavat kaunaa Harrylle. Ja kuin ihmeen kaupalla Harry tuo polvilleen lyöty, alkoholisoitunut tarinassa työtön poliisi navigoi tarinan läpi hengissä. Hieno lopetus (?) sarjalle.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Lähes haikein mielin on todettava että en koskaan uskonut että luen pohjoismaalaista <i>crime noir</i> -tyylilajia kunnes sain ensimmäisen <i>Harry Hole</i> -kirjan joululahjaksi kaikki muuttui. Nyt kuitenkin edessä on muut rikoskirjallisuuden luottokirjailijani; Lee Child, James Lee Burke ja uusimpana James Ellroyn tuorein, joka odottaa kirjahyllyssä <i>This Storm</i>.</div><p></p>Artsihttp://www.blogger.com/profile/09763308448167296550noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5733621637157781173.post-47276297839357993082021-07-24T12:23:00.000+03:002021-07-24T12:23:11.931+03:00Aleksanteri I<p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZ9EX2X5p3RwS0kxmwjxGSAmooGnN2XDgS6d01GgBGduwTfbXtt14Z2Jx8ed86W3jeTxyqGHsT3OYYboCwP5ZrcmsbzWoZvk2FIDU6YLwmkWJbAjsbYO5pUMzljX_zokAWoiggV_A38wzA/s692/1.JPG" style="clear: left; display: inline; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: justify;"><img border="0" data-original-height="692" data-original-width="428" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZ9EX2X5p3RwS0kxmwjxGSAmooGnN2XDgS6d01GgBGduwTfbXtt14Z2Jx8ed86W3jeTxyqGHsT3OYYboCwP5ZrcmsbzWoZvk2FIDU6YLwmkWJbAjsbYO5pUMzljX_zokAWoiggV_A38wzA/s320/1.JPG" /></a></p><div style="text-align: justify;">Henkilökohtaisesti minua harmittaa joka ainut vuosi, kun itsenäisyyspäivä lähestyy ja itsenäisyytemme ei näytetä yhdistävän mitään muuta kuin Mannerheim, Talvi- ja Jatkosota ja se on siinä. Ihan kuin koko meidän kotimaamme itsenäisyydessä tai sitä edeltävänä aikana, ei olisi tapahtunut mitään muuta mainittavaa kuin nämä kolme asiaa. Ja vaikka meillä ei ole monisatavuotista itsenäisyyttä, mahtuu itsenäisyyttä edeltäviin vuosikymmeniin ja vuosisatoihin paljon mainittavia ja erittäin kiehtovia asioita jotka lopulta aurasivat tulevaa itsenäisyyden tietä. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Torsten Ekmanin <i>Aleksanteri Keisari ja Isänmaa</i> kuvaa sellaista ajanjaksoa mistä meidän pitäisi puhua joka joulukuu, tehdä vaikka sellainen ylemäinen mahtipontinen TV-sarja, tai mukaansatempaavia dokumentteja koska ajanjakso joka käynnistyi Suomen Sodan jälkeen 1809 vaikutti paljon Suomen tulevaan itsenäisyyteen. 1800-luvun historian hämärään ovat hävinneet sellaiset nimet kuin Gustaf Mauritz Armfelt, alunperin Tarvasjoelta kotoisin oleva maalaisaatelinen mutta todellinen kosmopoliitti, joka oli kuin kala vedessä niin Ruotsin kuninkaan kuin Venäjän tsaarin hoveissa. Gustav loi uransa 1700-1800 -lukujen vaihteessa niin kenraalina kuin diplomaattina, ja oli vahvasti mukana Suomen asioiden puolestapuhujana ja vaikuttajana erityisesti nuoren tsaari Aleksanteri I hovissa. Toinen nimi on Robert Henrik Rehbinder joka Gustav Armfeltin tapaan taisteli Suomen asioiden puolesta ja antoikin ison panoksen Suomen autonomian vahvistamiseen liittyvissä neuvotteluissa. Hän tuki omalla työllään Armfeltin riskaabelia vaikutuspeliä jonka lopputuloksena oli Suomen autonomia, ja Armfeltin kuoltua Rehbinder otti ns. soihdun ja jatkoi Suomen suuriruhtinaskunnan alkuaikojen korkeimpana virkamiehenä. </div><p></p><div style="text-align: justify;">Torsten Ekmanin kuljettaa lukijansa läpi Aleksanterin elämän, sivujuonteena Gustav Armfeltin yritykset ja tietysti onnistumiset parantaa Suomen asemaa Venäjän raja-alueena. Toisin kuin luulisi, nuori Aleksanteri oli ainakin hetken kiinnostunut Suomen tilanteesta ja kirjan parasta antia onkin Aleksanterin useat vierailut Suomeen. Suomen vierailuillaan nuori tsaari voitti suomalaisten sydämet olemalla avoin ja ystävällinen niin köyhille talonpojille kuin rikkaille porvareille. Gustavin työ Venäjän hovissa Suomen asianhoitajana ei kuitenkaan ehtinyt kestää montaa vuotta ennen kuin terveys petti ja hän joutui siirtymään syrjään. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Ekmanin kirja on täynnä kiehtovia pieniä tapahtumia jotka kuin pikku hiljaa siirsivät Suomea kohti länsimaista autonomiaa ja sen arkkitehteinä olivat juuri Gustav Armfelt ja hänen luottoystäväpiiri jotka käytännössä omistivat elämänsä Suomen asioiden hoidolle. Kirja on kyllä todellinen löytö Suomen historiasta kiinnostuneille. </div>Artsihttp://www.blogger.com/profile/09763308448167296550noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5733621637157781173.post-45200505821824149622021-07-18T11:02:00.004+03:002021-07-18T11:02:34.673+03:00Myrskyn soturit<p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhES7YMV2vyNYcEfQMpk4qqtR6qV7bmrf9mGDVBbFxAVTB7_DcSMPucjvjOSsV3mdo7pm537f8iECiSFPPWHbXRaXI9y8ZF0tbmRM9V-9yIt4bRN26IC_2W4ve1j78KCxSVU9mg2tqzpuTN/s703/Capture.JPG" style="clear: left; display: inline; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="703" data-original-width="462" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhES7YMV2vyNYcEfQMpk4qqtR6qV7bmrf9mGDVBbFxAVTB7_DcSMPucjvjOSsV3mdo7pm537f8iECiSFPPWHbXRaXI9y8ZF0tbmRM9V-9yIt4bRN26IC_2W4ve1j78KCxSVU9mg2tqzpuTN/s320/Capture.JPG" /></a></p><div style="text-align: justify;">Bernard Cornwellilla vaikuttaa olevan ehtymätön viikinki-invaasiotarinoiden lähde. Myrskyn soturit on <i>The Last Kingdom</i>-sarjan yhdeksäs kirja missä sarjan päähenkilö Bebbanburgin Uhtred, kahden maailman välissä kasvanut ja suht kovalla kunnianhimolla varustettu soturi taistelee edelleen jo nyt vanhana miehenä loputtomilta vaikuttavia skandinaavisia viikinkilaumoja vastaan. Mutta pohja se on tässäkin säkissä; itse asiassa kirjasarja on saanut jo päätöksensä viime vuonna kun <i>War Lord </i>(suom. <i>"Sotapäällikkö"</i>) sarjan 13. osa julkaistiin ja samalla Cornwell ilmoitti että se on sarjan päätösosa, joten Uhtredin kirjallinen eläköityminen on jo näköpiirissä. Jos minulta kysytään niin se oli oikea päätös.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Uhtredin elämä ei ole tässäkään tarinassa kovin seesteistä kun 900-luvun Brittein saarten rantoja uhkaa jälleen tanskalaisten viikinkien invaasio. Valloittaja-armeijaa johtaa suuri viikinkisoturi Ragnall Iverson joka onnistuu (lähes) yhdistämään pohjanmiesten armeijaansa myös irlantilaiset ja northumbrialaiset sotajoukot, ja siten Merciaa ja koko löyhää Englantia uhkaa jälleen kerran ehkä historiansa suurin vihollisjoukko. Tämän suuren uhkakuva sisältää myös Uhtredin tytär koska hän on naimisissa Ragnall Iversonin veljen kanssa, ja tarinan edetessä nuori ja villi tytär on myös suuressa vaarassa.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Lukijalla on siis käsissä kovin tuttu tarina joka kuitenkin kulkee sutjakkaasti kuten edelliset tarinat. Kuitenkin ei voi olla aistimasta vahvaa turnausväsymystä.</div>Artsihttp://www.blogger.com/profile/09763308448167296550noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5733621637157781173.post-6085686417797169392021-06-21T10:00:00.001+03:002021-06-21T10:00:09.901+03:00Taivaan pilarit<p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOBdgbUMUU-CbxcoUgyQHw__zt4xUklwgaVe5hV8dnW-ueECrkNvqF6L_tnMvRPcfhNzcnXyeomKKWgrwNQ0nEsdRxlQ8RHOgJpSrm-3faFbPVQWjExuSm6VteBDpZ3-tPcEWdtW1ZTwvV/s249/Capture.JPG" style="clear: left; display: inline; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="249" data-original-width="165" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOBdgbUMUU-CbxcoUgyQHw__zt4xUklwgaVe5hV8dnW-ueECrkNvqF6L_tnMvRPcfhNzcnXyeomKKWgrwNQ0nEsdRxlQ8RHOgJpSrm-3faFbPVQWjExuSm6VteBDpZ3-tPcEWdtW1ZTwvV/s0/Capture.JPG" /></a></p><div style="text-align: justify;">Olen joskus nuoruudessa lukenut <i>Taivaan pilarit </i>(eng. <i>The Pillars of the Earth</i>), varmaan silloin kun kirjan suomennos julkaistiin joka oli 1990-luvun alkupuolta. Itse kirjasta en onneksi muistanut mitään, tuorein muistikuva taitaa olla <i>Kingsbridge</i> -trilogiaan pohjautuvasta vuoden 2010 TV-sarjasta.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Heti alkuun täytyy sanoa että Ken Follettin <i>Taivaan pilarit</i> on helposti paras historiallinen romaani mikä on tullut vastaani. Bernard Cornwell kirjoittaa toimivia seikkailuita 900-luvulta mutta Follettin taito ajaa tarinaa pienellä vaihteella, kuvata rauhallista 1100-luvun elämää on omalla tasollaan. Jo kirjan alkumetrit antoivat kuvan tästä maltillisesti tarinan eteenpäin ajamisesta kun alussa seurataan Tom Rakentajan ja hänen perheensä hiljaista kärsimystä löytää töitä ja ruokaa. Tarinan keskiössä on fiktiivinen Kingsbridgen kylä Englannissa jonka ympärille lukuisten hahmojen elämä kiertyy. Hahmokavalkaadin ytimessä on vastavalittu Kingsbridgen luostarin nuori priori Philip joka alkaa haaveilemaan katedraalin rakentamisesta vanhan kirkon tilalle. Ja katedraalin rakentaminen on tämän yli 50 vuotta kestävän tarinan pääaihe. Tarinassa seurataan tiivisti Tom Rakentajan perheen elämää jonka oma ja lasten tulevaisuus sitoutuu vuosikymmeniä jatkuvalle rakentamiselle. Kuin sivutarinana seurataan Shiringin jaarlin perheen tuhoa, josta selviytyy nuoret Aliena ja Richard jotka aloittavat käytännössä elämänsä uudelleen.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Ja tietysti isot tarinat tarvitsevat vahvat vastavoimat ja niitä tarinassa edustaa Piispa Waleran Bigod, umpikorruptoitunut kirkon edustaja joka on omistanut elämänsä enemmän maallisen omaisuuden haalimiseen ja tekee kaikkensa että Priori Philip ei onnistu katedraalin rakentamisessa. Ja toinen huomattava vastavoima on Alinan ja Richardin perheen tuhonnut uusi Shiringin jaarli Bartholomew jonka perheen vanha pää nopeasti kuolee ja isänsä vallan perii nuori Jaarli jonka umpihullusta mielentilasta saisi hyvän spin-offin, joka myös tekee kaikkensa että Priori Philip ei saa katedraalia rakennettua.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Yli 800 sivun aikana kirjalija kuin saakin kaikkien pää- kuin sivuhenkilöiden tarinapolut yhdistymään vuosikymmenten aikana ja lukija saakin jännittää enemmän kuin muutaman kerran valmistuuko Philipin katedraali vai ei. Unohtamatta kaikkia värikkäitä lyhyitä ja pidempiä elämänkaaria joita kirjailija kuvaa. Ja kyllä, kirja on vakuuttava kokonaisuus joka on johtanut kolmeen ns. jatko-osaan jotka seuraavat Kingsbridgen elämää muilla vuosisadoilla.</div><p></p>Artsihttp://www.blogger.com/profile/09763308448167296550noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5733621637157781173.post-35831845189380951982021-06-20T12:38:00.001+03:002021-06-20T12:38:26.687+03:00Linnoitus<p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQherB7DJryVjFVGuKadueFYSq4UK3sOO9A1nN00Lg-CDlaux-bMjCtX_IvmrDdNtUyWV9602_6cUf2lRoOQz-D7dbNRKA7bNKNAL87-gJNlHEPZwZHQ5JBhaMSInk94lyvFgKd9XGl9H4/s279/Capture.JPG" style="clear: left; display: inline; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="279" data-original-width="195" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQherB7DJryVjFVGuKadueFYSq4UK3sOO9A1nN00Lg-CDlaux-bMjCtX_IvmrDdNtUyWV9602_6cUf2lRoOQz-D7dbNRKA7bNKNAL87-gJNlHEPZwZHQ5JBhaMSInk94lyvFgKd9XGl9H4/s0/Capture.JPG" /></a></p><div style="text-align: justify;">Kuten kirjan kansi sanoo "Jack Reacher - silkkaa rautaa". Siltä hahmo vaikuttaa tässäkin tarinassa. Suuri heikkous tässä Jack Reacher -sarjan #2 on itse tarina, joka ei yllä lähellekään pilotin hienosti rakennettua juonikuviota. Tämä vaikutti enemmän sellaiselta mitä Tom Cruise pyöräytti kahdella elokuvallaan kunnes kirjailija kielsi tekemästä niitä enempää. Juoni on tässä tarinassa siis siitä helpommasta päästä. Jack Reacher kävelee Chicagon katuja kun hän herrasmiehenä auttaa naista hänen kantamusten kanssa, ja kuin sattumalta, Jackin ja naisen käsikynkkään tunkee joukko aseistautuneita miehiä jotka puskevat sankarin ja naisen pakettiautoon. Tästä alkaa pitkä koetus panttivankina jonka aikana Jack yrittää arvata miksi hänet kaapattiin. Lopulta panttivankien matka päättyy Yhdysvaltain syrjäseuduille, missä militanttikommuuni on eri mieltä todellisuudesta Yhdysvaltojen hallituksen kanssa. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Hyvin simppeli tarina ja täytyy myöntää että petyin nopeasti kun tarinan koko juonikuvio selvisi, varsinkin vahvan pilotin jälkeen odotin hiukan parempaa. Jatkan kuitenkin Lee Childin parissa tulevaisuudessakin.</div><p></p>Artsihttp://www.blogger.com/profile/09763308448167296550noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5733621637157781173.post-21948767841087763862021-06-19T10:58:00.001+03:002021-06-20T12:50:55.958+03:00Musta tuli<p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhePlLC5S7IoJkKsCtyvbsDFZdssCImMU3KtoCvmiPUUgss7azknOXhly2bOerQ2g2_uJ2NJQo01GVrdN_0LlKFwaBpYSx38u555OWb9SVxUUx2uJ4jruPpbhF5YIqWlRQHO38wRcal0k4/s578/Capture.JPG" style="clear: left; display: inline; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="578" data-original-width="355" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhePlLC5S7IoJkKsCtyvbsDFZdssCImMU3KtoCvmiPUUgss7azknOXhly2bOerQ2g2_uJ2NJQo01GVrdN_0LlKFwaBpYSx38u555OWb9SVxUUx2uJ4jruPpbhF5YIqWlRQHO38wRcal0k4/s320/Capture.JPG" /></a></p><div style="text-align: justify;"><i>Musta tuli</i> on <a href="https://artotee.blogspot.com/search/label/Shardlake" target="_blank"><i>Shardlake</i> -sarjan toinen osa</a> ja näitä Tudor-Englantiin sijoittuvia historiallisia romaaneja on tällä hetkellä julkaistu seitsemän. Sarjan ensimmäinen osa vei lukijan Englannin syrjäseuduille, isoon luostariin missä sarjan kyyryselkäinen sankari Shardlake joutui selvittämään murhasarjaa Thomas Cromwellin käskystä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tällä kertaa tapahtumat keskittyvät ihmisiä pursuilevaan Lontooseen missä valtaapitävien korviin on kantautunut tuore vihje "mustasta tulesta" ja siihen liittyvästä valmistusohjeesta, joka oli wanha jo unohtunut byzanttilaisten laivastoase ja nyt sen salainen valmistusohje olisi Lontoossa. Oikeassa historiassa se tunnetaan nimellä "kreikkalainen tuli" joka oli palavaa nestettä jota käytettiin jo 600-luvulla mutta sen valmistusohjeet ja siihen liittyvät kemistit katosivat hyvissä ajoin historian hämäriin 1400-luvulla. Sen tehoa ja toimivuutta voisi verrata nykyajan napalmiin.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tarinassa eletään vuotta 1540 ja kyttyräselkäinen sankari yrittää pyörittää arkeaan Lontoossa jonka täyttää monimuotoiset juristin työtehtävät. Valtakunnan tasolla Kuningas Henrik VIII jatkaa uskonpuhdistustaan ja ensimmäisestä kirjasta tuttut luostarien sulkutoimenpiteet jatkuvat ja myös vaikuttavat Shardlaken työkuormaan. Shardlake saa työpöydälleen oikeustapauksen missä syytetään nuorta tyttöä pienen pojan murhaamisesta ja tapauksen alkuselvittely johdattaa Shardlaken pienen tauon jälkeen Thomas Cromwellin toimistoon. Uransa huipulla, kuninkaan luottomiehenä Thomas on kuullut että jo legendaksi muodostunut mustan tulen resepti olisi ilmaantunut Lontooseen ja sitä kaupattaisiin eniten tarjoavalle kahden alkemistin toimesta. Kun kyseessä on koko laivastosodankäynnin muuttava keksintö, Thomas saa kiristettyä Shardlaken tutkimaan tilannetta ja varmistamaan että Englanti tulee saamaan käsiinsä mustan tulen reseptin hinnalla millä hyvällä. Unohtamatta tietysti että resepti myös sementoisi Cromwellin suosion pysyväksi ailahtelevan kuninkaan silmissä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Shardlake on jälleen kerran tilanteessa missä hän ei haluaisi olla; Thomas Cromwellin komennuksessa hänen pitäisi löytää mustan tulen kauppaavat alkemistit ja kääntää heidän päät myymään resepti Englannille, sekä samalla hänen pitäisi yrittää pelastaa nuori tyttö kuolemantuomiolta. Kaikkeen tähän hänellä on aikaa vajaa kaksi viikkoa. Ja tämä kaksi viikkoa sisältää värikkäitä hahmoja, painetta vallan huipulta ja yllättävän paljon klassista toimintaa.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Alkuun täytyy sanoa että kirjailija on onnistunut historian värittämisessä. Shardlaken ja hänen avustajansa matkaavat tarinassa edes takaisin pitkin hyvin eläväistä Lontoota joka pursuaa elämää, ihmisia ja tietysti ikäviä ihmiskohtaloita. Shardlake on jälleen kerran helvetillisessä puristuksessa kun hän juoksee aikaa vastaan ja yrittää selvittää kahta isoa asiaa. Isona huomion arvoisena asiana on orastava romanssi rikkaan nuoren lontoolaisen leskirouvan kanssa joka tuo hienon lisä tarinaan. Kirja on kaiken kaikkiaan vahva jatko <i>Shardlake </i>-sarjaan.</div><p></p>Artsihttp://www.blogger.com/profile/09763308448167296550noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5733621637157781173.post-81952365016087661672021-06-18T11:49:00.004+03:002021-06-18T19:39:42.769+03:00VIP-huone<p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1Y17go-tKyos3fVNtuhdWr1_s9LvdnidUm0zYK6H3YzlV_5YgA6eBt7_cynsjN9BQc1TtW90VlLQLj-S6rvXq2PAj0PVY96KOCSDOsIRqBPED64EofDSvB-TgKBPkSdPXHXdMTnwCP7qz/s318/Capture.JPG" style="clear: left; display: inline; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="318" data-original-width="268" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1Y17go-tKyos3fVNtuhdWr1_s9LvdnidUm0zYK6H3YzlV_5YgA6eBt7_cynsjN9BQc1TtW90VlLQLj-S6rvXq2PAj0PVY96KOCSDOsIRqBPED64EofDSvB-TgKBPkSdPXHXdMTnwCP7qz/s0/Capture.JPG" /></a></p><div style="text-align: justify;">Viimeisin (ja ainoa) kirjani Jens Lapidukselta on <i>Snabba Cash</i>, jonka <a href="https://artotee.blogspot.com/2014/10/snabba-cash.html" target="_blank">luin vuonna 2014</a>. Kirjan ollessa Lapiduksen läpimurtoteos, <i>VIP-huone </i>aloitti vuonna 2014 <i>Top Dog</i> -trilogian joka on kirjailijan toinen kirjasarja ja varmasti myös menestynein. VIP-huone jatkaa samalla sävelellä kuin kirjailijan läpimurtokirja, joka ei ole ihme koska se näyttää hyvin toimivan. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tarinaan on leikattu mukaan Ruotsin yhteiskunnasta kaikki ne ääripään edustajat jota Lapidus käytti myös <i>Snabba Cash</i> -kirjassaan. Löytyy ne itseriittoiset Tukholman rikkaat Östermalmilaiset jotka halveksivat keskiluokkaa, tarinassa on myös mukana on myös superenergiset nuoret sliipatut liikemiehet ja liikejuristit, eli nousukkaat jotka polttavat kynttiläänsä molemmista päistä. Fokuksena vain ja ainoastaan menestyminen ja raha. Ja toisessa laidassa kansankodin häviäjät eli maahanmuuttajat, tässä tarinassa ne ovat entisiä Jugoslaaveja jotka vaikuttavat olevan automaattisesti joko vankilassa tai väkivaltaisia rikollisia.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tarina alkaa kun Emelie Jansson, tukholmalaisen ökyjuristitoimiston juniorijuristi saa poikkeuksellinen tehtävän, kun hänen pomonsa pyytää Emelieta selvittämään hänen ystävänsä pojan Philip Schalen katoamista. Philip on yksi Tukholman liikemiespiirien nousukkaista, tunnettu railakkaasta elämästään ja nyt hän on kadonnut. Toisaalla Tukhomassa Teddy Maksumici on päässyt vankilasta. Teddy kuului ennen tuomiotaan paikalliseen rikollisorganisaatioon ja kahdeksan vankilavuoden jälkeen hän on päättänyt pysyä kaidalla tiellä. Työttömänä ja kouluttamattomana se on lähes mahdoton tehtävä. Tapahtumat etenevät kun kirjailija juoksuttaa tarinaa tuttuun tapaansa; välillä käydään muistoissa ja historiassa ja palataan seuraamaan useamman henkilön tapahtumia varsin tapahtumarikkaan Tukholman eri kerroksissa. Tarina nytkähtää kunnolla liikkeelle kun Emelie ja Teddy lopulta kohtaavat ja parivaljakko alkaa tosissaan tutkia kadonneen miehen tapausta. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Sen enempää spoilaamatta, en tiedä korostaako kirjailija tarinoillaan tarkoituksellisesti Tukholman ja samalla Ruotsin yhteiskunnan selkeän räikeää eriarvoisuutta. Ei pelkästään varallisuuden osalta, vaan myös ihonvärin osalta. Jos sinulla ei ole sinisiä silmiä tai vaalea tukkaan niin sinulle on jaettu jo valmiiksi huonot kortit. Tähän samaan aiheeseen tarttuu tuoreen <i>Snabba Cash</i> Netflix-sarjan tekijätkin <a href="https://www.nytimes.com/2021/04/14/arts/television/snabba-cash-netflix.html">NYT -haastattelussaan</a>. Pidin lopulta tarinasta ja tämä meni onneksi "laatuäänen" (Jukka Pitkänen) kanssa nopeasti.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><p></p>Artsihttp://www.blogger.com/profile/09763308448167296550noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5733621637157781173.post-78857180223418292742021-04-11T11:05:00.000+03:002021-04-11T11:05:03.266+03:00Jano<p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9pYHTWtkZN1ai169SHyaSka4DZaxegxzdONzNm5ANCvstXsFtPELXgj-KlfK9dBjgFxfaRrbWMcqMQYghIkQfUzWnK2RoGiEKfu2ESC628lxSMZFRKSBPeIF7tvW958_0ikmt1GOfofrw/s590/Capture.JPG" style="clear: left; display: inline; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="590" data-original-width="396" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9pYHTWtkZN1ai169SHyaSka4DZaxegxzdONzNm5ANCvstXsFtPELXgj-KlfK9dBjgFxfaRrbWMcqMQYghIkQfUzWnK2RoGiEKfu2ESC628lxSMZFRKSBPeIF7tvW958_0ikmt1GOfofrw/s320/Capture.JPG" /></a></p><div style="text-align: justify;">Toiseksi viimeinen <i>Harry Hole </i>-romaani, tässä tulee melkein haikeaksi kun tietää että tämä 12 romaania käsittävä matka on kohta päättymässä. Näillä näkymin se tapahtuu vielä tänä vuonna kun tuorein (ja viimeisin) HH-tarina vuonna 2019 julkaistu <i>Veitsi </i>tulee kuunneltua. Lukijana tietysti toivon että vaikka kirjailija on myös kunnostautunut muiden rikostrillerien kirjoittamisessa, toivottavasti hän vielä palaa <i>Harry Hole</i> -hahmonsa pariin. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><i>Jano</i> jatkaa kolme vuotta <a href="https://artotee.blogspot.com/2021/01/poliisi.html" target="_blank">edellisen kirjan tapahtumista</a>. Harry elää selvästi elämänsä parasta aikaa; viinademonit pysyvät kaukana Raakelin ollessa vierellä ja päivät soljuvat onnellisesti eteenpäin Oslon Poliisikorkeakoulun luennoitsijana. Raakelin poikakin Oleg on päässyt kasvu-uralle ja opiskelee poliisiksi. Kaikki tietenkin ei jatku onnellisesti kun Oslon poliisille alkaa tippumaan raakoja murhatapauksia joissa uhrina on nainen ja murhaaja on käyttänyt Tinder-sovellusta tavatakseen uhrinsa. Tasaiseen tahtiin tapahtuvien murhien toinen iso yhteinen tekijä on että uhreja on purtu. Ja kuten aina ennenkin, Oslon poliisi lähestyy Harrya hattu kourassa ja rukoilee Harrya palaamaan poliisin erikoisryhmän konsultiksi että tämä selvästi mielipuolinen sarjamurhaaja saadaan kiinni.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Vaikka tarina on hyvin perinteinen HH-tarina, se on jälleen kerran täynnä tiukkoja käänteitä ja vaarallisia tilanteita. Juonenkäänteitä on loputtomasti aina loppuun saakka ja mukana on taas hyvä annos Oslon poliittista vehkeilyä. <a href="https://g.https://g.co/kgs/ScKNyuco/kgs/ScKNyu" target="_blank">Jukka Pitkäsen</a> tuttu ääni lukijana oli taas vakaa jota on miellyttävä kuunnella. Jäljellä on siis enää yksi HH-kirja jonka kuuntelen varmasti haikein mielin.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Toisaalla yöpöydälla on C.J. Sansomin <i>Musta tuli</i> ja kuulokkeissa Jens Lapiduksen <i>VIP-huone, </i>ruotsalainen kirjailija jota en ole lukenut piiitkään aikaan.</div><p></p>Artsihttp://www.blogger.com/profile/09763308448167296550noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5733621637157781173.post-42116134071994009922021-03-26T11:28:00.000+02:002021-03-26T11:39:17.985+02:00Näkemiin taivaassa<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOZtxxJ5uKr_BP4icAV9NWgXDg_tubOhohLo6FpqCjZ8YVyOpBpLUFHCzbz9UEPESRn01f47vBBjnEFBluaQiW0iapzKTV8MxP3tqRFqXkdVGxH0DDb-1egaOARA1q2g1gkiV_pkS4Ji43/s384/Capture.JPG" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="384" data-original-width="235" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOZtxxJ5uKr_BP4icAV9NWgXDg_tubOhohLo6FpqCjZ8YVyOpBpLUFHCzbz9UEPESRn01f47vBBjnEFBluaQiW0iapzKTV8MxP3tqRFqXkdVGxH0DDb-1egaOARA1q2g1gkiV_pkS4Ji43/s320/Capture.JPG" /></a><div style="text-align: justify;"><div>Tämä Pierre Lemaitren läpimurtoteos osui sattumalta kohdalleni äänikirjaäpissä ja muistan myös että kirja aiheutti kohinaa 2014 Suomessa ja sitä blogattiin ahkerasti. Kirjamakuni tai esimerkiksi musiikkimakuni ovat olleet jo vuosikymmeniä täysin itsenäisiä ja lähes lahjomattomia laitoksia, ilman ulkopuolisia vaikuttimia joten silloin vuonna 2014 tämä jäi tutkani ulkopuolelle. Itse asiassa taisin melkein ostaakin tämän joskus pokkariversiona. Pierre Lamaitre kirjailijana on kuitenkin ollut paljon esillä kirjakaupoissa, blogeissa ja nyt kun astuin äänikirjojen maailmaan, esim. lenkeillä voin nauttia enemmän Lamaitren kirjoista. </div><div><br /></div><div><i>Näkemiin taivaassa</i> on kuvattu monella termeillä; jännitystarina, veijaritarina, sotaromaani (ainakin osittain), historiallinen romaani ja onhan siinä syviä romanttisia juonteitakin. Historiallinen romaani oli omalla kohdallani syy miksi tallensin kirjan äänikirjaäppini lukujonoon. </div><div><br /></div><div>Ja juuri sitä se onkin; taidokkaasti kirjoitettu kuvaus Ensimmäisen Maailmansodan jälkeisestä Ranskasta jonka yhteiskunta on hitaasti nousemassa polviltaan ylös sodan kurimuksesta. Lemaitren tarinassa seurataan sodanjälkeistä elämää usealla yhteiskunnan eri tasolla; keskiössä on kaverukset Albert Maillard ja Edouard Péricoult, joista Edouard vammautuu vakavasti kasvoihin sodan viime hetkillä. Albert rinnallaan alkaa kaverusten pitkä paluu siviiliin joka ei ole mitenkään helppoa ja ilman hankaluuksia. Kaverusten elämään kietoutuu sodasta tuttu Henri d’Aulnay-Pradelle, Albertia ja Edouardia komentanut upseeri joka kaikessa epärehellisyydessä ja kusipäisyydessä nousee kirkkaasti tarinassa parhaimmaksi hahmoksi, ohittaen Albertin joka on kaikinpuolin henkisesti avuton ja klassinen reppana, tai Edouardin jonka sotaa edeltävä kirkas tulevaisuus rikkaan porvariperheen vesana ja taitelijana sukeltaa vammautuneena sodanjälkeiseen huumehelvettiin. Tarina laajenee suorastaan eeppisiin mittoihin kun Albert ja Eduoard päättävät yrittää lyödä rahoiksi epämääräisellä idealla, ja samalla Henri liikemiehenä yrittää omaa vedätystä kaatuneiden sotilastovereiden kustannuksella. </div><div><br /></div><div><i>Näkemiin taivaassa</i> on kaikinpuolin yllättävä tarina. Pierre Lamaitre osaa taidokkaasta historian värittämisen ja lukija saakin nauttien seurata 1920-luvun Ranskan yhteiskunnan eläviä tapahtumia. Sivumäärältään lähes 600-sivuinen tarina on äärimmäisen rikas ja pursuaa sitä jännitystä, vauhtia, juonittelua, romantiikkaa ja myös raskaita ihmiskohtaloita. Vahva suositus. Tämä kirja on myös kirjailijan trilogian ensiosa ja onneksi kaikki kolme (<i>Näkemiin taivaassa</i>, <i>Tulen varjot</i> ja <i>Tuhon lapset</i>) on suomennettu ja löytyvät myös äänikirjapalvelusta. Erityisesti täytyy vielä mainita äänikirjan lukija, kaikkien tuntema näyttelijä niin näyttämöltä kuin TV:stä Antti Virmavirta joka nosti minun kohdallani äänikirjaluennan uudelle tasolle. Virmavirta eläytyy lukemiseen, käytännössä näyttelee kaikki eri hahmot muuttamalla äänensä ja lukijalle tästä tulee mieleen enemmänkin kuunnelma eri näyttelijöineen. Virmavirta hallitsee myös ranskankielen joka on jo pelkästään hatunnoston arvoinen suoritus! Joten jo pelkästään tästä syystä suosittelen tätä kirjaa. </div></div></div><p></p>Artsihttp://www.blogger.com/profile/09763308448167296550noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5733621637157781173.post-75543648570311842012021-03-14T11:20:00.000+02:002021-03-14T11:20:09.011+02:00Chasing The Light <p></p><div class="separator" style="clear: both;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoW2xDozz7HGU21HEZ-cz9rr5JiiOnyM5_bLVmtnjjc7w6s_qifKkYMVoTWCLwm_VhotOOpJiW4LBWkGPVIC9zm8dNqqLDquenLQsvTQQYRlzLpj4hrA6_Kt5z9iCBY9qmxslme6-IUUdS/s289/Capture.JPG" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;"><img border="0" data-original-height="289" data-original-width="194" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoW2xDozz7HGU21HEZ-cz9rr5JiiOnyM5_bLVmtnjjc7w6s_qifKkYMVoTWCLwm_VhotOOpJiW4LBWkGPVIC9zm8dNqqLDquenLQsvTQQYRlzLpj4hrA6_Kt5z9iCBY9qmxslme6-IUUdS/s0/Capture.JPG" /></a></div><div style="text-align: justify;">Oliver Stonen tuore viime kesänä julkaistu <i>Chasing Light: How I Fought My Way into Hollywood From The 1960s to Platoon </i>sopii kuin nakutettu kirjahyllyyni ja on itse asiassa ensimmäinen elokuva-alan muistelmateos hyllyssäni. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://www.imdb.com/name/nm0000231/?ref_=fn_al_nm_1">Oliver Stone</a> on nimenä varmasti tuttu niille jotka ovat vähääkään katsoneet Hollywood-elokuvia viimeisen 30 vuoden aikana. New York Upper East Siden kasvatti, 1946 syntynyt ranskalaisen äidin ja amerikkalaisen upseerin poika oli aina kiinnostunut kirjoittamisesta ja vaikka isä yritti taivutella poikaa aloittamaan ura rahoitusalalla, Oliverin sisäinen palo elokuvia kohtaan vei hänet traumaattisten Vietnamin viidakoiden kautta Yhdysvaltain länsirannikolle aikansa elokuvateon mekkaan. Tässä elämänkerran ilmeisen ensimmäisessä osassa Oliver avaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan 1960-luvulla, jotka johtivat kirjoitustöihin ensin 1970-luvun villiin New Yorkiin ja ollessaan "oikeassa paikassa, oikeaan aikaan", hänelle avautui työt käsikirjoittajana 1980-luvun Hollywoodissa. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kirjan sivuilla vilahtelee niin legendaarisia näyttelijöitä kuin oman sukupolvensa isoimmat elokuvaohjaajat ja kuvaa heitä rehellisen linssin läpi, hän myös selvästi koki elokuvauransa hyvin kuoppaisen alkutaipaleen tuskaisesti joka tietysti opetti tulevaa elokuvaohjaajaa valmistautumaan paremmin tulevaisuuteen. Ja kuin salaman iskusta, Oliver Stone voitti ensimmäisen Oscar-palkinnon päälle kolmikymppisenä elokuvasta <i>Keskiyön pikajuna</i> ("Midnight Express") parhaasta sovitetusta käsikirjoituksesta. Jatkoa seurasi kirjan loppusivuilla kun hän käsikirjoitti ja ohjasi <i>Platoon - Nuoret sotilaat</i> -elokuvan joka perustui hänen omiin Vietnam-kokemuksiin, ja siitä hän pokkasi parhaan ohjaajan Oscar-pystin vuonna 1986. Ja juuri <i>Platoon </i>on Oliver Stonelle kivulias kohta johon hän palaa siihen aina uudestaan ja uudestaan tarinassaan. Hän käsikirjoitti sen hyvin aikaisessa vaiheessa ja yritti saada sen valkokankaalle jo 1980-luvun alkupuolella mutta koki sen kanssa kirveleviä vastoinkäymisiä Hollywoodin koneiston käsittelyssä. Hän pääsi ns. Hollywoodin sisäpiiriin ja sen valtavan tuotantokoneiston korkealle tasolle käsikirjoittajana, mutta huomasin hyvin nopeasti että mikään ei ole helppoa kun valtaa käyttivät niin vaikutusvaltaiset tuottajat, studiopomot, elokuvaohjaajat ja jopa diivailevat elokuvatähdet. Käsikirjoittajia ei siis arvostettu, mutta hän oppi luovimaan tämän omanlaisen viidakon sisuksissa. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tämän ensimmäisen osan (toivottavasti) osalta lukija pääsevät tutustumaan tarkemmin hänen ensimmäisiin "isoihin töihin", kuten <i>Midnight Express</i> (käsikirjoitus ja Oscar-pysti) <i>Scarface </i>(käsikirjoittajana), <i>Salvador </i>(käsikirjoittajana ja ohjaajana) ja lopulta <i>Platoon </i>joka pokkasi neljä Oscaria. Unohtamatta ihan kelvollista rikoselokuvaa <i>Year of the Dragon </i>(käsikirjoitus) vuodelta 1985, jonka ohjasi Oliver Stonen nyt jo edesmennyt ystävä Michael Cimino.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">1980-luvun kokaiinibuumi näkyi myös Hollywoodin illallisilla ja kutsuilla joka ei ohittanut Stonea ja hän onkin myös avoin hänen päihdeongelmistaan joiden kanssa hän paini vuosikausia. Oliver Stone on myös ollut henkilönä hyvin kiistanalainen poliittisista lausunnoistaan jotka ovat vähintään vasemmalle kallellaan ja se näkyy myös kirjan sivuilla. Hän on ollut ja pysyy edelleen äänekkäänä Yhdysvaltojen kriitikkona, oli kyseessä sosiaaliset ongelmat kuin Yhdysvaltojen toimiminen maailman poliisina.</div></div><div class="separator" style="clear: both;"><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Mikä sitten oli tässä kirjassa hyvää? Ensinnäkin se on kirjoitettu erittäin hyvin. Sitä ei ole haamukirjoitettu vaan se on Stonen omasta kynästä. Stone aloittaa lapsuudestaan ja kuljettaa elämäntarinaansa hyvin helppotajuisesti eteenpäin. Luonnollisesti mielenkiintoisin vaihe hänen elämässään on hänen Hollywood-vuotensa ja kaikki ne vastoinkäymiset ja lopulta nousut alansa huipulle palkittuna käsikirjoittajana ja elokuvaohjaajana. Ja nyt 74-vuotiaana hän ei ole pysähtynyt laakereilleen, hän on edelleen ajankohtainen taidokas elokuvaohjaaja ja äänekäs yhteiskunnan epäkohtien arvostelija, mikä tekee hänestä mielenkiintoinen henkilön. Toivottavasti kirjailija vielä tarttuu aiheeseen ja kirjoittaa jatko-osan mikä käsittelee hänen uransa toista puoliskoa.</div></div><p></p>Artsihttp://www.blogger.com/profile/09763308448167296550noreply@blogger.com0