Niinhän siinä sitten kävi että Vaarallinen harmonikka jäi kesken. Jaksoin puoleen väliin ja totesin ykskantaan että nyt sai riittää. Pulitzer-palkittu Annie Proulx osaa kyllä kirjoittaa elävästi ja hetken nautinkin siitä, varsinkin 1800-luvun lopun New Orleans kuvauksista, mutta puolessa välissä heitin pyyhkeen kehään. Tarina ei vaan yksinkertaisesti edennyt ja mielenkiintoni lopahti.
Lueskelin hiukan Annie Proulxin haastatteluja, ja hän yhdessä haastattelussa hän myönsikin että kirjan tekovaiheessa hänellä oli hyvinkin myrskyisiä elämäntilanteita, jotka omalta osaltaan vaikeuttivat kirjoittamista. No, tuli ainakin arvokasta hyllytilaa kun harmonikkakirja siirtyi manan majoille.
Tilalle tuli hyvinkin erilainen, Military Science Fiction -genren edustaja joka on samalla Marko Kloosin Frontlines -sarjan toinen osa (ensimmäisestä täällä). Ensimmäisestä osasta on vierähtänyt meikäläisellä nelisen vuotta, joten oli aikakin tarttua seuraavaan osaan!
Marko Kloosin kirjallinen maailmankaikkeus on jo genren puolestakin lähietäisyydellä ihmiskunnan tuhosta. Maapallo on pahoin ylikansoittunut 30 miljardilla ihmisellä, Pohjois-Amerikassa on pelkästään 3 miljardia asukasta tiukasti pakatuissa asutuskeskuksissa. Kaikki haluavat pois kuolevalta planeetalta kohti tähtiä. Ihmiskunta on myös jakautunut kahden valtakeskittymän leireihin: North American Commonwealth (NAC) sekä Sino-Russian Alliance (SRA). Näiden kahden taistelu elintilasta jatkuu niin maassa kuin parin sadan avaruuden siirtokunnan piirissä. Tilanne on kuitenkin muuttunut kirjasarjan toisessa osassa, joka jatkaa tarinaa viisi vuotta ensimmäisen kirjan tapahtumien jälkeen. NAC:n ja SRA:n pelikentälle on siirtynyt muukalaisrotu, jonka edustajat ovat päälle 20 metrisiä biologisia olentoja tuhoutumattomilla avaruusaluksillaan, ja ovat nyt valloittaneet suurimman osan niin NAC:n kuin SRA:n siirtokunnista ja muuttaneet ne omiksi siirtokunniksi.
Kirjasarjan päähenkilö Grayson on noussut NAC-armeijassa jo kersantin natsoille, ja tarinan alkumetreillä ilmoittautuu toiselle viisivuotiselle palveluskaudelle. Maapallolle ei kannata palata, joten pienituloinen armeijaura on ainoa ja paras vaihtoehto. Grayson myös erikoistunut combat controller -rooliin jonka tehtävä on koordinoida mm. maahyökkäyksiin tarvittavia kiertoradalta toimitettavia tukitoimintoja, kuten kaiken puhdistavia ydinaseiskuja. Ensimmäisen osan tapaan, tarinasta ei puutu tapahtumia ja aseellisia konflikteja kun kirjailija ajaa tarinaa eteenpäin isolla pensselillä ja iso vaihde silmässä. Tarinan alkupuolella lukija pääsee tutustumaan taisteluista muukalaisrotua vastaan missä Grayson käyttää NAC avaruuslaivaston isoja pyssyjä puhdistaakseen muukalaisrodun siirtokuntia. NAC on SRA:n tapaan altavastaajana muukalaisrotua vastaan ja tarinan jyrätessä eteenpäin, Grayson on loppukahinoissa pienen yksikön osana puolustamassa pientä siirtokuntaa ikuisen talven kuussa.
Marko Kloos on kirjallisilta taidoiltaan ihan hyvää luokkaa. Tarinat ovat mukaansa tempaavia, ja genren tapaan tapahtumat sisältävät hyvin paljon taisteluja tai niihin valmistautumista. Kuitenkin, kirjailija onnistuu syventämään edes vähän henkilöhahmojen taustoja, ja hän pystyy polkemaan vauhdilla huumorisävytteistä dystooppista tarinaansa Joe Scalzin lailla. Kurotus ei kuitenkaan osu lähellekään Stephen Baxterin tai Neil Stephensonin kirjoittamia scifi-eepoksia.
Seuraava jatkaa mielikuvituksen tuolla puolen, kun vuorossa on Stephen Baxterin ja edesmenneen Terry Pratchettin Pitkä Maa-sarjan toinen osa Pitkä Sota, joka jatkaa scifi-putkeani. Tällä kertaa ehkä vähemmän sotaisimmissa merkeissä mutta enemmän mielikuvitusta kiihdyttävästä aiheesta, eli multiversumeista.
Marko Kloosin kirjallinen maailmankaikkeus on jo genren puolestakin lähietäisyydellä ihmiskunnan tuhosta. Maapallo on pahoin ylikansoittunut 30 miljardilla ihmisellä, Pohjois-Amerikassa on pelkästään 3 miljardia asukasta tiukasti pakatuissa asutuskeskuksissa. Kaikki haluavat pois kuolevalta planeetalta kohti tähtiä. Ihmiskunta on myös jakautunut kahden valtakeskittymän leireihin: North American Commonwealth (NAC) sekä Sino-Russian Alliance (SRA). Näiden kahden taistelu elintilasta jatkuu niin maassa kuin parin sadan avaruuden siirtokunnan piirissä. Tilanne on kuitenkin muuttunut kirjasarjan toisessa osassa, joka jatkaa tarinaa viisi vuotta ensimmäisen kirjan tapahtumien jälkeen. NAC:n ja SRA:n pelikentälle on siirtynyt muukalaisrotu, jonka edustajat ovat päälle 20 metrisiä biologisia olentoja tuhoutumattomilla avaruusaluksillaan, ja ovat nyt valloittaneet suurimman osan niin NAC:n kuin SRA:n siirtokunnista ja muuttaneet ne omiksi siirtokunniksi.
Kirjasarjan päähenkilö Grayson on noussut NAC-armeijassa jo kersantin natsoille, ja tarinan alkumetreillä ilmoittautuu toiselle viisivuotiselle palveluskaudelle. Maapallolle ei kannata palata, joten pienituloinen armeijaura on ainoa ja paras vaihtoehto. Grayson myös erikoistunut combat controller -rooliin jonka tehtävä on koordinoida mm. maahyökkäyksiin tarvittavia kiertoradalta toimitettavia tukitoimintoja, kuten kaiken puhdistavia ydinaseiskuja. Ensimmäisen osan tapaan, tarinasta ei puutu tapahtumia ja aseellisia konflikteja kun kirjailija ajaa tarinaa eteenpäin isolla pensselillä ja iso vaihde silmässä. Tarinan alkupuolella lukija pääsee tutustumaan taisteluista muukalaisrotua vastaan missä Grayson käyttää NAC avaruuslaivaston isoja pyssyjä puhdistaakseen muukalaisrodun siirtokuntia. NAC on SRA:n tapaan altavastaajana muukalaisrotua vastaan ja tarinan jyrätessä eteenpäin, Grayson on loppukahinoissa pienen yksikön osana puolustamassa pientä siirtokuntaa ikuisen talven kuussa.
Marko Kloos on kirjallisilta taidoiltaan ihan hyvää luokkaa. Tarinat ovat mukaansa tempaavia, ja genren tapaan tapahtumat sisältävät hyvin paljon taisteluja tai niihin valmistautumista. Kuitenkin, kirjailija onnistuu syventämään edes vähän henkilöhahmojen taustoja, ja hän pystyy polkemaan vauhdilla huumorisävytteistä dystooppista tarinaansa Joe Scalzin lailla. Kurotus ei kuitenkaan osu lähellekään Stephen Baxterin tai Neil Stephensonin kirjoittamia scifi-eepoksia.
Seuraava jatkaa mielikuvituksen tuolla puolen, kun vuorossa on Stephen Baxterin ja edesmenneen Terry Pratchettin Pitkä Maa-sarjan toinen osa Pitkä Sota, joka jatkaa scifi-putkeani. Tällä kertaa ehkä vähemmän sotaisimmissa merkeissä mutta enemmän mielikuvitusta kiihdyttävästä aiheesta, eli multiversumeista.
