sunnuntai 13. helmikuuta 2022

Anno Domini 2021

Vuosi 2021 kahlasi eteenpäin COVID-viruksen hidastama, joka kuitenkin sisälsi ennätysmäärän luettuja kirjoja, kiitos siitä äänikirjojen.

Kirjavuoteni alkoi perinteisesti Bernard Cornwellin The Last Kingdom -sarjalla, kun kohdalla oli sarjan kahdeksas osa. Uhtred on tarinassa jo vanhempi mies, ja hänen rinnallaan jo taistelee Uhtredin pojat ja yhdessä he kohtaavat jälleen kerran niin sisäpoliittista viäntöä kuin viikinkien invaasiota. 

Kirjavuoteeni mahtui myös uusi kirjasarja, kun aloitin Lee Childin yli 20 kirjaa sisältävän Jack Reacher-sarjan. Josta itse asiassa on nyt tuore TV-sarja Amazonin streaming-palvelussa. Entisen sotilaspoliisin kulkurielämää kuvaavan kirjasarjan pilotti oli vahva aloitus, pirun hyvin rakennetun juonen ansiosta. Luin myöhemmin kirjasarjan toisen osan, joka ei ihan yltänyt pilotin tasolle.

Jatkoin myös henkilöhistoriikkisarjaani, kun vuorossa oli tuore Oliver Stonen, toivottavasti jatkoa saava Chasing the Light. Oliver Stone on henk. koht. suosikki elokuvaohjaajista ja käsikirjoittajista ja kirja onkin täynnä Stonen mielenkiintoisia muistoja pitkin poikin uransa alkuvaihetta.  

Vuonna 2021 sain päätökseen 6 vuotta kestäneen luku-urakan Harry Holen tarinoiden parissa. Näillä näkymin kirjailija ei palaa Harry Holen pariin, joten kirjat jättivät loppuunpalaneesta oslolaisesta rikostutkijasta hienon muistijäljen,

Pitkän tauon jälkeen tartuin myös Jens Lapiduksen kirjoihin, VIP-huone ei pettänyt ja ylsi Snabba Cashin tasolle. 

Historian puolelle valitsin kirjan Aleksanteri I elämästä, jolla oli suuri vaikutus Suomen historiaan, jatkoin myös Yhdysvaltojen historian kahlaamista S.C.Gwynnen Empire of the Summer Moon, joka kertoi Komanssi-intiaanien surullisen mutta hyvin tutun tarinan. 

Vuosi sisälsi myös sekalainen määrä vanhoja tuttuja ja uusiakin. Kokonaisuudessaan hyvin onnistunut kirjavuosi.