Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koillismaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koillismaa. Näytä kaikki tekstit

perjantai 24. elokuuta 2018

Mustan lumen talvi

Pitkä taival Kalle Päätalon Koillis-Lapin selkosilla on tullut päätökseensä. Pari vuotta pyörähti Koillismaan parissa varsin mukavissa merkeissä ja olen pääosin ollut positiivisesti yllättynyt Kalle Päätalon kirjallisesta tuotannosta, vaikkakin sarja on pieni osa hänen massiivisesta tuotannostaan. Päätalon pääsarja Iijoki on sen verran iso mörkö johon tuskin tulen tarttumaan.

Koillismaa on kuvannut erään suomalaisen syrjäseudun yhteiskunnallista kehitystä 1930-luvun alkupuolelta läpi sotien aina 1960-luvun maaseudun mullistukseen. Sen mukana seurattiin Järvikylän Sääskilampien, Sammalsuon ja Malisten kituuttamista pula-aikojen läpi, välillä kunnan jauhoilla elämistä sekä sotien tuomien muutosten aiheuttamia tuskien. Unohtamatta Päätalon mestarillista luonnon kuvausta mikä tuo Koillis-Lapin karut vuodenajat lukijan silmille.

Tässä sarjan viimeisessä osassa Järvikylän asukkaiden elämä on astunut nykyaikaan, eletään 1960-lukua ja edellisten osien päähenkilöt ovat nyt eläkeiässä. Vaikka elämä on nyt paljon helpompaa, työtä joutuu kuitenkin tekemään ruokansa eteen. Selkosille on myös saapunut suuri maaseudun murros, missä metsätyöt on harvassa ja nuoret sukupolvet ovat lähteneet kotiseuduilta Ruotsiin tai kaupunkeihin.

Kauko Sammalsuon kohdalla uusi talo on rakennettu ja ison navettakin on valmistunut. Kauko on myös vanhoilla päivillään kunnostautunut kunnanvaltuutettuna ja pohtii kirjoittajana oman sukupolvensa asioista, murheista sekä nykypäivän tuomista konflikteista eri lehtien palstoilla. Kaukon täysikasvuiset pojatkin tuovat oman haasteensa poliittisilla näkemyksillään, joka saa Kaukon nyt heikon sydämmen koville kierroksille. Kaikkien Koillismaan perheiden kohdalla suuret 1960-luvun yhteiskunnalliset muutokset tuovat lukijan eteen historiasta tutut tapahtumat: Ruotsiin muuttamisen ja sotaveteraanien arvostuksen puutteen esiin tuomisen. Monet Järvikylän torpat ja talot uhkaavat kylmetä kun nuoret polvet eivät halua jatkaa kituuttamista selkosilla.

Vaikka sarjan viimeinen osa on temmoltaan edellisiä osia rauhallisempi, se kruunaa Päätalon Koillismaa-sarjan kunniakkaasti. Suosittelen. Arvioni sarjan osista löytyy täältä 

Ja seuraavaksi yöpöydällä on täysin toisenlaista kirjallisuutta. Siitä on tovi kun scifiä on tullut luettua, joten vuorossa on Stephen Baxterin Proxima.

torstai 4. tammikuuta 2018

Myrskyn jälkeen

Koillismaan selkosille on myös vuosi 1945 saapunut. Saksalaisten "takuumiesten" joukot ovat lopulta poistuneet kyliltä jättäen jälkeensä niin poltetut torpat kuin särkyneitä sydämiä naisväen keskuudessa. Selkosten miesväkikin saapuu tipottain jatkosodan päätyttyä ja uudelleenrakennus alkaa nytkähdellen eteenpäin.

Koillismaan neljäs teos keskittyy paljolti Sääskilammen ja Sammalvuon perheiden koettelusten puintiin. Perttu Mäkimaa on palannut rintamalta ja ottanut Sääskilammen talon isännän roolin isä Nestorilta. Sääskilammen perheen kohdalla koettelemukset seuraavat toisiaan. Perheen vanha torppa poltettiin kivijalkaan asti saksalaisten perääntyessä ja perheen pää ja vanhin poika Kauko, repii pitkää päivää sotapalvelusvuosien jälkeen pitääkseen perheen leivän syrjässä kiinni. Kunnanjauhoille ei Kauko enää suostu palaamaan  vaikka kaiken raatamisen lisäksi pitäisi uusi talokin rakentaa.

Pitkä sota on kuitenkin jättänyt syvät jäljet niin Sääskilammen nuoreen isäntään kuin Kaukoonkin, ja molemmat oireilevat tuoreiden sotamuistojen myllertäessä mielessä.

Myrskyn jälkeen valaisee selkosten asukkaiden elämää jälleen joitain vuosia eteenpäin ja vaikka Päätalo tuottaa tasaisen hienoa tekstiä, niin tämä osa polkee pitkälti paikoillaan, ja voisin sanoa että kirja on myös kvintetin heikoin lenkki.

Seuraavana jatketaan yllättäen Stephen Kingin parissa kun vuorossa on Musta Torni -sarjan toinen osa Kolme korttia pakasta. Ensimmäinen osa tuli luettua vuosia sitten joten kokkeillaan nyt sitten miten Kingin tarina vetää..

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Myrsky Koillismaassa

Kalle Päätalon Koillismaan sydänmaan asukkaat kohtaavat ison maailman täydellä voimalla kun talvisodan myrskypilvet vyöryvät selkosille. Pitäjän miehet, nuoret ja iäkkäät siirtyvät armeijan harmaisiin ja naisväki jää pitämään mökkejä lämpimänä. Samalla Iijoen savotat hiljenevät kun selkosten erämaat saavat idästä kutsumattomia vieraita jotka uhkaavat Järvenkylän muuttumatonta elämää. 

Sammalsuon pesue on ehtinyt selviytymään pahimmista pula-ajoista eikä kunnan jauhoja ole enää tarvittu vuosiin kun perheen miehet Auku ja Kauko ovat ponnistaneet raakamaasta perheelle lisää peltoa. Sota kuitenkin vetää Järvikylän perheet väkisin erilleen, Kauko lähtee alokaskoulutukseen ja sieltä rintamalle ja osa perheestä joutuu kiireellä merimaihin evakkoon.

Tarina polveilee sotavuosien läpi aina talvisodasta jatkosodan loppuun. Osa tutuista henkilöistä jää rintamalle ja osa palaa muuttuneina kotimökkien savuaville rauniolle. Vaikka tarina seuraa tiiviisti sarjan päähenkilön Kaukon pitkää rintamauraa, Päätalo nostaa vahvasti esiin myös kotirintaman tapahtumat. Miesten ollessa sotasavotassa, ruokakuntien muut jäsenet pinnistelevät jaksamisen äärirajoilla pitääkseen mökit lämpiminä ja ruoan pöydässä. Kotirintama kokee jopa desanttijahdin ja saksalaiset "täydennysmiehet" sotkevat omalta osaltaan kotirintamalle jääneiden nuorten ihmissuhdekuvioita. 

Päätalo jatkaa vahvaa ja edellisten osien tapaan laadukasta tarinankerrontaa, ja Myrsky Koillismaassa jälkeen tarinaa kääntyykin sotien jälkeiseen aikaan. Edessä on uusia alkuja ja toivo paremmasta elämästä pilkahtelee varmasti selkosten iättömissä maisemissa.

Lukukone tekee nyt täydellisen käännöksen ja Kindlekin on täydessä latingissa, kun vuorossa on Joe Abercrombien First Law-maailmaan sijoittuva itsenäinen tarina Best Served Cold.

tiistai 1. marraskuuta 2016

Selkosen kansaa

Tämä Päätalo vei yllättävän paljon aikaa ja koko syksy on tuntunut että lukuhommat ei yksinkertaisesti maistu. Kuitenkin Koillismaa-sarjan toinen romaani meni kunnialla alusta loppuun.

Koillismaan selkosten yhteisön elämä kulkee ensimmäisen osan tapaan verkkaisesti tuttua ikiaikaista latuaa vuodenaikojen mukaan; Pöllimetsästä tukiuittoon ja porohommista riekkomehtästykseen. Luonto antaa antimistaan ja loput haetaan lakki kourassa kunnanjauhoista. Vuosikello käy 1930-luvun puoltaväliä ja kolme perhettä on edelleen tarinan keskiössä: Olkivaaralaiset, Sääskilampilaiset sekä tarinan ydinperhe Sammalsuot. Sammalsuon Kauko on kasvanut poikasesta mieheksi ja on maineeltaan jo hurja työmies, ja vaikka perhe on jo ylittänyt pahimmat kituvuodet niin silti kirjan alkuosan Kaukon siskon kevätjäillä tapahtuva tragedia lyö juuri ja juuri pinnalla pysyttelevän perheen takaisin synkkiin tunnelmiin.

Moderni maailma puskee myös väkisin selkosille kun uusi maantie siltoineen on luikerrellut korpimaiden läpi löytäen Järvikylän tuoden maailman tapahtumat ja ihmeet kyläläisten ulottuville. Perheet kokevat jälleen kerran onnen hetkiä ja pettymyksiä ihmissuhteissa ja luontoäidin muodossa, ja kirjan loppumetreillä Saksanmaan "hillerin" liikkeet tuo yön mustat huolet taivaarantaan kun kylän nuoret miehet kutsutaan aseisiin. Talvisota on alkamassa.

Vaikka Selkosen kansaa on pidetty ehkä epätasaisempana sarjan kirjoista niin kyllä "Mestari" näytti jälleen miten eläväisesti ja mielenkiintoisesti saa tarinan lentämään. Murrerikasta ja todellakin eläväistä tekstiä kirjan yli 500 sivun edestä. Tähän ei ikinä kyllästy. En ainakaan minä.

Seuraavaksi hiihdetään historian puolelle kun vuorossa on postin tuoma Pulitzer-voittajan Doris Kearns Goodwinin monumentaalinen Team of Rivals joka on halkileikkaus Abraham Lincolnin presidentiysajastaan ja hänen nerokkaista poliittisista liikkeistään.

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Koillismaa

Ensimmäinen Kalle Päätalo-muistoni on se perinteinen steriilin valkoselkäinen Iijoki-kirjasarja joka tuntui jatkuvan metrikaupalla eri sukulaisten kirjahyllyissä. Varsinkin niillä vanhemmilla sukulaisilla, joilla oli hyllyssä myös taidokkaita puukaiverrustöitä missä Päätalon henkeen ajettiin joko tukkikuormaa tai lasketeltiin kuohuvassa virrassa tukkien päällä. Eihän tällainen aihe kiinnostanut nuorempana. 

Kuitenkin vanhempana varsinkin kun on kuunnellut oman isän tarinoita metsätyömiehen elämästä Pohjois-Savon sydänmailla sotien aikaan niin omien juurien historia ja taustat alkoivat vuosien myötä kiinnostamaan.

Kalle Päätalo on luonnollisesti oma lukunsa suomalaisessa kirjallisuudessa. Tämä Taivalkosken poika julkaisi aikanaan 39 teosta, päälle jokunen näytelmä ja kirjoja on painettu tolkuttomat 3,5 miljoonaa kappaletta. Kansan rakastama ja kriitikoiden jyräämä Päätalo jätti oman jälkensä köyhän ja syrjäseutujen kurjan kansan kuvaajana jota ei ole enää olemassa. Ville Repo, Päätalon "löytäjä" ja Gummeruksen kirjallinen johtaja, kiteytti Päätalon kirjalliset taidot osuvasti kirjeessään Kallelle: "sinulla on harvinainen sekä luontainen että parhaimmillaan myös viljelty taito tehdä eläviä henkilöitä ja eläviä vuorosanoja sekä myös rakentaa ja kehittää tilanteita ja kohtauksia…".

Koillismaa aloittaa siis viisiosaisen teossarjan joka kuvaa Etelä-Lapin koilliskulmassa asuvien ihmisten elämää. Eletään 1930-lukua, sotavuodet ovat vielä edessäpäin kun Koilllismaa aloittaa Sammalsuon, Sääskilampien ja Olkivaaran perheiden tarinat. Mukaan mahtuu myös toinen toistaan värikkäämpiä hahmoja mutta pääosaan kuitenkin nousee Sammalsuon suurperheen kituuttava elämä kun perheen isä ja elättäjä isä Jaakko on kuollut, ja perheen äiti Maija yrittää kannatella pesuettaan köyhyyden kurimuksessa. Perheen elättäjän virkaan tekee nousuaan nuori Kauko joka epätoivoisesti hakee töitä niin halkohommista kuin metsätöistä ja raapiikin jokusen markan, mutta kuukausi kuukauden perään joutuu Kauko hammasta purren hakemaan kunnan jauhoja jotta perhe pysyy hengissä. Torppien perheet elävät kädestä suuhun vuodenaikojen mukaan ja elanto otetaan sieltä mistä sen saa; metsätöistä ja viljelystä. Kirjan loppuvaiheilla nykyaikakin tunkeutuu selkosten asukkaiden maailmaan kun uusi maantie kiemurtelee kohti tätä pysähtynyttä yhteiskuntaa. Valoisampi tulevaisuus ja nuori sukupolvi nouseekin kirjassa etualalle kirjan viime metreillä. Päätalon värikäs ja murrerikas teksti jaksaa kantaa komiasti alusta loppuun.

Bernard Cornwell:n Azincourt innosti aloittamaan kirjailijan moniosaisen Last Kingdom-sarjan jonka ensimmäinen Last Kingdom onkin jo loppumetreillä.