tiistai 31. heinäkuuta 2012

A Storm Of Swords

George R.R. Martinin (GRRM) A Song of Ice Fire -sarja on edennyt kohdallani kolmanteen osaan (arvostelut: ensimmäinen osa, toinen osa). A Storm Of Swords jatkaa lähes tulkoon siitä mihin edellinen A Clash Of Kings päättyi. Kirjassa seurataan edellisten tapaan jälleen kerran runsasta henkilökatrasta (tällä kertaa 10 "päähenkilöä").

Pohjoisessa Lady Catelyn Starkin vapauttama Jamie Lannister jatkaa pakoaa etelään, mukanaan saattaja/naissoturi Brienne of Tarth. Kaksikko kohtaa edesottamuksia ja palkkasotilaita matkallaan jotka lopulta muuttaa Jamien elämän niin fyysisesti kuin henkisesti.

Pohjoisen Muurin toisella puolella, syvällä arktisissa maisemissa Lord Starkin äpäräpoika Jon Snow jatkaa soluttautumistaan luopiokuningas Mance Rayderin valloitusarmeijaan. Mance Rayderin ja hänen lähipiirinsä luottamuksen saaminen ei ole helppoa eikä rakastuminen pohjoisen viehkeään Ygritteen helpota tehtävää. Lopussa on sitten luvassa eeppisen oloista taistelua Muurin porteilla missä Jonin lojaalisuus lopulta mitataan.

Pohjoisessa myös Robb Stark yrittää pitää hajoavan armeijansa lankoja käsissä. Lannisterien menestyminen pääkaupungin puolustamisessa on heittänyt isoja kapuloita nuoren pohjoisen kuninkaan suunnitelmiin. Suunnitelmat saavat lopullisen pisteen Lord Walder Freyn järjestämissä häissä mitkä saavat niskavilloja nostattavan lopun.

Idässä, kapean meren tuolla puolen, Daenerys Targaryen jatkaa väkensä kanssa keräten voimia. Lohikäärmeiden kasvaessa nuori kuningatar varustaa itselleen monituhatpäisen orja-armeijan jonka avulla Daenerys jakaa oikeutta pitkin länsirannikkoa tuhoten vastustajiensa kaupunkeja yksi toisensa jälkeen.

Mainitaan nyt vielä Starkin siskokset jotka jatkavat omilla urillaan pakoaan ja perheensä etsimistä. Sansa pääsee lopulta pakenemaan kun kuningas Joffrey menee ja kuolee hääillallispöytään. Arya jatkaa pakoaan ja joutuu lopulta Sandor "The Hound" Cleganen matkaan.

GRRM oli kirjoittanut mukavan ~920 sivuisen järkäleen (päälle vielä perinteinen henkilöhakemisto) joka on hyvin masentavan kokoinen fyysisiltä mitoiltaan. Varsinkin jos sen omistaa kovakantisena. Kuitenkin kirja meni yllättävän nopeasti ja pääsin jopa paikoin 200 sivun päivävauhtiin.

Alusta alkaen mietin että miten GRRM pystyy pitämään jo pelkästään näiden 10 henkilön tapahtumien langat käsissä mutta hyvin se onnistui. Hämmästyin lopulta Starkin perheen kohtaloa jonka jäseniä kirjailija tuntui niittävän isolla kädellä pois rivistä. Kuitenkin pieni oho pääsi suusta kun kirjan viimeiset kappaleet oli luettu.

Vaikka kirjan fyysinen koko jo alkuunsa pelotti, tarinan helpohko englanti siivitti lukukokemusta. Ei kirja kuitenkaan ihan täydellinen ollut. Täytyy myöntää että GRRM pisti tarinan sekaan niin paljon taustainformaatiota eri sukujen, ritarihuoneiden historiaa että se alkoi suorastaan jo ärsyttämään. Hahmoista Tyrion Lannister jälleen loisti omalla osallaan, ja positiivisena yllätyksenä Daenerys Targaryenin tarina oli saanut hienosti lisäpotkua. Kyllä tämä sarja kuitenkin lusitaan loppuun asti eli ei kai tässä muu auta kuin pistää neljäs osa eli A Feast for Crows tilaukseen.


maanantai 16. heinäkuuta 2012

The Savage Tales Of Solomon Kane

Robert E. Howardin (REH) lyhyen elämän (itsemurha 30-vuotiaana) kirjallisesta tuotannosta Solomon Kane on kirjailijan luomista hahmoista mielenkiintoisin. Tässä yrmeässä mustaan pukeutuvassa miekkaa heiluttavassa puritaanissa yhdistyy oudolla tavalla hurskas uskonmies, heikkoja puolustava suomalaista jäyhää miestä muistuttava sankarihahmo sekä lähes mielipuolen raivolla pahuutta tuhoava miekkamies. Itse muistan törmänneeni ensimmäisen kerran hahmoon jo kahdeksankymmentäluvun puolivälissä, suomalaisen Conan Barbaari -sarjakuvalehden yhteydessä jonka mukana Solomon Kanen tarinoita välillä julkaistiin.

Robert E. Howard joka kuului mm. H.P. Lovecraftin ystäväpiiriin, julkaisi Solomon Kanen ensimmäisen tarinan jo 1920-luvun loppupuolella. Kirjailijan ehdottomasti kuuluisin hahmo Conan Barbaari näki kirjallisen päivänvalon vasta 1930-luvun puolivälissä.

Tässä vuonna 2004 julkaistuun antologiaan on kerätty kaikki Robert E. Howardin julkaisemat Solomon Kane tarinat ja runot. Sivuja ryydittää Gary Giannin tekemä loistava mustavalkokuvitus. Vaikka tarinoiden julkaisusta on kulunut jo yli kahdeksankymmentä vuotta, ovat ne mielestäni kestäneet ajan hampaan todella hyvin. REH kertoo hahmonsa kautta synkkiä tarinoita avuttomia ihmisiä piinaavasta demonisesta pahuudesta. Tarinoissa kohdataan perinteisempää seikkailua merirosvojen kera sekä selkeästi kirjailijan lempimaisemissa 1600-luvun pimeän Afrikan orjarannikon hurmeisissa viidakoissa. Maisemissa josta miekkamiehelle paljastuu ikuisen vanhoja, kadonneita sivilisaatioita brutaalein uhrimenoin. Kirjailijaa ei ole turhaan sanottu miekka ja magia -genren isäksi.

Itselleni tuli REH:n teksteistä mieleen samanhenkisen H.P. Lovecraftin novellit. Tarinoissa jyllää samanlainen lähes käsin kosketeltava pahuus ja hyvin rakennettu painostava, lähes ahdistava tunnelma. Lovecraftilla oli tarinoissa muinaiset jumalansa kun taas Solomon Kane raivasi tieltään perinteisimpiä zombieita ja siivekkäitä demoneja. Täytyy myöntää että mielenkiintoni heräsi jälleen hahmoa kohtaa nähtyäni vuonna 2009 valmistuneen samannimisen elokuvavirityksen. Elokuvan ja kirjallisen tuotannon ainoa yhteneväisyys taitaa olla enimmäksen elokuvan "Solomon Kanen" vaatetus.

Suosittelen Robert E. Howardin ajattomia tarinoita kaikille fantasiakirjallisuuden ystäville. Lopettelen tämän kirjailijan viimeiseen tekstiin joka löydettiin hänen kirjoituskoneessa olevasta paperista, ja jota pidetään hänen itsemurhaviestinään:

All fled, all done
So lift me on the pyre
The feast is over
And the lamps expire


Nyt pitäisi jatkaa hirviömäisen kokoisella George R.R. Martinin A Storm Of Swords, joka on hyvää jatkoa Solomon Kanen tarinoille.







maanantai 9. heinäkuuta 2012

The League Of Extraordinary Gentlemen, Volume 1

Jotta kirjoista kirjoittelu ei ala maistumaan ihan puulta niin päätin ottaa mukaan pieneen blogiini myös sarjakuvia. Sarjakuvat esitti isoa osaa nuoruuttani kirjojen rinnalla joten tuskin niitä voi koskaan unohtaa. Ensin tuli Mustanaamiot, Tex Willerit ja Tarzanit unohtamatta Korkeajännityksiä (merten eli se ainoa oikea ;)). Sitten vanhemmalla iällä tuli isot englanninkieliset sarjakuva-albumit kun löysin 1990-luvun alkupuolella helsinkiläisen Good Fellows -sarjakuvaliikkeen. Se oli kuin aarreaitta sarjakuvia lukevalle.

Kun puhutaan sarjakuvista niin ainakin allekirjoittaneelle nimi Alan Moore on ollut takuuvarma (ainakin tähän mennessä) laadun tae. Omalla kohdallani Alan Mooren tarinat ovat kolahtaneet (Watchmen, From Hell ja V for Vendetta) monimuotoisuudellaan ja suorastaan ylipursuavalla tarinan kerronnalla, joten on suorastaan sääli että Alan Moore ei kirjoita kirjoja.

Monelle tulee The League Of Extraordinary Gentlemen -nimestä (TLOEG) mieleen ensimmäisenä sen vuonna 2003 julkaistu elokuvaversio jonka pääosissa kekkuloi vanha herra Sean Connery. Hyvin löyhästi alkuperäiseen sarjakuvaan perustava elokuva on kieltämättä viihdyttävä mutta ei mielestäni yllä lähelle esikuvansa tasoa.

The League Of Extraordinary Gentlemen, Volume 1 on kiedottu moneen tuttuun kirjalliseen tapahtumaan. Tapahtumat alkavat 1898 viktoriaanisessa Lontoossa kun häväisty Mina Harker kohtaa salaperäisen Campion Bondin, brittiläisen imperiumin tiedustelumaailman kärkinimen joka pyytää kreivistä eronnutta neiti Harkeria kokoamaan ryhmän erikoiskykyjä omaavia huippunimiä tehtävänä suojella Imperiumin etuja. Matka alkaa Kairon oopiumislummista josta matkaan lähtee mukaan rappiolla oleva Alan Quartermain. Kiireellisen Kairosta poistumisen johdosta kulkuneuvoksi vaihtuu valtava Nautilus -alus jota kipparoi kukas muu kuin intialainen kapteeni Nemo. Tässä vaiheessa lukijan eteen on jo heitetty valtavia steampunk-maisemia ja Pariisiin siirryttäessä tapahtumien kulku alkaa kiihtymään. Pariisin ilotyttökortteleista lähtee ryhmän mukaan tuhoa kylvävä herra "Henry/Edward" eli Dr. Jekyll. Lontooseen palattua ryhmä pestaa mukaan vielä Hawley "näkymätön mies" Griffinin.

Sekalainen ryhmä saa tehtäväkseen hakea takaisin Imperiumin haltuun mystisen cavorite-aineen joka mahdollistaisi ilmasotaan erikoistuneiden ilmalaivojen rakentamisen. Ryhmän seikkailut vie lukijan synkkiin Lontoon osiin aina mestarillisen rikollisjohtajan Fu Machun tukikohtaan, ja lopuksi esiin nousee todellinen uhka ja rikollishahmojen äiti ja isä - professori Moriarty.


TLOEG-sarjan pilotin kyväjäljestä vastaa Kevin O'Neill (jonka jälkeä on myös mm. loistavan psykedeelinen Marshal Law) joka on tehnyt erittäin yksityskohtaista ja rikasta jälkeä. Jossain kohdin koko sivun kokoisissa ruuduissa pitää pysähtyä ihailemaan piirtäjän yksitykohtaisia ja mielikuvituksellisia maisemia. Alan Mooren on myös kirjoittanut vahvan kokonaisuuden viktoriaanisen ajan vaihtoehtomaailman tapahtumista. Conan O'Doylen tarinoista tuttu Professori Moriarty, Fu Machu ja esimerkiksi Bram Stokerin Draculan ex-morsio Mira Harkin sopii kuin nakutettu Alan Mooren ja Kevin O'Neillin hurmeiseen maisemaan. Hahmot eivät ole mitään siloiteltua sankariainesta vaan rikkinäisiä sieluja jotka hädin tuskin tulevat toimeen keskenään.  Kuten esimerkiksi Watchmenissa Alan Moore on liittänyt albumiin lisämateriaalia, tässä kokonaisen Alan Quartermainin parinkymmentäsivuisen novellin.

Räjähtävien tapahtumien lopussa taivaalla tapahtuvat oudot asiat antavat osviittaa The League Of Extraordinary Gentlemen, Volume 2 tapahtumista. Kaukaa viisaana tilasin aikoinani Volume 1 ja 2 samassa paketissa joten sitä sitten seuraavaksi.














perjantai 6. heinäkuuta 2012

Toinen Säätiö

Viimeinen teos alkuperäisestä Säätiö-trilogiasta on taltutettu. Toinen Säätiö jatkaa tarinaa viisikymmentävuotta Säätiö ja Imperiumin tapahtumien jälkeen. Linnunradan lähes valloittanut ja Ensimmäisen Imperiumin tiedemiehen Hari Seldonin suuren suunnitelman vaarantaja Muuli on kuollut. Muulin valtapiirin rauniolla taistellaan vallasta ja jälleen ollaan isojen asioiden äärellä. Vaikka on kulunut yli 400 vuotta Hari Seldonin linnunradan kohtaloa käsittelevästä teoriasta, ryhmä Ensimmäisen Säätiön kansalaisia haluaa nyt löytää Hari Seldonin perustaman Toisen Säätiön.

Kelataanpa hiukan taaksepäin. Koko tarinahan käynnistyi siitä kun Hari Seldon ilmoitti tehneensä tieteellisen ennustuksen siitä että kymmeniätuhansia vuosia vanha ja vauras Linnunradan Ensimmäinen Imperiumi luisuu kaaokseen ja kohti perikatoa.  Hari Seldonin psykohistoria pystyi ennustamaan tilastollisesti ihmismassojen reaktioita ja Seldon ennusti että linnunradan triljoonalukuinen ihmisrotu oli väistämättä menossa kohti romahdusta.

Sitä varten Seldon loi suunnitelman jonka ansiosta ennustetun kolmekymmentätuhatvuotisen sekasorron sijaan ihmisrotu nousisi jaloilleen tuhannessa vuodessa. Tätä suunnitelmaa varten hän perusti Säätiön. Säätiö oli pieni ensyklopedistien yhteisö syrjäisellä Terminus-planeetalla jonka tehtävä oli kerätä mahdollisimman paljon ihmiskunnan tuottamaa tietotaitoa Encyclopedia Galactican muotoon ennen sukellusta kaaokseen.

Säätiön perustamisen yhteydessä Hari Seldon perusti myös salaa Toisen Säätiön, joka keskittyi Seldonin suunnitelman toteutumisen seuraamiseen ja kuin taustalla piilossa, se ohjaili linnunradan tapahtumia tähän ainoaan oikeaan suuntaan. Ensimmäisen Säätiön ollessa enemmän luonnontieteellinen, Toinen Säätiö oli mentalistien yhteisö joka keskittyi henkisten taitojen kehittämiseen ja Seldonin suunnitelman vaalimiseen.

Säätiö-sarjaa ei suotta ole pidetty Isaac Asimovin tieteiskirjallisuuden mestarinäytteenä ja sen saavutuksia ja vaikutuksia on laajalti. Paul Krugman, vuoden 2008 talous-nobelin voittanut ekonomisti on useassa haastattelussa kertonut olevansa scifi-kirjallisuuden fani ja myöntänyt Asimovin Säätiön olleen elämäänsä muuttanut asia.

“I read [Isaac Asimov's] Foundation back when I was in high school, when I was a teenager,” says Krugman in this week’s episode of the Geek’s Guide to the Galaxy podcast, “and thought about the psychohistorians, who save galactic civilization through their understanding of the laws of society, and I said ‘I want to be one of those guys.’ And economics was as close as I could get.” Those are pretty unique novels — they really are structured nothing like even the great bulk of science fiction, because they are about how social science can be used to save humanity.

Lähde: Wired

Viittauksia Säätiö-sarjaan löytyy pitkin poikin tieteiskirjallisuudesta, elokuvista ja animaatiosarjoista jne. 

Vuoden 1953 Second Foundation julkaisun jälkeen alkoi fanien vuosikymmeniä kestänyt painostus uusien Säätiö-kirjojen puolesta ja lähes kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen, kirjailija tarttui taas aiheeseen ja kynäili neljä uutta kirjaa joista kaksi keskittyi prequel-tyylisesti Hari Seldonin elämään ja kaksi keskittyi Toisen Säätiön jälkeiselle ajalle. 

Vuonna 1989 julkaistiin Foundations' Friends antologia missä aikansa tieteiskirjailijoiden kerma julkaisi omia tarinoita jotka sijoittuivat Isaac Asimovin luomaan universumiin. Kirjailijan kuolemakaan ei pysäyttänyt Säätiö-konetta kun vuonna 1997 julkaistiin Isaac Asimovin perikunnan hyväksymä Toinen Säätiö-trilogia jonka kynäilivät Gregory Benford, Greg Bear ja David Brin. Useat kirjailijat kirjoittivat ja julkaisivat tarinoita kirjailijan kuoleman jälkeen jotka sijoittuivat enemmän tai vähemmän Asimovin Säätiö-, Robot- tai Empire-sarjoihin.

Luonnollisesti Hollywood on myös yrittänyt leikata omaa siivuaan Säätiö-perinnöstä jo 1990-luvun lopulta saakka siinä onnistutta. Kuitenkin, vuonna 2009 selvisi että pahamaineinen Roland Emmerich yrittää siirtää Säätiön tarinaa valkokankaalle mutta mitään konkreettista ei ole tullut julki, paitsi että Dante Harpe on työstämässä ohjaajalle käsikirjoitusta.

Itsellenä alkaa kolmen puuttuvan osan mehtästys. Trilogian lisäksi olen onneksi löytänyt jo Säätiö veitsen terällä (Foundation's Edge) kirjahyllyyn. Tiedossa on että puuttuvat ovat harvinaista herkkua joten eiköhän tässä mene taas vuosia..

Ja hinnatkin on taas kohdallaan..








maanantai 2. heinäkuuta 2012

Suvilukemista

Listaan yleensä ns. ostoslistaa mielenkiintoisista kirjoista internet-selaimen bookmarkkeihin Ostettavat kirjat -kansioon, ja huomasin että niitä on kasautunut mukavan paljon. Tällä kertaa haaviin on jäänyt kirjoja laidasta laitaan: historiaa, dekkareita, elämänkertaa jne. eli aimo kasa kirjahyllyyn sovitettavaksi. Vaikka olen varannut kesälomalle G.R.R.M.:n Storm of Swords niin loppuvuodelle on hyvä pistää näitä jo järjestykseen.
.
Aikomukseni oli miettiä Juha Siltalan kirjoittaman Sisällisodan psykohistoria hankkimista, mutta ihme ja kumma, törmäsin siihen paikallisen kirjakaupan alehyllyssä ja vielä turkkasen hyvään hintaan: 10 euroa. Niin se sitten lähti uuteen kotiin. Kirjan nimi jo kertoo paljon mutta vaikka ajanjakso on Suomen historian tutkituin aihe niin jostain syystä vuoden 1918 tienoon tapahtumat vetää edelleen puoleensa. 


Jatketaan tietokirjallisuudella ja Bill Brysonin tuoreella suomennoksella. Sisään! Lyhyt historia lähes kaikesta kotona. Olen joitain vuosia sitten lukenut kirjailijan aikaisemman aivonystyröitä hierovan Lyhyt historia lähes kaikesta missä kirjailija päätti lähteä selvittämään mm. maailmankaikkeuden suuria arvoituksia, ihmisen alkuperää, luonnon monimuotoisuutta ja muita tieteen kimurantteja kysymyksiä eri tieteenalojen asiantuntijoiden kanssa. Loistava kirja jossa asiat on esitetty mahdollisimman yksinkertaisesti jotta tällainen perustallaajakin ne ymmärtää. Tässä uusimmassa kirjailija ei poistu kotoaan, vaan käy läpi kodin ja asumiseen liittyvää historiaa.

Sitten aivan jotain muuta. James Ellroy on ollut jo vuosia lempidekkaristini tummasävyisillä ja brutaaleilla dekkareillaan. Olen myös yrittänyt etsiä rinnalle jotain samansuuntaista kirjailijaa ja Boston Teranin tuotanto on suunta jota lähden kokeilemaan. Kirjailijan debyytti God Is A Bullet tuntuu olevan yhtä kylmää kyytiä kuin Ellroyn painajaismaiset tarinat. Kirjan tarina rakentuu paahtavan etelä-Kalifornian maisemissa missä paikallisen poliisin tytär kidnapataan jonkinsortin satanistikultin toimesta ja josta tarina sukeltaa hyvin synkkiin vesiin. Kirjailijan mukaan kirjan nimi tulee graffitista minkä hän näki eräällä seinällä: God is a bullet right to the head. You start to feel better the minute you're dead.


Täytyy myöntää että en olisi törmännyt Bruce Porterin uskomattomalta kuulostavaan kirjaan ilman Ted Demmen ohjaamaa ja Johnny Depp:n tähdittämää Blow elokuvaa. Bruce Porterin kirjoittama
Blow: How a Small-Town Boy Made $100 Million With the Medellin Cocaine Cartel and Lost It All nimi kertoo paljon sen sisällöstä. Kirja kertoo George Jungin tarinan joka nousi pienen marijuanamyynnin kautta yhdeksi yhdysvaltain suurimmaksi kokaiinimyyjäksi 1970-80 -luvuilla. Elokuvan kertoma traaginen tarina George Jungista oli sen verran absurdi ja mielenkiintoinen että päätin tutustua elokuvan todelliseen päähenkilöön. Ja kyllä, hän on edelleen vankilassa.

Ian Tregilliksen Milkweed Triptych -sarjan ensimmäinen osa Bitter Seeds (arvostelu) oli sen verran mukavaa luettavaa että nyt heinäkuussa julkaistava jatko The Coldest War lähtee tilaukseen. Ensimmäisen osan jälkeen tarina siirtyy parikymmentä vuotta eteenpäin ja toisen maailmansodan jälkeinen maailma tasapainoilee kahden voittajavaltion käsissä. Britannian käy sinnikästä vastarintaa warlock-noitiensa avulla suurta Neuvostoliittoa vastaan, joka toisen maailmansodan voitettuaan on saanut käsiinsä natsien teknologian minkä avulla natsit saivat luotua ykkösosasta tuttuja superihmisiä. Tätä kirjaa on odotettu.

Mielenkiinto rouva Atwoodin tuotantoon on haahuillut mielessä kuin ärsyttävä kutina, ja nyt päätin lähteä tutustumaan MA:n dystopia-tuotantoon. Ja kiitos Raija MA:n arvosteluista - sait mieleni muuttumaan :).

Seth Grahame-Smithin tuotantoa ollaan pistämässä näytille Hollywoodin isolla elokuvakoneistolla kun kirjailijan vuonna 2010 julkaisema Abraham Lincoln, Vampire Hunter sai ensi-illan kesäkuussa. Tim Burtonin tuottama ja Timur Nuruakhitovich Bekmambetovin ohjaama elokuva kertoo aikamoisen mielikuvituksellisen tarinan Yhdysvaltain 16. presidentin elämästä. Jep, mukana on vampyyreja. Kuitenkin, kirjailija on jatkanut tuoreimmallaan helvetillistä mielikuvitussoppaansa Unholy Night -kirjassaan. Kaikki tuntevat Jeesuksen seimentarinan itämaiden tietäjien kera. SG-S on lyönyt raamatulliseen tarinaan hiukan lisää voltteja muuttamalla uutukaisessaan itämaiset tietäjät pahamaineisiksi murhamiehiksi jotka karattuaan roomalaisten vankilasta törmäävät raamatusta tuttuun seimenpariskuntaan. Herodeksen alettua murhaamaan vastasyntyneitä poikalapsia murhakolmikko ottaa perheen suojaansa ja auttavat heidät pakenemaan Egyptiin. Huh mutta onhan tämä luettava! (muistutus itselle: lue hyllyssä odottava David Herbert Donaldin historiikki Lincoln).

Umberto Eco tunnetaan älykkäistä tiiliskiven kokoisista historiaromskuista ja tuorein käännös Prahan kalmisto jatkaa laadukasta sarjaa. Olen itse joskus aikoja sitten lukenut Focaultin heiluri ja Ruusun nimi ja pidin molemmasta. Hyllyssä on kuitenkin odottanut jo vuosia Baudolino, joten se olisi varmaankin hyvä lukea ennen tätä. Pistetään uusin kuitenkin muistiin.

Walking Dead -televiissiosarjan ystäville ei varmaankaan ollut epäselvää että sarja perustuu suosittuun samannimiseen sarjakuvaan. Itselläni on jo lähivuodet kihelmöinyt ajatus että tekisin paluun vuosien ja vuosien tauon jälkeen sarjakuvien pariin. Nykyisessä kirjahyllyssä on hyllymetrin verran vuosien takaisia kaikenlaisia paksuja albumeja joiden pariin sitä on vähitelleen palannut näin vanhemmalla iällä. Ghost in the Shell, Watchmen, Maus, Valerian, Akira, From Hell, Sin City-sarja, Preacher sekä mm. Hiroaki Samuran loistava Blade of The Immortal-sarja tuntuu jälleen tuoreelta vuosien tauon jälkeen. Varastossa on vielä pari laatikollista kasarin Ryhmä-äksää, Star Warsia ja Indiana Jonesia. No kuitenkin herrat Robert Kirkman, Charlie Adlard, Cliff Rathburn ja Tony Moore ovat lyöneet yksiin kansiin ensimmäiset 48 osaa sarjastaan ja kokoelmassa on sopivat 1088 sivua. Eli mukava puhelinluettelon kokoinen laitos.


Siinä oli nyt jokunen esimerkki. Mielenkiintoisia kirjoja tulee vastaan viikottain ja osa niistä menee ohi ja osa jää sitten mieleen. Yöpöydällä majailee nyt Säätiön jälkeen yksi nuoruuden sarjakuvatuttuja eli Robert E. Howardin Savage Tales of Salomon Kane. Kohtasin ensin tämän puritaanimiekkamiehen sarjakuvamuodossa ja nyt tutustuminen jatkuu alkuperäisessä muodossa eli Robert E. Howardin 1900-luvun alkupuolen klassisissa tarinoissa. Kirjallinen matkani heilahtelee siis laidasta laitaan - mikä onkin koko touhussa parasta.