Proxima

Jos joskus käyt Tallinnassa, niin suosittelen lämpimästi Viru-kauppakeskuksen Rahva Raamat -kirjakauppaa. Heillä on mukavan kokoinen englanninkielisten kirjojen valikoima mikä sisältää ihan mukavan kokoisen Science Fiction-valikoiman. Itse käyn Tallinnassa perheen kanssa kerran vuodessa, ja se on ainakin minulla vakiopaikka missä aikaa menee mukavasti sillä aikaa kun muu perhe kelaa läpi vanhan kaupungin pakollisia turistirysiä.

Viime vuoden kesänä mukaan lähti riskillä Stephen Baxterin Proxima ja sen jatko-osa Ultima. Molemmat edustavat sitä ehkä astetta kovempaa insinööriscifiä ja ainakin parivaljakon ensimmäinen osa sisältää niitä ainakin allekirjoittaneen mielikuvitusta kutkuttavia elementtejä: tutkimusmatkailua, edistyneen muukalaisrodun salaperäistä teknologiaa ja maapallon dystooppinen tulevaisuus.

Stephen Baxter on pitkänlinjan tieteiskirjailija ja on kunnostautunut juuri ns. insinööriscifin saralla, tätä painottaa myös kirjailijan yliopistotutkinnot matematiikassa ja insinööritieteissä. Itselleni kirjailija on tuttu loistavasta multiversumisarjasta Long Earth (Pitkä Maa, jota pitäisi muistaa jatkaa) jonka hän kirjoitti edesmenneen Terry Pratchettin kanssa.

Proxima sijoittuu ajalle 2166-2217 ja aurinkokuntamme on samanlaisessa jamassa kuin monessa muussakin scifi-tarinassa. Maapallosta on tullut ihmiskunnan tunkkainen museo, aurinkokuntamme sinivalkoisesta marmorikuulasta on tullut paikka mistä ihmisrotu on lähtenyt liikkeelle muutama sukupolvi takaperin. Se on nyt sotien runtelema, rajun ilmastomuutoksen uudelleen muotoilema ja kuitenkin maapallolla on edelleen kaksi isoa liittoutumaa jotka vääntävät kättä aurinkokunnan herruudesta. Kädenväännössä on mukana YK ja Kiina liittolaisineen. Kaiken tämän keskellä ihmiskunta on levittäytynyt pitkin planeettoja ja asteroidivyöhykkeitä perinteisellä tavalla, mutta Stephen Baxter on lisännyt valtapeliin muutaman hyvin mielenkiintoisen ja painavan elementin. Tekoäly tai AI, tuo nykyajan mahdollinen tuomiopäivän skenaario on tarinassa vahvasti mukana. Maapallolla on ryhmittymä tekoälyjä (Core AI's) jotka auttavat ihmiskuntaa sen selviytymisessä ja yllätys yllätys - ne pelaavat tarinassa omaa peliään. Valtapelin vaakakupeissa painaa myös YK:n International Space Fleet (IFS) löydös Merkuriukselta. Pienen kiviplaneetan kaivauksissa on löytynyt muinaisen älyllisen elämän jättämiä Kernel -moottoreita joiden toimintapa ja teknologia ovat hämärän peitossa. Ne ovat pieniä ja kompaktin kokoisia ja mahdollistavat avaruusalusten matkaamisen lähes valonnopeudella. Kernelit nostavat aurinkokunnan valtapelin paineita.

Tähän soppaan herää vanki Yuri Eden oltuaan 100 vuotta pakasteena ja tylyn heräämisen jälkeen Yuri tajuaa olevansa YK:n uudisasukasaluksessa jonka määränpää on noin neljän valovuoden päässä oleva punainen kääpiötähti Proxima Centauri. Lastina on 1000 Yurin kaltaista ihmiskunnan hylkiötä ja kaikki tarpeellinen Proxima IV-planeetan asuttamiseen. Tarjolla ei ole myöskään paluulippua.

Tarina fokusoituu kahteen tapahtumaan jotka lopulta kohtaavat. Ikuisen päivän Proxima IV-planeetalla seurataan Yurin ja hänen ystäviensä selviytymistä aina lopulta vuosikymmenestä toiseen. Toisaalla Merkuriuksessa seurataan Kernel-moottorien tutkimukseen liittyviä tapahtumia.  Taustalla tapahtumia ohjaa YK, Kiina ja maapallolle bunkkeroituneet monoliittiset tekoälyt.

Proxima on ennen kaikkea hyvin toimiva tarina ihmiskunnan viimeisestä käymättömästä korpimaasta eli avaruuden tutkimusmatkailusta. Lukija pääsee tarinassa sukeltamaan tulevaisuuden teknologioihin, ja itseäni kiehtoviin aiheisiin kuten pitkälle kehittyneisiin tekoälyihin ja tietysti tarinan aarteisiin eli Kernel-moottoreihin. Tarinan loppupuolella pääsee myös nauttimaan maapallon tuomiopäiväskenaarioon missä Kiina ampuu asteroidivyöhykkeeltä oman taktisen joukkotuhoaseen asteroidin muodossa. Kirjailijan mielikuvitus tuntuu tässä kohtaa lähes rajattomalta.

Stephen Baxterin tarina toi pitkälti mieleen Neil Stephensonin tuotannon ja itselleni tutun ihmiskunnan exodus-tarinan Seveneves jota suosittelen tämän lisäksi lämpimästi.

Seuraavaksi vuorossa on muutaman vuoden tauon jälkeen pala suomalaista historiaa Mirkka Lappalaisen Jumalan vihan ruoskan muodossa, joka käsittelee 1600-luvun loppupuolella Suomea kalvanutta nälänhätää.

Pitkä Maa

Marko Kloosin HC-militanttikerronnan jälkeen siirrytään älykkäämmän ja pehmeämmän scifin pariin. Pitkä Maa on kahden pitkän linjan scifi/fantasia-kirjailijan yhteistyön tulos. Sir Terry Pratchett tunnetaan parhaiten loputtoman pitkästä huumoripitoisesta Discworld-sarjastaan (nelisenkymmentä osaa julkaistu) kun Stephen Baxter on taasen kunnostautunut kovemman scifin ja vaihtoehtohistorian tuotteliaana kirjoittajana.

Kirjailijakaksikko ovat ottaneet allekirjoittaneelle aina mielikuvitusnystyröitä kovasti kutkuttavan aiheen käsittelyyn: vaihtoehtomaailmat. Vaihtoehto- tai rinnakkaismaailmat kulkevat kvanttimekaniikan aivoja nyrjäyttävissä maisemissa mutta tilannetta voi kuvata niin että nykyisen maailmamme rinnalla on loputon määrä samankaltaisia mutta kuitenkin hiukan erilaisia maapalloja vain askeleen päässä toisistaan. Eteeni on tullut samanhenkisiä tarinoita mm. Robert Holdstockilta jonka Alkumetsä (Mythago Wood) oli pirun hieno tarina metsään eksymisestä. Hiukan Pitkän Maan tapaiseen maisemaan yltää myös Hal Duncan Vellum-kirjallaan jonka lupaavan alun jälkeen kompuroi pahasti.

Pitkä Maa alkaa siitä kun eräänä päivänä internetiin ilmestyy pienen laitteen piirustukset. Se koostuu normaaleista elektroniikkakomponenteista ja sen keskelle pitää asettaa peruna virtalähteeksi, ja ennenkaikkea siinä pitää olla kolmivaiheinen kytkin: LÄNSI-POIS-ITÄ. Kun laite (stepperi) kasataan oikein ja kytkintä käännetään niin laitteen kantaja siirtyy toisaalle maapallon rinnakkaismaailmaan. Kun ihmiskunta toipuu alkujärkytykseltää, alkaa selviämään minkälaisen asian kanssa ollaan tekemisissä; loputon määrä maailmoja luonnonvaroineen odottamassa ottajaansa. Kirjailikaksikko vyöryttää lukijalle odotettavia tapahtumia kuinka isohko osa maapallon väestöstä päättää siirtyä uudisraivaajiksi Pitkään Maahan. Kaupungit tyhjenevät, yhteiskunnan rakenne natisee liitoksissaan kun kansalaiset pistävät mielummin rinkkaa selkään ja astelevat etsimään uutta onnea. Raha käytännössä menettää arvonsa ja merkityksensä kun luonnonvaroja on saatavilla loputton määrä. Näitä ja paljon muuta tapahtuu kun tarinan keskushenkilö Joshua Valienté saa työtarjouksen suurelta korporaatiolta. Joshuaa pyydetään mukaan tutkimusmatkalle jonka tarkoituksena on siirtyä mahdollisimman kauas rinnakkaismaailmojen loputtomaan horisonttiin. Mukaan tulee tiibetiläis-moottoripyörämekaanikon reinkarnaatio, keinoäly Lobsang. Edessä on sivukaupalla eksoottisia maisemia jotka vilisevät mielikuvituksellisia olentoja kun kaksikko askeltaa miljoonien maailmojen tuolle puolen.

Mitä tästä nyt voisi sanoa. Pitkä Maa (The Long Earth) aloittaa viisiosaisen sarjan jonka toinen osa löytyy jo suomennettuna nimellä Pitkä Sota. Ensimmäinen osa on tasaista laatutyötä ja kaikesta näkee ja tuntee että kirjoittajina on pitkän linjan ammattilaisia. Itse pidän tällaisesta älykkäämmästä ja pohdiskelevasta scifistä ja kyllä tämä sen verran kutitti mielikuvitusta että kirjakaupan Pitkä Sota löysi uuden kodin kirjahyllystäni.

Tässä on kiehtova esitys kirjan tieteellisestä puolesta.


Työn alla on jo historiaa kun vuorossa on Joel F. Harringtonin The Faithful Executioner: Life and Death, Honor and Shame in Turbulent Sixteenth Century mikä kertoo Saksassa 1500-luvulla eläneestä Franz Schmid:stä joka teki yli kolmenkymmennen vuoden pituisen uran ammattimestaajana.