Kuinka kuolleita käsitellään

Ruotsalaisen John Ajvide Lindqvistin tuotannosta tutuin on varmaankin Ystävät hämärän jälkeen, josta ensin ruotsalainen Tomas Alfredson teki loistavan elokuvasovituksen, ja jonka perään amerikkalaiset apinoivat oman elokuvaversionsa. Itse tein omalta osaltani sen virheen että katsoin ensin pohjoismaalaisen elokuvaversion ja ostin perään kirjasta pokkariversion. Jostain syystä mielenkiinto ei enää riitä itse alkuperäisen kirjan lukemiseen. 

Kuitenkin Kuinka kuolleita käsitellään eksyi kohdalleni kovakantisena ja vielä alehintaan, ja kirja lähti mukaani.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Tukholmaan jota piinaa kesäinen epänormaalin kova helleaalto jonka seurauksena kaupungin maiseman yllä koetaan voimakas sähköpurkaus. Purkaus koettelee kaupungin asukkaita kovana päänsärkynä ja purkauksen loputtua jotain on muuttunut. Luonnottoman tapahtuman jälkeen luonnottomat tapahtumat jatkuvat kun sairaaloiden patologiaosastojen asiakkaat päättävät nousta sijoiltaan, ja jatkaa maallista taivaltaan. Kuolleiden ylösnousemista ja siihen liittyviä naapurimme kansankotia mullistavia tapahtumia seurataan eri perheiden silmin joiden lähimmäiset ovat lähiaikoina kuolleet, ja heidän pyrkimystä palaamaan "epäkuolleina" kotiin. 

Kirjailijan yritys kuvata tilannetta yhteiskunnallisella tasolla onnistuu ja kirjan sivuille onkin sisällytetty uutisvälähdyksiä kuinka äimistyneet viranomaiset yrittävät ottaa tilannetta haltuun kun tuhannet jo haudatutkin vainajatkin pyrkivät maanpinnalle jatkaaman elämäänsä. Riipaisevalla henkilökohtaisella tasolla kuolleiden paluu on kirjan perheille valtavan raskasta jossa kirjailija myös naulaa onnistuneesti.

Mutta. Vaikka kirja on sujuvaa luettavaa ja kaikki neljäsataasivua tuntui menevän vauhdilla, niin joku tässä kokonaisuudessa mätti. Ensimmäisen kerran katselin kirjan kokonaissivumäärää puolenvälin kohdilla ja aloin jo toivomaan että kirjailija olisi tehnyt kirjasta paksumman, koska tarina tuntui jo polkevan paikallaan. Tuntui myös että kirjailijalta alkoi langat karkaamaan käsistä. Vaikka kuolleiden ylösnousemus ei aiheena ole mikään uusi, kirjailija oli saanut aikaan lupaavan tarinan. Kirjan lopetuskin tuntui väkisin puristeltulta ja lukijalle ei edes avattu tapahtumien lopullista syytä. Täytyy myöntää että Lindqvistin rauhallisesti laahustavien epäkuolleiden sijaan kaipasin enemmän Max Brooksin tai Guillermo del Toron vauhdikkaampia ja brutaalimpia zombieita.

No kirjataival jatkaa osittain samassa hengessä kun vuorossa on tuore Stephen Kingin romaani Doctor Sleep. Omalta osaltani harvinainen hankinta kun muistan että viimeksi luin Stephen Kingiä varmaan parikymmentävuotta sitten. Dr. Sleep:n löysin muutama viikko sitten Arlandan lentokentältä kun etsin jotain lukemista lentoani odotellessa. Kyseessä on siis jo kovasti mainostettu "jatko-osa" Kingin menestyskirjalle Hohto.