Metro 2035

Dmitry Gluhovski maailmanlopun Metro-trilogia on ollut alusta alkaen miellyttävä kokemus ja pitkä matka. Ensimmäisestä osasta olen kirjoittanut jo vuonna 2012 ja trilogian kaksi ensimmäistä osaa oli aikoinaan myös mukava puheenaihe edesmenneen appiukkoni kanssa, joka myös innostui lukemaan Gluhovskia. Viime vuonna Like Kustannus sitten julkaisi käännöksen trilogian viimeisestä osasta Metro 2035, joka saattaa synkän trilogian päätökseen.

Moskovan metro on edelleen tarinan alussa elossa olevien kaupunkilaisten koti. Monikymmentuhatpäinen äärimmäisyyteen polarisoitunut asukasyhteisö kitkuttelee pimeissä metrotunneleissa ja yli 20 vuotta Moskovan ydiniskusta, elämä on jatkuvaa selviytymistaistelua elintilasta, vedestä ja ravinnosta. Nuori Artjom jaksaa kuitenkin uskoa että elämä on jatkanut kulkuaan säteilystä saastuneella maanpinnalla ja että maapallolla on edelleen elämää.  

Moskovan metro on kuitenkin jakautunut vahvasti valtaklikkien ikeeseen. Metrokartalta löytyy niin Natsi-Saksan perintöön uskovia militanttiryhmittymiä jotka haluaa metron puhtaaksi mutanteista ja ei-venäläisestä asukkaista. Löytyy myös Hansalaiset jotka ovat taloudellisesti ja sotilaallisesti metron yksi vahvimpia pelureita. Unohtamatta Polista, jonka perustajina on Venäjän hallituksen edustajia niin armeijan kuin tiedusteluyhteisön selviytyjistä. Kaikki edellämainitut ja monet muut jauhavat suljetun metroverkon sisäistä valtataistelua vuodesta toiseen.

Artojomia vaivaa pahin mahdollinen metrolaisten tauti; toivo. Toivo että jonakin päivänä Moskovan viimeiset ihmiset voisivat nousta metron portaita ylös ulkomaailmaan. Ensimmäisen tarinan päätteeksi Artojom pelasti metron mutanttiotuksilta ("Dark Ones") ja nyt Ranger-työn ohessa metron saastainen ympäristö alkaa riittämään. Muutaman vuoden takainen kunnia ja glooriakin on rapissut pois jo Artjomin harteilta. Takaraivoon on jäänyt heikko muistijälki parin vuoden takaa, Ostantinko tornista. Hän on lähes varma että hän kuuli radiolähetyksen ulkomaailmasta  juuri ennen dramaattista loppuhuipennusta mutanttiolioiden kanssa.  Onko maailma tuhoutunut ydinsodassa vai olisiko mahdollista että elämää on sittenkin Moskovan ulkopuolella?

Näistä alkuasetelmista alkaa Artjomin pitkä matka Timiryazevskayan metroasemalta kohti metroverkon syövereitä, pienen ja mitättömän vihjeen saattelemana. Artojom kuulee että Teatralnayan asemalla on huhujen mukaan radisti joka on ollut aikaisemmin onnistuneesti yhteydessä ulkomaailmaan, joka siten todistaisi että ihmisiä on hengissä myös metron ulkopuolella.

Pitkän matkan aikana Artjom kumppaneineen joutuu mukaan valtataisteluihin niin kommunistien kuin natsien toimesta. Ja kuin liukas ankerias, Artjom selviää hiuksen hienosti traagisistakin tapahtumista ja puskee kohti totuutta.

Dmitry Gluhovsky saa trilogian viimeisellä osalla vielä kerran luotua lukijan eteen apokalyptisen yhteiskunnan missä ihmishengellä ei ole pahemmin arvoa. Ja vaikka koko trilogia on käytännössä kuvaus nyky-Venäjän tilanteesta se on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Itselleni trilogia oli pitkä taivallus mutta kannattava.

Kindlessä on jo menossa seuraava yhtä mielenkiintoinen tarina missä lähitulevaisuuden Eurooppa on sirpaloitunut useamman super-flunssaepidemioiden jälkeen pieniksi miniatyyri/kaupunkivaltioiksi. Dave Hutchinsonin ensimmäinen Europe Sequence -trillerisarjan kirja Europe in Autumn.

Metro 2034

Tällä kertaa mennään lyhyen kaavan kautta eli laiskuus iski..

Tutustuminen Dmitry Glukhovskyn synkkään dystopiaan jatkuu. Metro 2034 on itsenäinen jatko-osa kirjailijan menestysromaanille Metro 2033 (arvosteluuni tästä). Maailma on edelleen heikoilla kantamilla mutta Moskovan metron syvyyksissä sinnittelee edelleen ihmisiä taistellen olemassaolostaan. Vastapuolella on kaksikymmentävuotta sitten tapahtuneen ydinsodan tuottamia mutantisoituneita eliölajeja jotka hallitsevat Moskovan kärventynyttä maisemaa. 

Tällä kertaa Metron herkkää tasapainoa uhkaa jälleen kerran tuntemattomat muukalaiset ja uhkaa torjumaan kirjailija valjastaa Sevastopolskaya aseman vanhan metrokuskin ja kronikoitsijan Homeroksen, nuoren Ahmedin ja Sasha tyttösen. Ryhmää lähtee johtamaan ensimmäisestä osasta tuttu kaikessa liemessä keitetty, entinen ammattisotilas Hunter joka oli 2033:ssa Artjomin aisaparina.

Vastassa on uusi uhkaava tautiepidemia johon ei näytä olevan vastalääkettä ja ryhmä lähtee patikoimaan pitkälle matkalle päämääränä metron vauras sisäinen kehärinki jossa odottaa resursseja uhkan tuhoamiseksi.

Ensimmäisen osan tapaan, kirjailija kuljettaa lukijaansa pitkin synkkiä metrotunneleita joka vilisee elämää, ei pelkästään ihmishahmojen muodossa..

Kuva: Metro: Last Light (peli)

Sen enempää analysoimatta ja spoilaamatta, Metro 2034 jatkaa laadukasta matkaa post-apokalyptilaisissa maisemissa. Kirjailija valoittaa enemmän tätä maailmanlopun metromaailmaa missä riittäisi lukemista varmasti useamman jatko-osan verran. Ja ei ole ihme että kirjailijan synkästä maailmasta on tulossa myös peli, josta yllä oleva kuva on peräisin. Metro 2033:sta on myyty myös elokuvaoikeudet MGM-studiolle ja internjetin mukaan elokuva on työn alla. Alla vielä tulevasta Metro: Last Light -pelistä mielenkiintoinen video joka valaisee hyvin tätä dystopiaa.

Seuraavana yöpöydällä on uuden aluevaltaukseni eli musiikkialan elämänkerta. Kyseessä on allekirjoittaneen yhden suosikkiartistin eli runoilija/artisti/kansalaisaktivisti Gil Scott-Heronin postuumisti julkaistu omaelämänkerta The Last Holiday. 

Metro 2033

Kierrokseni maailmanlopun kirjallisuudessa jatkuu. Tällä kertaa vuorossa on nuoren venäläiskirjailijan Dmitry Gluhovskyn dystopiakuvaus Metro 2033. Edellisen Lankeemuksen tapaan, tässäkään ihmislapsen kohtalo ei ole siitä valoisimmasta päästä. Gluhovskyn Metro 2033:ssa pari vuosikymmentä on kulunut suurvaltojen välisestä ydinsodasta, ja joitain tuhansia selviytyneitä sinnittelee Moskovan metron pimeissä tunneleissa. Perinteisen post-apocalypse -mualiman tapaan, ihmisjoukolla on tietenkin vastassa  vuosikymmeniä saastuneen maanpinnan päällä ja alla muhineet uudet organismit, jotka alkavat valtaamaan jatkuvasti pienenevää maanalaista tilaa.

VDNH-aseman (Vystavka dostizhenij narodnogo hozjaistva) nuori asukki Artjom tapaa eräänä päivänä isäpuolensa tuttavan stalkerin nimeltä Hunter. Stalkerit ovat Gluhovskin dystopiassa vaarallisen työn ammattilaisia, kovaksi keitettyjä sotilaita, metsästäjiä, tutkimusmatkailjoita ja niitä hurjapäitä jotka nousevat suojapuvussa raunioituneen Moskovan iholle hakemaan metron asukkaille välttämättömiä tarvikkeita: koneita, varaosia ja ampumatarvikkeita. Seikkailunhaluinen Artjom saa Hunterilta tehtäväkseen viedä elintärkeän viestin Polikseen jossa varoitetaan mustien (mutantit tahi uudet organismit) agressiivisesta levittäytymisestä Moskovan metroon. Polis on Artjomin maailman keskipiste ja viimeisiä paikkoja missä varjellaan menneen maailman tietoa. Sieltä löytyy vielä nuhjuisia professoreja, taiteilijoita, runoilijoita, kemistejä, fyysikoita ja biologeja. Kaikki ihmiskunnan tärkeimmät tiedon hallitsijat ja säilyttäjät asuvat Poliksen raskaasti aseistetussa ja vartioidussa metroasemakeskittymässä. 

Itse olin positiivisesti yllättynyt Gluhovskin kirjasta, ilmeisesti useamman teoksen käsittävästä sarjan pilotista. Gluhovski teki kirjailijaksi epätavallisen teon ja julkaisi tarinansa interaktiivisena nimellä Underground jo 16-vuotiaana internjetissä. Kolme vuotta myöhemmin kirjailija tuunasi tarinan julkaisukuntoon ja Underground julkaistiin nykyisellä nimellään kirjana. Suomen Like taasen julkaisi kirjan jostain syystä pehmeäkantisena.

Metro 2033:ssa maailma on kuten arvatenkin saattaa hyvin synkkä, saastainen ja myös hyvin perinteinen dystopia. Maanpinta on ydinsodan korventama ja saastuttama. Kirjailija on haastatteluissa  myötänyt fanittavansa vanhaa Interplayn julkaisemaa ysäripeliklassikkoa Falloutia, ja onhan näissä yhteneväisyyksiä. Mutta nuori kirjailija on luonut rikkaan ja mielenkiintoisen maanalaisen maailman hiipuvalle ihmiskunnalle. 185 aseman metrojärjestelmään on kasvanut mielikuvitusta kiihdyttävä yhteiskunta jossa asukkaat ovat omaksuneet menneen maailman ideologeja ja uskontoja maanalaisen maailmaansa. Asuttujen metroasemien välille on muodostettu valtioliittoja, löytyy mm. trotskilaisia, fasisteja, väärän värisiä vihaavia uusnatseja ja tietysti punalipun nimeen vannovia hc-kommunisteja. Kirjailija kuvaa sivukaupalla tätä värikästä yhteiskuntaa ja kyllä rivien välistä loistaa se nyky-Venäjä jota satiirikkonakin tunnettu kirjailija varovasti kirjassaan sovittaa maanalaiseen maailmaansa. 

Artjomin kirjan mittainen seikkailu läpi tämän kudelman on kyllä toimiva kokonaisuus ja suuresti ihmettelen jos Hollywood ei tartu tarinaan ja tee tästä elokuvaa, tai mukavan TV-produktion. Ja onhan Like jo julkaissut jatko-osankin Metro 2034, joka lähtee takuuvarmasti allekirjoittaneen matkaan seuraavalla kirjakauppareissulla. Hatunnosto myös kirjailijalle joka on pistänyt tarinansa vapaaseen online-levitykseen jonka myötä kirjailijan luoman maailman ympärille on kasvanut aikamoinen fanikanta Metro-portaaleineen jne. suosittelen googlettelemaan. Lisää ehdottomasti tällaista toimintaa. 

Seuraavana yöpöydällä onkin vaihteeksi historiaa eli Teemu Keskisarjan tuore Kyynelten kallio jonka tarinat kertovat Suomen historian ensimmäisistä seksuaalirikoksista. 

Katkelma (Metro 2033) sieltä jostain:

Tervetuloa toveri Ernesto Che Guevaran kunniaksi nimettyyn Moskovan metron ensimmäiseen kansainväliseen punaiseen taisteluprikaatiin! toveri Rusakov toivotti juhlallisesti.

Artjom kiitti ja vajosi hiljaisuuteen katsellen ympärilleen. Nimi oli erittäin pitkä ja sen alku oli kuulostanut täysin käsittämättömältä. Punainen väri oli ollut Artjomille erinäisten tapahtumien jälkeen kuin punainen vaate härälle ja sana "prikaati" loi epämiellyttäviä mielleyhtymiä Zhenkan kertomuksiin Shabolovskajalla vallitsevasta rikollisuudesta. Eniten häntä kuitenkin kiinnosti ilmavirrassa liehuvassa kankaassa oleva kasvokuva, ja hän kysyi ujosti:

- Kuka tuossa teidän lipussanne on? hän nielaisi aivan viime hetkellä sanan "rätti", jonka oli ensin meinannut päästää suustaan. 

- Se on juuri tuo Che Guevara, veli hyvä, selitti Banzai hänelle.

- Mikä tsegevaara? Artjom ei ymmärtänyt, ja toveri Rusakovin leiskuvista silmistä ja Maksimin pilkallisesta hymystä päätellen hän oli nolannut itsensä.

PS. Niin ja onhan kirjasta tehty myös suosittu PC-peli, jonka intro on hyvä eväs Metron tutustumiseen.