tiistai 26. helmikuuta 2013

Metro 2034

Tällä kertaa mennään lyhyen kaavan kautta eli laiskuus iski..

Tutustuminen Dmitry Glukhovskyn synkkään dystopiaan jatkuu. Metro 2034 on itsenäinen jatko-osa kirjailijan menestysromaanille Metro 2033 (arvosteluuni tästä). Maailma on edelleen heikoilla kantamilla mutta Moskovan metron syvyyksissä sinnittelee edelleen ihmisiä taistellen olemassaolostaan. Vastapuolella on kaksikymmentävuotta sitten tapahtuneen ydinsodan tuottamia mutantisoituneita eliölajeja jotka hallitsevat Moskovan kärventynyttä maisemaa. 

Tällä kertaa Metron herkkää tasapainoa uhkaa jälleen kerran tuntemattomat muukalaiset ja uhkaa torjumaan kirjailija valjastaa Sevastopolskaya aseman vanhan metrokuskin ja kronikoitsijan Homeroksen, nuoren Ahmedin ja Sasha tyttösen. Ryhmää lähtee johtamaan ensimmäisestä osasta tuttu kaikessa liemessä keitetty, entinen ammattisotilas Hunter joka oli 2033:ssa Artjomin aisaparina.

Vastassa on uusi uhkaava tautiepidemia johon ei näytä olevan vastalääkettä ja ryhmä lähtee patikoimaan pitkälle matkalle päämääränä metron vauras sisäinen kehärinki jossa odottaa resursseja uhkan tuhoamiseksi.

Ensimmäisen osan tapaan, kirjailija kuljettaa lukijaansa pitkin synkkiä metrotunneleita joka vilisee elämää, ei pelkästään ihmishahmojen muodossa..

Kuva: Metro: Last Light (peli)
Sen enempää analysoimatta ja spoilaamatta, Metro 2034 jatkaa laadukasta matkaa post-apokalyptilaisissa maisemissa. Kirjailija valoittaa enemmän tätä maailmanlopun metromaailmaa missä riittäisi lukemista varmasti useamman jatko-osan verran. Ja ei ole ihme että kirjailijan synkästä maailmasta on tulossa myös peli, josta yllä oleva kuva on peräisin. Metro 2033:sta on myyty myös elokuvaoikeudet MGM-studiolle ja internjetin mukaan elokuva on työn alla. Alla vielä tulevasta Metro: Last Light -pelistä mielenkiintoinen video joka valaisee hyvin tätä dystopiaa.



Seuraavana yöpöydällä on uuden aluevaltaukseni eli musiikkialan elämänkerta. Kyseessä on allekirjoittaneen yhden suosikkiartistin eli runoilija/artisti/kansalaisaktivisti Gil Scott-Heronin postuumisti julkaistu omaelämänkerta The Last Holiday

2 kommenttia:

  1. Nämä ovat monesti kirjoina jopa parempia kuin filmeinä. Joskus erikoistehosteet tulevat pääosaan

    Tätä Metro-genreä en tunne.

    Filmigenrestä Matrixin ykkösosasta ja kakkosesta myös pidin, joskin oli hieman erilainen juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hollywood osaa hyvin pilata hyvät kirjat filmatisoinneillaan. Matrix-sarjan kaksi ekaa toimii ihan ok, kolmannessa oli jonkin verran valuvikaa. Nythän siitä huhutaan että Wachowskin veljekset olisivat jatkamassa sarjaa.

      Mutta pidin kyllä tästä Metrosta, toivottavasti kirjailija jatkaa sarjaa jossain vaiheessa.

      Poista

Sana on vapaa. Spammaajat kärsivät kurjan kuoleman.