Necessary Evil

Vihdoin ja viimeinen sain taitettua Ian Tregillisin Milkweed Triptych -trilogian kunnialla loppuun (Edellisistä osista täällä lisää).

Necessary Evil jatkuu juuri siitä mihin The Coldest War loppui. Eidolonien lovecraftimainen maailmantuho oli ahmimassa maapalloamme kun kirjan päähenkilö Raybould Marsh saa kuin ihmeen kaupalla siirrettyä itsensä ajassa parikymmentä vuotta taaksepäin, trilogian alkuun jossa odottaa uusintakohtaamiset Heinrich Himmlerin alaisen Reichsbehörde für die Erweiterung germanischen Potenzials -yksikön (REGP) kanssa ja uusi suunnitelma kuinka estää tuleva maailmantuho.

REGP-yksikön voimakkain hahmo Gretel ja hänen pettämätön taitonsa nähdä ja vaikuttaa tulevaisuuden tapahtumiin on jälleen tärkeässä roolissa kun Raybould toteuttaa suunnitelmaansa menneisyydessä. Gretelin pitkälle tulevaisuuteen valmiiksi juonittu suunnitelma pitää niin lukijan kuin Liittoutuneet varpaillaan kirjan viimeisille sivuille saakka.

Tarinan parasta antia on Himmlerin REGP-yksikkö joka muistuttaa enemmän helvetin tulella riivattua Ryhmä-X-joukkiota, ja taustalla olevaa kehystarinaa missä brittien Warlock-ryhmä yrittää epätoivoisesti ohjailla ja hallita uhrilahjoilla muinaisia Eidolon-jumalhahmoja Liittoutuneiden sotasuunnitelmien avuksi. Tarina on kuin suoraan repäisty Lovecraftin Cthulhu-kuvastosta. Sarja on onnistunut yhdistämään fantasian, vaihtoehtotodellisuuden ja Toisen Maailmansodan, Lovecraftia ja aikamatkustamisen luovalla tavalla joten koko trilogia on rokannut alusta loppuun.

Seuraavaksi ja sopivasti kesälomalle on jo menossa Haruki Murakamin 1Q84 tiiliskivi.

The Coldest War

Ian Tregilliksen vaihtoehtohistoriaan perustuva Milkweed Triptych -trilogia on edennyt toiseen osaan eli vuorossa on odotettu The Coldest War. Trilogian ensimmäisen (ja koukuttavan Bitter Seeds, arviooni tästä) osan tapahtumat sijoittautuivat Toisen Maailmansodan myllertäviin tapahtumiin. Toisessa osassa Bitter Seeds'n tapahtumista on kulunut aikaa yli kaksikymmentä vuotta. Ensimmäisen osan lopussa idästä vyöryvä punakone valloitti euroopan sodan loppumetreillä ja Iso-Britannia sai suojeltua omaa maaperäänsä Warlock -osaston avulla joka hieroi onnistunutta ja veristä vaihtokauppaa Eidolon jumalien/demonien kanssa kuningaskunnan pelastamiseksi. Punakoneen käsiin jäi myös saksalaisten salainen REGP-yksikkö (Reichsbehörde für die Erweiterung Germanischen Potenzials) jota Ison-Britannian tiedusteluorganisaatio SIS :n rautanyrkki Milkweed-osasto yritti kampittaa sodan loppuvaiheessa.

The Coldest War tapahtumat jatkuvat 1960-luvulla kylmän sodan aikakaudella. Ensimmäisen osasta tuttu Milkweedin asiamies Raybould Marsh elää hiljaiseloa puutarhurina ja on selkeän masentunut elämäänsä vaimonsa ja mielipuolisen/ laitosvalmiin poikansa kanssa. Vanha sotaratsu kaipaa siis vanhoja hyviä sota-aikoja. Toisaalla, syvällä Neuvostoliiton valloittamassa euroopassa, REGP:n jäänteet Klaus ja Gretel jatkavat koe-eläiminä elämäänsä salaisessa Arzamas-16 tutkimuslaitoksessa. Doktor von Westarpin REGP-perintö on siirtynyt neuvostoliittolaisten tiedemiesten käsiin ja iivana kehittelee päivitettyä versiota Klausin ja Gretelin kaltaisista superihmisistä. Aristokraatti/warlock Will Beuclerk jatkaa ylellistä elämäänsä menneisyyden haamujen kanssa ja katuu Toisen Maailmansodan aikaisiaan "kauppoja" Eidolonien kanssa.

Kirjan tapahtumat alkavat kelautumaan kohti eeppisiä tapahtumia kun viranomaiset huomaavat että joku salamurhaa kallisarvoisia warlockeja jotka toimivat ainoana toimivana suojamuurina saarivaltion ja suuren perkeleen eli Neuvostoliiton välissä. Herkkä ja helposti särkyvä kylmän sodan rauha on vaarassa tuhoutua. Samaan aikaan syvällä neuvostovaltakunnassa REGP:n viimeiset orvot Klaus ja Gretel pakenevat Arzamas-16 tutkimuslaitoksesta ja pakomatka suuntautuu kohti Isoa-Britanniaa.

Odotetusti sota-ajoista sitten pehmennyt Raybould Marsh vedetään takaisin aktiivipalvelukseen Ison-Britannian tiedusteluyhteisön eliittiryhmän Milkweedin riveihin. Asiat ovat muuttuneet radikaalista sitten sota-aikojen, sen Raybould huomaa nopeasti. Edellisen sodan aikaiset synnit Eidolonien kanssa ovat myös saaneet uudet mittasuhteet.

Ian Tregillis vastaa ansiokkaasti Bitter Seedsin tuomaan odotukseen. Itse pidin ensimmäisen osan mukavan reippaasta otteesta jossa yhdistyy toimivan seikkailun ainekset: pirulliset natsit ja yliluonnolliset ainekset. Yhdistelmä saattaa kuullostaa naurettavalta mutta IMO se vaan toimii allekirjoittaneen kohdalla! Ihan perinteisellä kaavalla kirjailija ei kuitenkaan tarinaa liikuta. Mukana on ripaus esiteollista steampunkia REGP:n pääjohdotuksien ja kannettavien paristojen muodossa (kts. kirjan kansi) joista tunnisti nämä natsien superihmiset. Tässä toisessa osassa tarina vetää samoilla korkeilla kierroksilla ja kirja meni lukuprojektina suht lentäen. Perkeleellisten natsien tilalle nousee neuvostoimperiumin omat superihmiset samankaltaisilla mutta päivitetyillä ominaisuuksilla, joita vastaan sitten Milkweed sekä Klaus und Gretel taistelevat. Kirjan lopussa tapahtumat ja niiden seuraukset lähtevät aikalailla käsistä, ja omasta mielestäni kirjailija ampui tarinan ehkä liian korkeisiin sfääreihin..

Keväällä jännittävä trilogia saa päätöksen kun kolmas osa eli Necessary Evil julkaistaan.

Yöpöydällä makaa jo eversti Pertti Suomisen toimittama teos Armeijan silmänä ja korvana  Kenraalimajuri Raimo Heiskasesta joka toimi Suomen Puolustusvoimien tiedustelupäällikkönä 1970-80 -luvuilla.

Ian Tregillis: Bitter Seeds

Viimeisin englanninkielinen kirjani taisi olla vuodelta 2009, jolloin lukea raapaisin Shelby Footen n. 3000 sivuista amerikan sisällisota-trilogiaa parin sadan sivun verran. Sisällissotaklassikko on saanut sen jälkeen leiman eläkeprojekti. Englantia on kuitenkin hyvä tankata kirjan muodossa jo pelkästään työn puolesta ja sen innoittamana, ja tietysti Raijan Taikakirjaimista kipinän saaneena, päätin tilata Amatsoonista tämän mielenkiintoisen scifi/alternate history -kirjan, joka on myös kirjailijan esikoisteos.

Kirja tutustuttaa lukijan toisen maailmansodan tuttuihin eurooppalaisiin maisemiin. Alussa tutustutaan brittien peruskarpaasiin, SIS:n (Secret Intelligence Service) palveluksessa toimivaan vakoojaan Raybould Marshiin (RM), joka on myös kirjan keskushahmoja. Suorastaan megalomaaniset tapahtumat lähtevät vyörymään liikkeelle vuonna 1939, kun euroopassa natsi-Saksa alkaa liikehtimään naapurien puolelle laajenemismielessä. RM kokee oudon kuolemantapauksen ollessaan sisällissodan riepottelemassa Espanjassa tapaamassa Francon loikkaria joka roihahtaa tapaamishetkellä pienessä hotellissa kuin itsekseen liekkimereksi. RM saa kuitenkin pelastettua loikkarin kuumista tuhkista elintärkeitä todisteita oudoista tapatumista jotka viittaavat että saksalaisilla olisi käsissään uudenlainen ase, tai aseita. Filminrippeistä selviää että saksalaisilla on ryhmä ihmisiä joilla on yli-inhimmillisiä voimia: heikkolaatuisissa todisteissa näkyy mm. paidaton mies joka leijuu ilmassa, mies joka pystyy liikkumaan seinien läpi ja mies joka hallitsee tulta.

Saarivaltion sotakoneisto ei kuitenkaan jää ällistyksestä makaamaan laakereilleen vaan alkavat selvittämään tarkemmin mitä saksalaiset ovat kehittelemässä. Selviää että kolmannen valtakunnan ykkösnyrkkien eli Heinrich Himmlerin alaisuuteen on luotu salainen REGP-yksikkö eli Reichsbehörde für die Erweiterung germanischen Potenzials, jota johtaa mystinen tohtori Westarp. Pahamaista Mengeleä muistuttava tohtori Westarp on vuosikymmenien saatossa kehittänyt ryhmän ihmisiä joilla on ennenkuulumattomia voimia ja nyt tämä erittäinen salainen SS:n erikoisyksikkö on vaikuttamassa ratkaisevasti sodan kulkuun. Tuota pikaan myös britit perustavat erikoisyksikön kuningaskunnan kuninkaallisen laivastoa johtavan amiraliteetin alle ja RM alkaa keräämään ympärilleen joukkoa ennakkoluulottomia ihmisiä joilla olisi jotain hajua mitä saksalaisilla on mielessä ja miten heidät voidaan pysättää. Tästä sitten alkaa hurja taistelu aikaa vastaan saarivaltion pelastamiseksi. 

Täytyy myöntää heti alkuun että olin hiukan skeptinen kirjan idean osalta jonka juoni vaikutti huonolta Ryhmä-X -seikkailulta mutta onneksi olin väärässä. Alkupuolella tuli heti mieleen vanha ensimmäinen Indiana Jones -seikkailu pahoine natseineen ja yliluonnollisine voimineen. Kirjailija sai vedettyä (onneksi) suht tylsistä REGP:n erikoisvoimista toimivia henkilöitä esimerkkinä ehkä ryhmän päähenkilö Klaus joka toimi salamurhaajana ja omasi taidon liikkua seinien läpi. Samoin Klausin sisko Gretel joka pystyi näkemään tulevaisuuteen. Ja vaikka ryhmässä oli liuta erilaisia persoonia niin kaikki eivät onneksi jää yksiulotteisiksi statisteiksi vaan kirjailija saa revittyä lähes kaikille jotain taustahistoriaa. Ja onneksi kirjailija veti myös hienosti mukaan pienen lo-tech-osasen kun näillä supersaksalaisilla on mukanaan akusto jotka on kytketty piuhoilla suoraan kalloon. Pieni mutta äärimmäisen sopiva lisä.

Kirjailija loi myös briteille toimivia pelinappuloita eli Warlockeja (miespuolisia noitia) jotka kommunikoivat ja kanavoivat tuhoisia voimia Enocheilta saarivaltion suojaksi, jotka vaikuttivat olevan muinaisia olentoja jotka liikkuivat jossain aika-avaruuden välimaastossa. Enochien kanssa sopii lause there ain't no such a thing as a free lunch eli nämä muinaiset vaativat aina veriuhrin palveluksistaan ja joita kirjassa sitten luovutetaan ahkerasti, alkaen sormenpäästä aina ihmisryhmiin.

Vaihtoehtohistorian puolelle tarina siirtyy selkeästi kun sodan näyttämölle nousee kuuluisa liittoutuneiden perääntyminen Dunkirkin rantakaistaleelle. Tosielämän perääntymistä ei tapahdu vaan saksalaiset tuhoavat suurimman osan 300 000 brittisotilasta tälle Pohjois-Ranskan rannalle ja samalla lähes koko saarivaltion armeijan. Tämän jälkeen oikea historian kirjoitus heittelee voltteja ja on itse asiassa jännittävää nähdä mitä kirjailija keksii tulevalle. Tosiaan Bitter Seeds on ensimmäinen osa Milkweed Triptych -trilogiassa ja seuraavan osan eli The Coldest War kirjailija on luvannut ensi vuodelle. Summa summarun, pidin kirjasta ja tarina jaksoi vetää alusta loppuun. Toinen maailmansota ja yliluonnolliset asiat ovat aina hyvä pohjamulta mielikuvitusta kutitteleville tarinoille, tämänhän jo hokasivat edellisessä kirjassani Guillermo del Toro ja Chuck Hogan. Jos jotain miinusta tästä pitäisi hakea niin ehkä puolessa välissä tarina sakkasi hiukan mutta lähti loppulaukkaan mainiosti. Suosittelen!

http://www.iantregillis.com/index.cfm


Kirjan ensitahteja:

The driver tapped the mare with the tip of his whip. She snorted, exhaling great gouts of steam as the wagon wheels squelched through the butterscotch mud of a rutted farm track. The driver’s breath steamed, too, in the late afternoon chill as he rubbed his hands together. He shivered. So did the children nestled in the hay behind him. Autumn had descended upon Europe with coldhearted glee in this first full year after the Great War, threatening still leaner times ahead. He craned his neck to glance at the children. It would do nobody any good if they succumbed to the cold before he delivered them to the orphanage.


Seuraava projektini sijoittuu sitten metsäisen Twisted Riverin penkereille (ainakin alkuun) kun sain aloitettua yhden amerikkalaisen nykykirjallisuuden suurista kertojista eli John Irving tuoreimman käännöksen Viimeinen yö Twisted Riverillä. Jälleen yksi kirjailija jonka tuotantoa suosittelen aina.


Seuravaa postaus saattaa sitten tulla kesälomaltani ja Yhdysvalloista josta ajattelin bloggailla etelävaltioiden historiallisista maisemista ja tietysti raporttia paikallisista kirjakaupoista. Kahtotaan nyt..