Luen hyvin hyvin harvoin joululahjaksi saamiani kirjoja, poislukien tietysti niitä joita olen etukäteen toivonut. Mutta aina silloin tällöin paketista löytyy kirja jota en ole mielestäni toivonut. Näitä kirjoja on tullut vuosien mittaan useita mutta tilanne on pikku hiljaa korjaantunut kun huomasin että on parempi mainita kirjan sijaan että haluan lahjakortin Suomalaiseen Kirjakauppaan. No, viime jouluna paketista kuoriutui taas kirja jota en ollut maininnut joulupukille. Kyseessä oli Jo Nesbøn Lepakkomies.
Jo Nesbø on Norjan yksi tunnetuimpia rikoskirjailijoista jonka kirjoja on myyty miljoonittain ja jonka tunnetuimpin kirjojen päähenkilönä on oslolainen poliisi Harry Hole. Tämä norjalainen kirjailija on allekirjoittaneelle uusi tuttavuus ja tosiaan, kirja oli löytänyt tiensä lahjapakettiini. Kuitenkin nyt sitten päätin ottaa ns. härkää sarvista ja antaa Harry Holen (lausutaan Holy) pilotille mahdollisuuden.
Nuori norjalaisnainen löydetään raiskattuna ja silvottuna Sydneyn rantakivikosta ja paikalle lähetetään paikallisen poliisin vahvistukseksi oslolainen kovia kokenut nuori rikostutkija Harry Hole. Näistä hyvin hyvin perinteisistä lähtökohdista käynnistyy nuoren Harry Holen seikkailu Australian kulttuuriin. Edessä on kiehtova matka nuorelle Harrylle ja tämän aikamoisen tripin aikana hän pääsee kurkistamaan syvälle aboriginaalien unenomaiseen kulttuuriin kuin myös paikalliseen värikkääseen homoyhteisöön ja maailman jokaisen suurkaupungin surullisen synkkiin varjoihin. Kirjailija juoksuttaa tarinaan kiehtovia hahmoja, ei vähäisempinä aboriginaalit jotka opastavat Harrya pitkin rikostutkintaa joka ensin näyttää selviävän mutta loppumetreillä heittää volttia toiseen suuntaan. Syyllinen ja vastaus on lähempänä kuin Harry osasi odottaa.
Pohjoismaiset kirjailijat eivät ole kiinnostaneet mutta Jens Lapiduksen ja historioitsija Peter Englundin myötä ne ovat kuin varkain ilmestyneet kirjahyllyyni. Jo Nesbø tarina juoksee vaivattomasti ja kirjan parissa huomasin toteavani että "eihän tämä ole paha ollenkaan.." ja kun James Ellroy:kin ylistää kirjailijaa
"I like Jo Nesbø's The Snowman. I did an event with him here in L.A. about three years ago. [Nesbø's series of Harry Hole novels, including The Snowman] is the silliest shit on God's green earth—you know, eyeball-gouging, corpse-fucking, entrail-eating, poetry-spouting, rock-and-roll-playing serial killers. And there's one after another after another after another in his books, and they all directly engage his detective hero."
niin joulupukki osui lahjallaan napakymppiin (tällä kertaa). Seuraava kirja dekkarien osalta on sitten kauan odotettu uutuus James Ellroylta Perfidia joka tuoreena hankintana odottaa vuoroaan kirjahyllyssä. Mutta yöpöydällä on menossa jo James Smythen The Machine.
Nuori norjalaisnainen löydetään raiskattuna ja silvottuna Sydneyn rantakivikosta ja paikalle lähetetään paikallisen poliisin vahvistukseksi oslolainen kovia kokenut nuori rikostutkija Harry Hole. Näistä hyvin hyvin perinteisistä lähtökohdista käynnistyy nuoren Harry Holen seikkailu Australian kulttuuriin. Edessä on kiehtova matka nuorelle Harrylle ja tämän aikamoisen tripin aikana hän pääsee kurkistamaan syvälle aboriginaalien unenomaiseen kulttuuriin kuin myös paikalliseen värikkääseen homoyhteisöön ja maailman jokaisen suurkaupungin surullisen synkkiin varjoihin. Kirjailija juoksuttaa tarinaan kiehtovia hahmoja, ei vähäisempinä aboriginaalit jotka opastavat Harrya pitkin rikostutkintaa joka ensin näyttää selviävän mutta loppumetreillä heittää volttia toiseen suuntaan. Syyllinen ja vastaus on lähempänä kuin Harry osasi odottaa.
Pohjoismaiset kirjailijat eivät ole kiinnostaneet mutta Jens Lapiduksen ja historioitsija Peter Englundin myötä ne ovat kuin varkain ilmestyneet kirjahyllyyni. Jo Nesbø tarina juoksee vaivattomasti ja kirjan parissa huomasin toteavani että "eihän tämä ole paha ollenkaan.." ja kun James Ellroy:kin ylistää kirjailijaa
"I like Jo Nesbø's The Snowman. I did an event with him here in L.A. about three years ago. [Nesbø's series of Harry Hole novels, including The Snowman] is the silliest shit on God's green earth—you know, eyeball-gouging, corpse-fucking, entrail-eating, poetry-spouting, rock-and-roll-playing serial killers. And there's one after another after another after another in his books, and they all directly engage his detective hero."
niin joulupukki osui lahjallaan napakymppiin (tällä kertaa). Seuraava kirja dekkarien osalta on sitten kauan odotettu uutuus James Ellroylta Perfidia joka tuoreena hankintana odottaa vuoroaan kirjahyllyssä. Mutta yöpöydällä on menossa jo James Smythen The Machine.
Kannattaa lukea muitakin Nesbøn Hole-dekkareita. Itse tartuin myös epäileväisenä (tosin aloitin Panssarisydämestä) kun en juuri lue dekkareita, mutta jossakin ollut kuvaus "kaunokirjamaisuudesta" osuu melko nappiin. Nesbø kirjoittaa hyvin ja välillä unohtaa lukevansa rikoskertomusta. Tykkään myös kirjojen intertekstuaalisuudesta: kirjallisuus, musiikki ja elokuvat vilahtelevat siellä täällä Nesbøn romaaneissa ja välillä hämmästelen kirjailijan tietomäärää (tosin joitain asioita on myös keksitty ihan hatusta).
VastaaPoistaT: blogiisi sattumalta eksynyt
Kirjailija osui sen verran hyvin että saa pysyvän paikan kirjalkulistallani.
PoistaJa teretulemast vaikka uudestaan :)
Hienointa on, että Nesbøt paranevat kirja kirjalta. Lepakkomies ja Torakat on vielä vähän huteraa, mutta, kun Hole pääsee Osloon, alkaa tapahtua. :-)
VastaaPoistaNo tämä pilotti vaikutti kyllä lupaavalta ja aika varmuudella torakat marssii lukujonoon.
PoistaItse en ole Nesbota lukenut, tuottelias kirjailija. Voisi kokeilla joskus norjaksi lukea. Itsekin saan mukavia kirjoja lahjaksi, useimmin olen joko ne lukenut tai en haluakaan lukea niitä.
VastaaPoistaNe, jotka tietävät blogistani ovat alkaneet katsoa, mistä saatan olla kiinnostunut.
Näin yhden kirjan kokemuksella voin sanoa että Nesbo on ainakin hyvä tarinankertoja. Kuten Anonyymi ylempänä toteaa että Nesbo kirjoittaa hyvin ja sitä tosiaan välillä unohti että lukee dekkaria.
Poista