The Machine oli kiehtova lukukokemus ja siitä kiitos Sivukirjaston suuntaan josta kirjailijan nimi jäi mieleen. Voin sanoa että kirjan tunnelma on yhtä synkkä kuin viereinen kansikin. Sodista ei palaa pelkästään fyysisesti haavoittuneita sotilaita vaan myös henkisesti särkyneitä veteraaneja. Näin on ollut maailman sivu niin kauan kuin ihminen on sotinut.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat lähitulevaisuuden Englantiin. Maailma kärsii ilmastomuutoksen äärisääilmiöistä ja kuten omana aikanamme sodat pitävät kansoja kiireisinä. Kirjan tulevaisuuden sodista palaavien miesten henkiseksi avuksi on kehitetty The Machine, laite joka "parantaa" nuorien veteraanien särkyneitä mieliä. Laite on tallentanut sotiin lähtevien miesten muistoja jotka sitten yritetään palauttaa veteraanien palatessa kotiin. Etelä-Englantilaisen Bethin aviomies Victor on myös palannut sodasta mutta on ollut sairaalassa vegetatiivisessa tilassa jo vuosia. Vuosien aikana The Machine on lailla kielletty koska laitteen käyttö on todettu haitalliseksi. Tämä ei kuitenkaan estä Bethin suunnitelmia koska hän haluaa miehensä takaisin elämäänsä. Kirjan alkutahdeilla Beth ostaakin laitteen vanhan version internetistä ja tästä alkaa suht painostava taival kohti Victorin eheyttämistä.
James Smythe on kirjoittanut synkkääkin synkemmän tarinan menetyksestä, epätoivosta ja kuitenkin hyvin vangitsevan tarinan missä Beth yrittää palauttaa aviomiehensä elävien kirjoihin. Bethin sinnittelee opettajana kolkossa asuinympäristössä ja samalla yrittää tehdä mistä häntä varoitetaan: mikä on rikki sitä ei voi enää korjata. Kun tarina etenee ja Victor herää, tarina kaartaa kuitenkin ennalta arvattaviin Mary Shellyn tuttuihin Frankensteinin maisemiin. Vaikka kirja päättyy ehkä turhankin helppoon loppuun on se hyvin kirjoitettu. Kirjailijan syysyön synkkä ja painostava tarina pitää taitavasti otteessaan alusta loppuun. Ja kirja oli myös sopivan pitkä - alle 350 sivua ja tasapainoilee hienosti perinteisen fiktion ja scifin rajamaastossa.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat lähitulevaisuuden Englantiin. Maailma kärsii ilmastomuutoksen äärisääilmiöistä ja kuten omana aikanamme sodat pitävät kansoja kiireisinä. Kirjan tulevaisuuden sodista palaavien miesten henkiseksi avuksi on kehitetty The Machine, laite joka "parantaa" nuorien veteraanien särkyneitä mieliä. Laite on tallentanut sotiin lähtevien miesten muistoja jotka sitten yritetään palauttaa veteraanien palatessa kotiin. Etelä-Englantilaisen Bethin aviomies Victor on myös palannut sodasta mutta on ollut sairaalassa vegetatiivisessa tilassa jo vuosia. Vuosien aikana The Machine on lailla kielletty koska laitteen käyttö on todettu haitalliseksi. Tämä ei kuitenkaan estä Bethin suunnitelmia koska hän haluaa miehensä takaisin elämäänsä. Kirjan alkutahdeilla Beth ostaakin laitteen vanhan version internetistä ja tästä alkaa suht painostava taival kohti Victorin eheyttämistä.
James Smythe on kirjoittanut synkkääkin synkemmän tarinan menetyksestä, epätoivosta ja kuitenkin hyvin vangitsevan tarinan missä Beth yrittää palauttaa aviomiehensä elävien kirjoihin. Bethin sinnittelee opettajana kolkossa asuinympäristössä ja samalla yrittää tehdä mistä häntä varoitetaan: mikä on rikki sitä ei voi enää korjata. Kun tarina etenee ja Victor herää, tarina kaartaa kuitenkin ennalta arvattaviin Mary Shellyn tuttuihin Frankensteinin maisemiin. Vaikka kirja päättyy ehkä turhankin helppoon loppuun on se hyvin kirjoitettu. Kirjailijan syysyön synkkä ja painostava tarina pitää taitavasti otteessaan alusta loppuun. Ja kirja oli myös sopivan pitkä - alle 350 sivua ja tasapainoilee hienosti perinteisen fiktion ja scifin rajamaastossa.
Tämähän kuulostaa hyvältä.
VastaaPoistaKirjasta tuli välillä mieleen McCormackin The Road jossa oli yhtä vähän iloisia tapahtumia.
PoistaMahtavaa, että tykkäsit! Tää on jäänyt aika vahvasti mieleen, oli hyvä opus.
VastaaPoistaJep, kiitokset vinkistä.
Poista