lauantai 26. joulukuuta 2020

Over the Edge of the World

Suurten löytöretkien aika on aina kiehtonut. Aikaa jolloin kansojen syvistä riveistä astui esiin pieni joukko hyvin poikkeuksellisia yksilöitä, joilla oli sisäinen palo muuttaa maailmankuvaa ja purjehtia kauas tuntemattomaan horisonttiin. Kaikilla tulee varmasti löytöretkeilijöistä mieleen Kristoffer Kolumbus mutta yleensä se jää siihen. Kuitenkin suurten löytöretkien vuosisadoille (1400-1700) mahtuu pitkä lista mielenkiintoisia löytöretkeilijöitä, jotka ovat suurimmaksi osaksi jo kadonneet historian hämärään. Yksi niistä oli vuosina 1519-1522 tapahtuneen portugalilaisen Ferdinand Magellanin 36 kuukautta kestänyt ja yli 60 000 kilometrin pituinen purjehdus maapallon ympäri, joka oli ensimmäinen laatuaan. Tästä 500 vuotta tapahtuneesta megapurjehduksesta amerikkalainen Laurence Bergreen on kirjoittanut mukaansatempaavan historiikin.

Vaikka suuret löytöretket ovat olleet jo tieteellisesti ihmiskunnalle suuria saavutuksia, niin takana on ollut pitkälti perinteiset historiallisen synkät syyt joiden ansiosta Magellankin pääsi ennätyspitkälle merimatkalleen. Maailman suuret merimahdit Espanja ja Portugali halusivat kiihkeästi laajentaa vaikutuspiiriään valloittamalla ennestään tuntemattomia alueita, samalla käännyttää vastaan tulevia pakanoita katolilaisen pyhän kirkon hellään huomaan, unohtamatta luoda toimivat kauppareitit varsinkin Aasiaan mausteiden ja jalometallien takia. Onneksi myös tieteelliset syyt nostivat päätään ja varsinkin tarkat kartat esittivät tärkeää osaa näiden merimahtien strategioissa. Jos googletat 1500-luvun karttoja, näet syyn miksi. Ne näyttävät siltä mitä itse piirtäisin värikynillä, 2 promillen humalassa, jos pitäisi piirtää maailmankartta ulkomuistista. Eurooppa ja Afrikka oli näissä kartoissa suurin piirtein kohdillaan, ja Amerikan manner suht kohdillaan mutta kaikki siitä länteen oli suurta tuntematonta.

Aasia ei ollut Magellanille tuntematonta aluetta, 1500-luvun alkupuolella hän oli nuorena upseerina portugalilaisen laivaston mukana Intian valtameren taisteluissa, aikana jolloin Portugalin kuningas Manuel halusi rikkoa muslimien alueen meriherruuden ja saada aikaan turvalliset kauppareitit suoraan itse "maustesaarille". Vuosisadan alkupuolella Magellanin ura ja maine kuninkaan hovissa koki nousukiidon mutta lopulta elintärkeä suhde kuningas Manueliin tulehtui siinä määrin että Magellan teki hyvin riskialttiin siirron ja siirtyi naapuriin Espanjan hoviin. Tänä aikana Magellan rakensi ideaansa purjehtia laivastolla länteen, löytää salmi joka veisi heidät läpi Tierra Fermen (nyk. Etelä-Amerikan mantereen) ja purjehtia aina nykyisen Indonesian alueelle missä sijaitsi Maustesaaret (nyk. Maluku- saariryhmä). Magellannin aikaan Kap Horn, tai Drakensalmi odotti vielä löytämistään. 

Magellan onnistui lopulta pitkien neuvottelujen jälkeen rahoittamaan päällisin puolin hullulta kuullostavan retkikunnan ja syksyllä 1519 Trinidad, San Antonio, Concepción, Victoria ja Santiago purjehtivat ulos Sevillan satamasta, mukanaan noin 270 miestä ja riittävästi varusteita.

Tarinan alkupuoliskon jälkeen alkaa lähes mielipuolisella motivaatiolla varustetun retkikunnan seuraaminen. Magellan lähes kirjaimellisesti piiskasi laivastoa eteenpäin läpi tuntemattoman; Sevillasta Kanarian saarille, Atlantin yli Brasilian rannikolle ja lopulta Tyynelle Valtamerelle. Päästyään kuukausien purjehtimisen jälkeen ennestään tuntemattomalle Tyynelle Valtamerelle, Magellan oli ehtinyt jo kohtaamaan lukemattoman määrän lähes kohtalokkaita myrskyjä, loputonta nälkää ja janoa, eripuraa miehistöjen keskellä, murhia ja niistä johtuneita teloituksia. Hän oli myös menettänyt San Antonion isossa miehistökapinassa ja laiva purjehtikin takaisin Espanjaan. Ja kuin ihmeen kaupalla lähes kolmen kuukauden matkanteon jälkeen laivasto osui Mariaanien saariryhmälle, joka mahdollisti selviytymisen, veden ja ruokavarastojen täydentämisen. Tämän jälkeen Magellanin laivasto päätyi Indonesiaan, Cebun saarella joka myös muutti Magellanin suunnitelmat.

Indonesiassa Magellan kohtasi ensimmäistä kertaa matkallaan vauraan ja kehittyneen yhteiskunnan. Ulkomaalaiset kauppamiehet ja laivastot eivät olleet cebulaisille uusi tuttavuus, alueella oli jo vuosisatoja kukoistanut kaupankäynti niin kiinalaisten kuin harvojen eurooppalaisten kanssa. Magellan näki Cebun mahdollisuutena ja vaarana hänen miehistölleen. Magellan oli harras kristitty ja omasi siten historiallisen virheen; hän halusi käännyttää pakanoita vaikka väkisin. Miehistö taas tunsi saapuneensa paratiisin kuukausia kestäneen purjehtimisen jälkeen. Vapautta, vapaamielisiä naisia, alkoholia kaikki nämä olivat tarjolla. Loppu oli kuitenkin hyvin lähellä jota joudutti Magellanin henkilökohtaiset virheet. Hän asennoitui hyvin ylimielisesti ja aina yhtä valloittajan elkein kohdatessaan alkuperäiskansoja. Ja niin Magellanin henkilökohtainen maailmanympärysmatka lopulta päättyi omien virheiden ansiosta Cebun lämpimään rantaveteen kun paikallinen heimokuningas sai tarpeeksi Magellanin seurasta. Heimosoturit ajoivat Magellanin ja hänen miehistönsä kohti merta ja Magellanin jäädessä rannalle, osa miehistöstä sai seurata laivasta kuinka indonesialaiset soturit pilkkoivat heidän kapteeninsa paloiksi rannalle.

Laivastosta jäi lopulta jäljelle kaksi laivaa josta toinen selviytyi lopulta Sevillaan syyskuussa 1522, mukanaan 17 nääntynyttä miehistön jäsentä. Magellanin laivastoa luultiin luonnollisesti kadonneen ja yhden laivan paluu aloitti julkisen syyllisten etsinnän (yksi laivahan palasi alkuvaiheessa Espanjaan), ja lopulta Magellanin laivaston epäonnistumisen syyksi nousi yksipuolisesti kapteeni Magellanin ylilyönnit ja virheet. 

Vaikka Ferdinand Magellan epäonnistui tehtävässään, hän oli kiistatta aikansa yksi taitavimmista purjehtijoista, vaikkakin historioitsijat ovat antaneet osan kunniasta Magellanin laivaston navigoijille. Unohtamatta hänen purjehduksensa vaikutusta tieteelle ja koko 1500-luvun maailmankuvalle. Kaksi suurinta löydöstä oli tietenkin ennestään tuntematon Tyyni valtameri sekä maapallon todellisen koon ja ympärysmitan ymmärtäminen. Over the Edge of the World on täydellinen lukukokemus tutkimusmatkoista kiinnostuneille, ainakin itse nautin ja suosittelen sitä lämpimästi.

Päätin aloittaa äänikirjojen kuuntelun, johon tuli mahdollisuus kuin varkain kun tytär pyysi Bookbeatiin tunnuksia koulutehtävän takia. Äänikirjat tietysti tarjoavat mahdollisuuden nauttia kirjoja yhä tehokkaammin, ja ensimmäinen kirja onkin jo kuunneltu (Jo Nesbø Poliisi). Yöpöydällä katosi myös elämäni ensimmäinen Star Wars -kirja. Disney+ -kanavalla pyörivä The Manadalorian toinen tuotantokausi inspiroi kokeilemaan tätä jo kirjallisesti valtavaa maailmaa. Kirjan valinta vaati pientä tutkimustyötä, koska SW-kirjoja on julkaistu paljon (satoja), ja ne on jaoteltu ei pelkästään SW-aikajatkumon mukaan, vaan myös mitkät kirja ovat virallista SW-kaanonia, ja ne mitkä ovat osa SW-universumia ilman virallista Disneyn kaanonleimaa. Joten lukeminen on nyt todellakin optimoitu.