Suomalaiset kustantajat ovat onneksi heränneet tekemään uusintapainoksia vanhoista scifi/fantasy -genren klassikoista. Olen ilokseni nähnyt kirjakauppojen hyllyillä uusia painoksia esimerkiksi Isaac Asimovin Säätiö-trilogiasta, Kustannus Jalava on kunnostautunut Arthur C. Clarken tuotannon uudelleen lämmittämisessä ja tämä jo vanhempi trilogia-yksissä-kansissa vuonna 2005 julkaistu Ursula K. Le Guinin Maameren tarinat 1-3.
Olen lukenut ensimmäisen kerran tämän trilogian ehkä joskus 1980-luvulla, ja täytyy heti alkuun myöntää, en muistanut tästä yhtään mitään kun viikonloppuna sairasvuoteella tähän tartuin. No sen verran muistan että kirjan tapahtumapaikka Maameri käsitti suuren meren ja jonka maamassa oli sekalaista saaristoa.
Maameren velhossa kirjailija tutustuttaa lukijan tosiaan äärettömän suurelle merelle ripoteltuun maameren saaristomaailmaan missä taikuus ja lohikäärmeet ovat jokapäiväinen asia. Täytyy myöntää että ainakin Le Guinin ensimmäisen kirjan pelastaa ikuisesti kirottujen haltia- ja kääpiöhahmojen totaalinen puute. Jumalan kiitos. Tarina seuraa köyhän kylän nuorta poikaa Varpushaukkaa, jonka kasvutarina johdattaa poikaa kohti ennustettua suuren arkkimaagin statusta. Pojan luontaiset lahjat taikuuden saralla huomataan, ja hän pääsee kotisaaren Ogion-velhon oppilaaksi joka opastaa poikaa velhouden ensimetreillä. Varpushaukan matka jatkuu lopulta Roken velhokouluun missä pitkä opintie velhoksi alkaa..
Tämä oli mukava nostalgiatrippi Le Guinin Maameri-trilogiaan. Maameren velhossa oli mukavaa se että kirjailijan luoma maailman hahmoineen oli (mitä itse kutsun) klassista fantasiaa. Velhot olivat perinteisiä kaapumiehiä isoine puusauvoineen, Pahuus oli sitten se taustalla varjoissa lymyävä suuri perkele ja tietysti kansan syvät rivit olivat niitä yksinkertaisia köyhiä maanviljelijöitä tahi kalastajia. Tarina oli vetävä ja piti otteessaan, ja vaikka tarinan tuleva loppuhuipennus oli jo nähtävissä hyvissä ajoin, pidin Varpushaukan ensimmäisistä jännittävistä seikkailuista kaikkien 217 sivun edestä. Ja olihan tarinassa ne pakolliset kohtaamiset lohikäärmeiden kanssa.
Englanninkielinen alkuteos: A Wizard of Earthsea (1968)
Vau - yhteensattuma! Samaa kirjaa luen minäkin parhaillaan, tosin sellaisena jättiopuksena, jossa on osat 1-4. Vetävyydestä ja perinteisyydestä olen ainakin toistaiseksi samaa mieltä :-)
VastaaPoistaTämä tosiaan sisältää nuo kolme ekaa osaa. Löytyi edullisesti Vantaan Antikvariaatista. Tämä toimi ainakin minulle silloin joskus hyvänä ensiaskeleena fantasia-kirjallisuuteen.
VastaaPoistaMinullakin alkaa jo yksityiskohdat Maamerestä häipyä mielestä. Ehkä pitäisi lukea uusiksi. Löysin paikallisesta divarista kolmen ensimmäisen osan käännösten ensipainokset 70-luvulta ja ne oli ihan pakko kerätä talteen, vaikka hyllystä löytyy myöhemmätkin painokset.
VastaaPoistaSamaa Raija mietiskelin tämänkin yhteydessä. Muistin että tästä oli olemassa ne ekat valkokantiset painokset joita silloin muksuna kirjastosta lainasi. Tykkäsin enemmän niiden kansitaiteesta.
VastaaPoista