Armeijan silmänä ja korvana

Päivät ja viikot tuntuu taas menevän lentäen ohi, ja jälleen kerran on vaikeuksia keskittyä näihin lukuharrasteisiin. Kuitenkin itseäni patistaen sain luettua Pertti Suomisen kirjoittaman Raimo Heiskasen elämänkerran kunnialla loppuun.

Armeijan silmä ja korva, Kenraalimajuri Raimo Heiskasta voisi kutsua klassisella éminence grise nimellä, ainakin osittain. Puolustusvoimien pitkäaikainen tiedustelupäällikkö Raimo Heiskanen toimi ja rakensi armeijan tiedustelujaostoa sodan jälkeisten myrskyisten vuosikymmenten aikana. Vuosikymmenten aikana Raimo Heiskanen loi myös vaikuttavat suhteet mm. ulkomaisiin tiedustelujärjestöihin ja tietysti Suomen Päämiesten ykköseen eli Kekkoseen. UKK nojasi vahvasti Raimo Heiskasen kaltaisten ammattilaisten tietoihin kylmän sodan tapahtumien pyörteissä.

Pertti Suominen maalaa kirjassaan perusteellisen kuvan suomalaisesta erittäin taustalla toimivasta puolustusvoimien sotilastiedustelukoneistosta. Kirjan alkupuoli on pyhitetty Raimo Heiskasen elämän alkutaipaleen kuvaukseen sekä tapahtumiin jotka johdattivat nuoren rajaupseerin Pohjois-Suomesta Kenraali Lauri Sutelan leipiin Helsinkiin, kehittämään puolustusvoimien tiedustelutoimintaa uusille urille. Kirjan puolen välin tienoilla kirjailija heittää sitten lukijan aiheen syvään päähän, jossa aina 1950-luvun puolelta käydään läpi maailmanpoliittisia tapahtumia juuri tiedustelutoiminnan näkökulmasta. 

Kirjasta bongaa välillä mukavia tapahtumia jotka värittää muuten välillä aika puuduttavaa eri poliittisten tapahtumien selostusta. Parasta antia kirja kuitenkin tarjoaa Neuvostoliiton "yhteistyötarjousten" käsittelystä ja Neuvostoliiton tulenarkojen suhteiden vaalimisessa. Esimerkkeinä mainittakoon vuonna 1972 vieraillut Leningradin sotilaspiirin esikuntapäällikön A. I. Gribkovin shokki havaittuaan että puolustusvoimien harjoituksissa vihollinen merkittiin karttoihin punaisella, tai pari vuotta myöhemmin kontra-amiraali Andruskevits esittämä epäilevä kysymys "Ovatko Neuvostoliiton ja Suomen välit todella hyvät, vai mikä onkaan se suurvalta, jonka joukot Kaakkois-Suomen sotilaslääni sanomalehtitietojen mukaan harjoituksessaan motitti?". Mielenkiintoisia tapahtumia riittää aina sotien jälkeisen ulkovaltojen harrastaman tiedustelutoiminnan läpikäyntiin itärajalla, tai Kekkosen äreä suhtautuminen Ruotsin selityksiin mitä tuli sodanaikaiseen Stella Polaris -operaation aikana siirretyn tiedustelumateriaalin palauttamiseen. Pieniä historiallisia informaatiohelmiä löytyy pitkin poikin kirjaa.

Armeijan silmänä ja korvana sujahtaa sopivasti kirjahyllyssä Taavetti Heikkisen historiikin kaveriksi, ja vaikka Raimo Heiskasen elämänkerta taantuu välillä puuduttavaksi niin se on  mielenkiintoinen historiallinen halkileikkaus puolustusvoimien eräästä julkisesti äärimmäisen hiljaisesta yksiköstä.

Ja niin kirjallinen polku kaartaa jälleen kerran 2030-luvun ydinsodan jälkeiseen Moskovan metroon. Yöpöydällä vuoropinossa on siis Dmitri Gluhovskin jatko kaupalllisen läpimurron tehneelle Metro 2033 (arvosteluni).