Google ja Automaattinen Kirjakone

Tapahtunut aiemmin: 2000-luvun alussa hakukonejätti Google aloitti veret seisauttavan projektin nimeltään Google Print. Projektilla Google tavoitteli digitalisoida hyvin mittavan määrän maailman eri kirjallisuutta ja tarjota niitä Google Book Searchin -palvelun kautta käyttäjille. Skannattavien kirjojen määräksi ilmoitettiin 15 miljoonaa seuraavassa vuosikymmenessä.

Projekti ei tietenkään mennyt niinkuin ajateltiin ja Googlea lyötiin oikeushaasteilla, joissa Googlea syytettiin tekijäinsoikeusrikkomuksista ja mm. kirjailijoille sovittujen korvausten maksamatta jättämisestä.

Vuosien aikana muut isot tekijät kuten Microsoft, yritti myös uida apajille haistettuaan tilaisuuden, mutta heitti lopulta hanskat tiskiin vuonna 2008 oman Live Search Books -palvelunsa kanssa. Samana vuonna Google sai tehtyä sovintoratkaisun  kustannusyhtiöiden kanssa (lue:maksoi paljon rahaa). Joulukuussa 2008 Google ilmoitti digitalisoineen yli 7 miljoonaa kirjaa.

Teoshakuun voi tutustua vaikka tästä linkistä.

Itse asiaan. Pieni yritys nimeltä On Demand Books on rakentanut mielenkiintoisen laitteen: Espresso Book Machine. Kyseessä on nopean ja laadukkaan tulostimen ja innovatiivisen nidontalaitteen yhdistelmä, josta voi tilata kirjan pokkari-versiona jonka laite tulostaa, nitoo sinulle kirjaksi nelivärikansien kera. Laite tekee alusta loppuun 300-sivuisen kirjan alle neljässä minuutissa huokeaan hintaan. Eikä siinä vielä kaikki. Google ja On Demand Books ovat allekirjoittaneet sopimuksen, missä On Demand Booksin Espresso Book Machine saa käyttöönsä Googlelta yli 2 miljoonaa teosta. Alla on video laitteen toiminnasta.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=zyNSap5XSv0[/youtube]

Mikä tässä on sitten mielenkiintoista? No ensiksi se, että laite on täydellinen vaihtoehto esimerkiksi pienille kirjastoille, joilla ei ole tilaa pitää esillä tai varastoida tuhansia kirjoja. Laite olisi myös ideaali vaikka lentokentille, joissa matkustajat voisivat tilata automaatilta matkalukemisensa kätevästi ja nopeasti. Yliopistot, koulut jne. Käyttökohteita on paljon.



Espresso Book Machinea on jo sijoitettu Yhdysvalloissa moniin kahviloihin, yliopistoihin ja kirjastoihin. Mutta koska saisimme laitteen Suomeen? Tai vaikkapa Suomalaisen version laitteesta?

Kommentit kateissa

Huomasin että joku tosiaan käy lukemassa tätä blogia (!) Nyt on valitettavasti käynyt niin että olen epähuomiossa dellannut osan kommenteista, joten pahoittelut niistä. Lupaan parantaa tapani. Oikeasti.

Musiikkia tuubin syövereistä (partie deux)

Tässä kuussa ratkesi Mercury Prize 2009 voittaja ja pääpotin vei lopulta Etelä-Lontoon räpäyttäjä-lupaus Speech Debelle albumillaan "Speech Therapy". 26-vuotiaan neiti ei suinkaan kilpaillut missään kevyessä sarjassa vaan palkintoa havitteli useampi selvästi harmaasta perusmassasta erottuvaa bändiä. Alla on joitain omia henk. koht. suosikkeja.

Speech Debelle "The Key"

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=I98iyEf5a7E[/youtube]

Kisan oma suosikkini oli Sweet Billy Pilgrim. Kolmihenkinen bändi jonka Twice Born Men albumi on yksinkertaisen kaunis ja suorastaan maaginen. Brittiläisen vaihtoehtorokin nousevia tähtiä.

Sweet Billy Pilgrim "There Will It End"

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=XcyDPbfdavM[/youtube]

Vahvaa Pop/Rock-linjaa edustava nuori Friendly Fires -bändi pääsi myös esikoisellaan suoraan laadukkaaseen Mercury-kisaan. Bändin soundi on selvästi popahtava mutta erittäin toimiva.

Friendly Fires "Paris"
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=TSdeDJUxF-0[/youtube]

Ns. mustan musiikin suurena ystävä on pakko pistää väliin hiukan groovahtavampaa vääntöä. Soul Trainin joraama Curtis "supafly" Mayfieldin "Get Down". Vaikka ei genrestä pahemmin välittäisi, tämä pistää siitä huolimatta jalan vipattamaan.

Soul Train Line Dance to Curtis Mayfield "Get Down"
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=POKipOsa-8A[/youtube]

Iso hatunnosto J. Karjalaiselle viime vuosien musiikillisesta siirtymisestä pop/rockista old-time-musiikkiin. Kaksi hienoa Lännen-Jukka levyä takana ja mm. vuonna 2006 valittu vuoden parhaaksi kotimaiseksi albumiksi. Näitä jaksaa kuunnella.

Lännen Jukka String Band "Piupali Paupali" (Pre-FinnFest 2008 Event, Grace Café on September 18, 2007 in Duluth, Minnesota)
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=yutosvHwVOA[/youtube]

Ja Juudaksella lopetus.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=v60lOLD0OPA[/youtube]

Virtuaalimatkailua: Periksi ei anneta perkele!

Virtuaalimatkailu on jäänyt viime aikoina säälittävän vähäiseksi. Kesä oli kiireistä aikaa ja nyt elo-syyskuussa tehtiin ihan oikeata matkailua Yhdysvaltoihin, josta lisää myöhemmin.Tänään on kuitenkin hyvä ottaa jälleen suunta kohti yhä pienenevää maailmaamme ja sen poikkeuksellisia matkakohteita.

Koti on meille kaikille se tärkein paikka. Paikka jossa on voi olla turvassa ja rauhassa. Kaikkitietävän Wikipedian määritelmä kodista on seuraava: Koti on paikka, jota ihminen käyttää vakituiseen asumiseen, jossa säilytetään henkilökohtaisia tavaroita, jossa vietetään vapaa-aikaa ja paikka jossa perheen jäsenet asuvat. Joillekin koti on enemmänkin pelkkä majapaikka jossa käydään ehkä vain kääntymässä. Joillekin taas se on kaikki. Koti on elämä ja elämä on yhtäkuin koti.

Seuraavassa on esimerkkejä ihmisistä joille raha ei merkitse mitään kun kyseessä on oman kodin tulevaisuus. Ihmisiä joilla sen verran iso annos itsepäisyyttä ja voimaa vastustaa isoja markkinavoimia että Karpoltakin irtoaisi se kuuluisa savuporo. Ja kukkavihko.

Baillard, Seattle, Yhdysvallat.
Edith Macefield, pirteä 86-vuotias vanhapiika tyrmäsi tylysti suuren rakennuttajan yhden miljoonan dollarin tarjouksen hänen 108-vuotiaasta talostaan. Neiti Macefield oli asunut pienessä talossa vuodesta 1966 ja nyt hän pakotti suuren rakennusfirman nöyrtymään ja yksinkertaisesti kiertämään neiti Macefieldin pienen talon. Ja niin rakennusfirma lopulta tekikin. Neiti Macefield sai naapuriinsa (tai paremminkin ympärilleen) 5-kerroksisen rakennuksen. "Minä pidin vanhasta Baillardista. Uuden Baillardin voitte pitää" oli vanha tervaskanto kommentoinut. Edith Macefield nukkui pois kesäkuussa 2008. Talo on edelleen pystyssä ja on ollut Disney Pixarin "Up" elokuvan mainoskohteena.

Chongqing, Kiina

Rautarouvilla jatketaan. Vuonna 2004 Kiinalainen rouva Wuping kieltäytyi luovuttamasta taloaa ja tonttiaan krynderirakennuttajalle joka käytti kolme vuotta taisteluun saadakseen pienen tontin itselleen ja uudelle kauppakeskukselle. Wuping oli ainoa 214 maanomistajasta joka ei suostunut antamaan periksi. Asiaa vaikeutti myös se, että rouva Wuping oli kaukaa viisas ja oli varmistanut että kaikki taloon ja maapalaan liittyvät viralliset asiakirjat olivat kunnossa. Kaikki 219 neliömetriä kuului hänelle, ei kenellekään muulle. Kauppakeskuksen rakennuttajakaan ei antanut periksi vaan aloitti taistelun niin kuntatasolla sekä työmaalla. Kaivurit kaivoivat talon ympäriltä kaiken mahdollisen pois ja lopputulos oli vähintääkin irvokas, kuten kuvista näkyy. Vuonna 2007 rautarouva taipui ja omien sanojensa mukaan ei pystynyt enää puolustautumaan kaupungin antaessa häätöilmoituksen. Rakennuttaja maksoi kipurahoja ja talo hävitettiin.





Shenzen, Kiina

Vuonna 2006, Cai Zhuxiang ja Zhang Lianhao ylpeät 7-kerroksisen asuintalon omistajat saivat odottamattomia vieraita. Paikalliset rakennuttajat olivat käännytysmatkalla ja halusivat ostaa pois vanhan pariskunnan talon kehitteillä olevan massiivisen finanssikeskuksen tieltä (sis. 439 metrisen pilvenpiirtäjän). Pariskunnan annettua tylyn vastauksen rakennuttajille, kiivas tarjouskilpailu alkoi. Samalla talon ympäriltä katosi rakennuttajan jo haalima naapurusto. Vanha pariskunta pelasi lopulta viisaasti ja nettosi huhujen mukaan rakennuttajalta suolaiset 1.3-2.7 miljoonaa dollaria maapläntistään.





Kuvat ja lähteet:

http://www.manola-lopez.com

http://deputy-dog.com/

http://www.zonaeuropa.com/weblog.htm

http://googlesightseeing.com/

Roberto Saviano: Gomorra. Mafian valtakunta (2006)

Pokkarin takakansi lupaa seuraavaa:

Kohuteos rikollisklaaneista ja kansainvälisestä rikollisuudesta!

Gomorra vie matkalle Italian niemimaan eteläisimpiin osiin, joita mafia hallitsee väkivaltaisin ottein. Toimittaja-kirjailija Roberto Saviano värväytyi rikollisklaanien hanttihommiin. Hän näki sisältäpäin, miten Systeemiksi kutsuttu järjestö toimii. Rikollispomojen leveän elämän lisäksi sen todellisuuteen kuuluvat veriset valtataistelut ja murhat: vuoden 1979 jälkeen Napolin seudulla on tapettu 3 600 ihmistä.

Raaka Systeemi on myös osa globaalia rikosbisnestä. Liukkaasti se siirtelee pääomia, perustaa ja sulkee yrityksiä ja investoi ympäri maailmaa. Italialaisen muodin piraattikopiot ja Kiinasta tuleva tavara leviää Napolin sataman kautta Suomeen asti. Myös rakennus-, jäte-, ja kuljetus- bisnes sekä ase- ja huumekauppa ovat merkittäviä tulonlähteitä.

Kirjan tekijä elää salaisessa turvapaikassa Gomorran aikaansaamien tappouhkausten vuoksi.

Pokkari tuli hankittua ihan puhtaasta mielenkiinnosta kun näin kirjasta tehdyn elokuvan trailerin. Kirja kävi muutenkin hyvänä matkalukemisena perheen kesäloman pitkillä lennoilla. Kirjailija kuvaa meille niin tutun postikortin kauniin Italian synkän ja raadollisen todellisuuden. Rikollisklaanit hallitsevat valtavalla koneistollaan ympäristöään mafia-tyyliin ja klaanien vaikutusta ei voi kuin hämmästellä. Kirjailija seurasi Systeemiksi kutsutun rikollisklaanien arkea vuosia ja Italian eteläisten kolkkien ihmiskohtaloiden pelonsekaista elämää. Saviano lataa kirjassaan hurjan määrän lähes uskomattomia faktoja nykypäivän Italian mafiasta tai camorrasta. Parempi nimitys olisikin Rikolliskorporaatiot, jotka liikkuvat sulavasti ja voimalla kansainvälisillä näyttämöillä miljardiomaisuuksiensa voimalla.

Vaikka kirja antaa mielenkiintoisen kuvan rikollisorganisaatioiden nykytilasta, lopulta suoranainen monotoninen synkkien faktojen ja eri ihmiskohtaloiden loputon luettelointi alkaa väsyttämään. Teksti tuntuu muutenkin siltä että käännöstyö ei ole välttämättä kaikkein onnistunein. Kirjailijan "värväytyminen rikollisklaanien hanttihommiin" osuus jää lopulta aika pieneksi osaksi kirjassa. Tätä tarinan osaa olisin kaivannut enemmän. Nyt kirja muistuttaa enemmän EU:n julkaisemaa korruptioraporttia. Kirjan viimeisenä mutta sitä enemmän mielenkiintoisempana kappaleena on selvitys miten camorra-klaanit hoitavat jätebisnestään. Siinä missä ruotsalaiset tekevät esimerkillistä työtä ympäristönsä puhtaana pitämiseksi camorra-klaanit näyttävät tekevän tuon kaiken käänteisesti. Esimerkki:

Giuglianon seudulta löytyi lakkautettu louhos, joka oli ääriään myöten täynnä jätteitä. Sinne tyhjennetty jätemäärä vastaa arviolta 28 000 TIR-lastia. Määrää voi havainnollistaa kuvittelemalla peräkanaa matelevien rekkojen Milanosta Casertaan ulottuvaa letkaa (Arton huom. kaupunkien etäisyys toisistaa on noin 800 kilometriä). Camorra-päälliköt eivät ole osoittaneet pienintäkään epäröintiä vuoratessaan oman kotiseutunsa myrkyillä ja antaessa huviloidensa ja hallinta-alueidensa ympärillä levittäytyvien maiden saastua.

Kirjan viimeisen sivun jälkeen tuota eurooppamme entistä suurvaltaa katsoo hiukan eri silmin. Entisen antiikin suurvallan rauniolla seisoo nyt korruption ja rikollisrahan kyllästämä valtio (pientä kärjistämistä mutta ei kaukana totuudesta) ja vaikka sen johdossa pönöttää surullisen kuuluisa Il Cavaliere, todellinen voima ja valta on selvästi toisaalla.