Kirjahylly ja sen populaatio (osa 1)

Pysähdyin eräänä päivänä kirjahyllyni eteen ja aloin pohtimaan sen kohtaloa. Olen joskus ammoisina aikoina ostanut kolme osaa Iskun Atlas-kirjahyllyä, joista on valjastettu nyt 1,5 osaa pelkille kirjoilleni. Nyt tuntuu että kokonaisuus on jäämässä valitettavan pieneksi. Olen kyllä jo kuolannut Booknäsin kokonaisuutta paikallisessa Vepsäläisessä, tuota kirjahyllyjen Rolls Roycea. Toisena mahdollisuutena on tylysti raivata lisää tilaa nykyiseen hyllystöön.

Ongelmana on siis kirjahyllyn ylikansoittuminen. Hyllyt alkavat täyttyä lukemattomista teoksista jotka odottavat tutustumista. Olen huomannut kirjamassa alkaa profiloitumaan kolmeen pääkategoriaan:

1. Historia ja muu tietokirjallisuus

2. Kevyempi fiktiivinen eli fantasia ja sci-fi (sis. pokkarit)

3. Klassikot ja iso-K eli Keltainen Kirjasto.

Hyllyssä siis odottaa kirjava seurakunta. Tarkastellaan siis tarkemmin ainakin omasta mielestäni mielenkiintoisimpia yksilöitä:

Pokkariosasto on alkanut jyräämään tilaa dekkarihyllystäni. Boris Akunin ja James Ellroyn kärsivät kun pehmeäkantiset valtaavat tilaa

F. Scott Fitzgerald: Kultahattu (The Great Gatsby)

Alkuun Rest In Peace Loisto pokkarikustantamo. Aikaisemmin tällä viikolla yhtiö hävisi hovioikeudessa kiistan käännöspalkkioista, minkä vuoksi Loiston omistavat kustannusyhtiöt ovat päättäneet, että nykyinen toiminta loppuu vuodenvaiheessa. Uutisesta lisää esim. maikkarin sivuilta. No kuitenkin Kultahattu pääsi kerrankin hyllyyn, kun muistin sen ostaa kun osui kohdalle paikallisessa Suomalaisessa. Kevyessä 220 sivun painoksessa ei montaa iltaa mene. Odotan kuitenkin tätä(kin) kirjallisuuden klassikkoa. Tästä on myös olemassa vanha filmatisointi vuodelta 1974, jossa aikakauden suuret tähdet Robert Redford ja Mia Farrow näyttelevät.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=cTxxXK9PQT0[/youtube]

Antohony Bourdain: Kitchen Confidental

Pokkariosastolta kajahtaa TV-keittiöiden ehdottoman kuninkaan karhea ääni. Mies erottuu hienosti kaikista muista julkisuudenkipeistä törpöistä jotka heiluvat kattilat kädessä. Bourdainin No Reservations-sarjaa paljon seuranneena, täytyy vain ihmetellä kaverin hienoa keittiöveitsen terävää lyriikkaa. Kyseessä on kirjailija/kokin kuvaus hullunhuurteisista ammattivuosista New Yorkin keittiöissä. Tätä(kin) on siis odotettu.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=AE99Ob2K1Ro[/youtube]

Paul Auster: Yksinäisyyden äärellä (The Invention Of Solitude)

Paul Auster. Kirjailijasta kirjoittaessa joutuu oikein hakemaan sanoja. Austerin kirjoitustyyli on sanokaamme maaginen. Olen lukenut aikaisemmin kaksi Austerin kirjaa: Illuusioiden Kirja ja New York-trilogian. Eräs kirjakriitikko on kuvannut hienosti Austerin kirjoja "älykkääksi mosaaikiksi" ja sitä kirjat onkin, lähes unenomaisia kuvitelmia. Yksinäisyyden äärellä sisältää kaksi tarinaa: Näkymättömän miehen muotokuva ja Muistin kirja. Tarinoissa Auster pohtii isän ja pojan suhdetta, omaa rooliaan isänä, kirjailijan yksinäisyyttä. Austerin kirjoissa uidaan aina syvissä vesissä. Alla Auster The Authors@Google Program vieraana vuonna 2008.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=SUhGvAY9fM4[/youtube]

Anthelme Brillat-Savarin: Maun Fysiologia (Physiologie du Goût)

Lähes edesmenneen Loiton-pokkareita. Kansi lupaa ainakin isoja "Suuri ranskalainen gastronomian klassikko". Kirjailija eli Ranskan suuria murroksen aikoja eli vuosina 1755-1826, joten teksti on historiasta pitävälle mielenkiintoista. Takakanteen on laitettu houkuttelevasti "Kirjasta voi lukea auringontäytteisillä kukkuloilla syntyneen jäniksenpojan mausta, tryffelin eroottisista ominaisuuksista, suklaan sopivuudesta saarnaajille, kenraali Bissonista, joka joi päivittäin kahdeksan pulloa viiniä lounaalla, paistetuista kalkkunoista, joiden tuoksu olisi voinut johdattaa pyhimyksenkin kiusaukseen, ja lukuisia muita tarinoita"

Stig Ramel: Kustaa Mauri Armfelt 1757-1814

Pokkariosaston viimeisimpänä (muttei vähäisimpänä), Stig Ramelin hieno pikku teos Suomen ensimmäisistä kosmopoliiteista, todellisesta harmaasta eminessistä jolla oli iso merkitys Suomen kohtalossa euroopan myrskyissä. Kustaa Mauri Amrfelt Tarvasjoen oma poika, juoni ja loi uraansa Ruotsin ja Venäjän hoveissa. Armfeltillä oli suuri vaikutus siihen mitä me tänä päivänä olemme, itsenäinen Suomi. Bernadottien noustessa Ruotsissa valtaan, Amrfelt loikkasi samalla Venäjän helmoihin ja loi läheiset suhteet Aleksanteri Ensimmäiseen. Suhteiden kautta, Armfelt edesauttoi Suomalaisten asemaa Venäjän Keisarikunnan osana ja piti esillä ennenkaikkea Suomalaisuutta. Kustaata lainaten"Rauhamme ja menestyksemme riippuu siitä, että me rehellisesti ja täydellisesti muutumme suomalaisiksi”. Näille miehille nostetaan maljoja 6.12. Aamen.

Teknolokia: Vapise Spotify, Rdio tekee tuloaan.

Online musiikkibisnes elää ja kuohuu. Spotifyin saadessa suht rauhassa kerätä kuuntelijakuntaa EU:n alueella, suuremmat voimat ovat nyt liikkeellä salaperäisen Rdio-palvelun ympärillä. Palvelu toteuttaa jo tuttua konseptia: Musiikkia tietokoneille ja kännyköihin tilauspohjaisesti.



Rdio tekee mielenkiintoiseksi se, että sen taustalla ei hääri ns. ensikertalaisia, opiskelijakaveruksia vaan todellisia kovan linjan ICT-veteraaneja. Techcrunch-uutispalvelu on tehnyt pientä journalistista tutkintaa ja saanut selville seuraavaa:

Tulevan musiikkipalvelun eturivissä seisoo kukas muukaan kuin Niklas Zennström ja Janus Friis - miehet Skypen takana. Mistään pienestä ei ole kysymys, toimistoja on jo avattu San Franciscoon ja Los Angelesiin. Mukaan on kerätty Skypen johtoryhmää, vanhan Imeem-musiikkipalvelun keskeisiä kehittäjiä sekä muita kovanluokan ammattilaisia. Taustalle on siis kerätty kova All-Stars-ketju.

Rahoituspuolikin Rdio:lla on vähintääkin kunnossa. Rdio-palvelun sivuilla on maininta Pulser Music Services Inc -yrityksestä. Pulser on yksityisen sijoitusyrityksen Europlay Capital Advisorin tytäryhtiö, ja jos sukellamme lähemmäs Europlayn rakennetta niin huomaamme että yrityksen TJ ja hallituksen puheenjohtaja on kukas muu kuin Mark Dyne. Segan ja Virgin Interactiven toimitusjohtaja, ja ensimmäisiä jotka sijoittivat Skypeen. Dyne jopa istui Skypen hallituksessa kunnes loikkasi Zennströmin perässä Joostpalvelun kyytiin.

Tämän kaiken kiteyttää hyvin Janu Friis taannoisella kommentillaan Bloombergille:

We have watched many ad-supported music businesses come and go. We felt the time was right to revisit this space, this time with a compelling offering and a sustainable subscription model.

Se on varmaa että Rdio ei onnistu uimaan pikkuhiljaa kansan tietoisuuteen vaan kunnes luvattu beetta käynnistyy 2010 alkupuolella, sitä verrataan ja mitataan olemassa oleviin palveluihin. Kasvupaineet nousevat Spotifyin osalta koska tähän asti se on saanut muhia rauhassa EU:n sylissä. Nyt tai ei koskaan sen on noustava ja kokeilla siipiää ison veden tuolla puolen.

Lähde: Techcrunch