Carlos Ruiz Zafón: Tuulen Varjo

Takakansi:

Kirjakauppias johdattaa aamuyön hämärissä kymmenvuotiaan poikansa Unohdettujen kirjjojen hautausmaalle, kohtalokkain seurauksin. Mystinen pyhäkkö Barcelonan vanhan kaupungin sydämmessä muuttaa Danielin loppuelämän.
Vanhan paperin, pölyn ja magian keskeltä pojan käsiin etsiytyy Tuulen varjo, jonka kadonnutta kirjoittajaa Julián Caraxia hän alkaa pakkomielteisesti etsiä. Yli vuosikymmenen ajan Daniel seuraa kirjailijan jälkiä läpi rakkauden, väkivallan, ystävyyden ja petoksen labyrintin. Kunnes Caraxin salaperäinen tarina alkaa pelottavalla tavalla toistua hänen omassa elämässään.

Jos kirjan takakannessa on Turun Sanomien kommentti "Jos lukisin vain yhden kirjan vuodessa, lukisin tämän." Niin ostan sen suurella varauksella. Enkä suotta. Taivuin kuitenkin lopulta kirjan edulliseen pokkariversion hankintaan.

Kirja on hyvin kirjoitettu ja teksti on todella vetävää. Tarina rullaa hienosti sodanaikaisessa Barcelonassa. Tarinan keskiöissä on pieni poika Daniel ja hänen leskeksi jäänyt isä, jotka saavat elantonsa pienestä kirjakaupasta. Kaksikon elämään tulee jyrkkiä muutoksia kun isä tutustuttaa poikansa tähän Unohdettujen kirjojen kalmistoon, ja pojan matkaan tarttuun tämä lähes ylimaagisen hyvin kirjoitettu Tuulen varjo. Sen enempää paljastamatta tarina muuttuu tämän jälkeen jännittäväksi romanssi/salapoliisitarinaksi jossa juostaan läpi vuosikymmenten.

Kirjailija Karlos teki kuitenkin muutaman ison virheen: 1) Jättämällä tämän Unohdettujen kirjojen hautausmaan liian pieneen osaan. Odotin kirjan alkumetreillä että kalmistosta rävähtäisi auki jotain rinnakkaistodellisuuksia yms. Mutta ei. Ei sitten mitään. Tämä kirjojen hautausmaa on kirjan mukaan "Täysien kirjahyllyjen labyrintti ulottui lattiatasosta katonrajaan käytävien, tunneleiden, portaikkojen, korokkeiden ja siltojen muodostamana rehottavana kudelmana, jossa saatoi aavistaa näkevänsä jättiläsmäisen, muodoiltaan ja mittasuhteiltaan kurittoman kirjaston." Kirjan loppumetreillä suorastaan odotin että joku nyt edes tuikkaisi paikan tulee.. 2) Kirja on mielestäni liian pitkä, tämä pokkariversio oli melkein 650 sivua. Kirjaa olisi voinut typistää parin sadan sivun verran. Kirja oli kuitenkin ihan "ookoo" kevytvälipala meikäläisen kirjaston loputtomassa maratoonissa. Seuraavaksi hyökätään pitkästä aikaa historian osastolle. Yöpöydällä odottaa jo vuoroaan Martin Hårdstedt "Suomen Sota 1808-1809".

Ai niin, kiitokset Aino-Marialle kommentista. Teen vastavierailun blogiisi asap ;).