Martin Hårdstedt: Suomen Sota 1808-1809 (Finska Kriget 1808-1809, 2006)

Suomen Sota on ollut minulle vieras aihe vaikka tapahtuikin lähihistoriassa. Tietysti aiheesta tulee mieleen vanha Edwin Laineen ohjaama elokuva Sven Tuuvasta sekä Runebergin Vänrikki Stoolin Tarinat. Yhden Napoleonin historiikin lukeneena, Euroopan polittinen tilanne tuolta ajalta on kuitenkin tuttua.

Uumajan yliopiston historian laitoksen lehtori Martin Hårdstedt on kirjoittanut siis vuoden 1808-1809 käydystä Suomen sodasta mielenkiintoisen yleisteoksen. Kirjassa käydään kronologissa järjestyksessä sodan vaiheet ja Hårdstedt käy myös selkeästi läpi sodan isot taustat ja lopettaa kirjan perusteelliseen analyysiin miksi Ruotsi lopulta hävisi sodan.

Hårdstedt vie lukijan maamiehensä Peter Englundin tapaan syvälle sodan ahdistavaan arkeen ja kertoo tavallisen rivisotilaan elämästä suorastaan inhorealistisen vakuuttavasti. Eri rintamatietojen ja taistelujen etenemisten välissä Hårdstedt pureutuu myös suomalaisen siviiliväestön edesottamuksiin vieraan vallan ra'asti tyhjentäessä köyhän kansan makasiineja. Kirjassa nostetaan myös esiin historian lehdille jääneet ansioituneet upseeritkin kuten Savon jääkärirykmentin komentaja Johan Sandels, joka jääkäreineen piti veli venäläisen hyvin ahtaalla Savon ja Karjalan erämaissa.

Härdstedt kirjoitus jaksaa pitää hyvin otteessaan vaikka jossain vaiheessa lähes loputtomalta vaikuttava rintamaselostus osapuolien joukkojen liikkeistä alkaa puuduttamaan. Toisaalta välikappaleet aikalaisten elämästä ja varsinkin kuvaukset Ruotsin ja Venäjän armeijan arjesta ja niiden perustoiminnasta piristävät hienosti lukukokemusta. Kaiken kaikkiaan kirja on selkokielinen yleisteos ehkä Suomen historian yhdestä tärkeimmästä ajanjaksosta.

Koskaan ei ole liikaa aikaa kirjoille

Kirjaosastollani ollaan jumitilassa. Työn alla oleva Martin Hårdstedtin Suomen Sota 1808-1809 etenee etanan vauhdilla. Yleinen lukuhetkeni on iltaisin tyttäreni kanssa heti virallisen iltasadun jälkeen, jolloin luen omaa kirjaani n. parin aukeaman verran. Toinen ideaali lukuhetki on lauantaiaamuisin jolloin käymme tyttären kanssa muskarissa. Iskä odottaa siis ulkopuolella ja saan silloin luettua tunnin verran. Pakko on parantaa, televiissiokin vie liikaa aikaa.

Ne unohdetut valokuvat

Vanhat mustavalkovalokuvat ovat mielestäni mielenkiintoisia. Innostukseni vanhoihin valokuviin alkoi joitain vuosia sitten kun päätin aloittaa perheen ja suvun vanhojen valokuvien digitalisoinnin. Aloitin samalla myös kuvien osalta pienen Photoshop-harjoittelun, joka on muuten edelleen todella vaikea sovellus oppia. Suosittelen muuten lämpimästi Katrin Eismannin "Valokuvien korjailu & viimeistely" -kirjaa. Paljon vaikeaa asiaa ;).

Nyt lähimenneisyydessä olen joutunut raahautumaan vaimon mukana eri kirpputoreille ja havaitsin että ihmiset myyvät vanhoja valokuvia pois. Itselleni ei kyllä tulisi mieleenkään myydä kuvia esivanhemmistani á 50 snt kappale. Joten, olen aloittanut sivuprojektina ns. unohdettujen valokuvien projektin missä skannaan kaikki mielenkiintoiset vastaan tulevat mustavalkokuvat ja siirrän ne blogiin. Suurimmassa osassa kuvia ei ole mitään taustaa mistä tai kenestä kuvat kertovat.

Tämä tarttui mukaan Hämeenlinnan Suurkirpputorilta (joka on aikuisten oikeasti iso). Kuvan takana lukee "Askolan näyttelyssä 01.07.1934". Kuvaaja on saanut vangittua hyvin kuvaan tilanteen laid-back-fiiliksen. Kuvan tytöt ovat kuin hetken mielijohteesta pysähtyneet maatalous(?)näyttelyn valokuvaajan pystyttämän kuvakankaan eteen poseeramaan. Vaikuttaisi että kuvan keskellä oleva tyttö on lähes raahannut kaksi muuta kuvaan, koska heillä näyttää mielenkiinto olevan toisaalla.

Tämä kuva on myös Hämeenlinnan tuomisia. Kuvan valkoiseen alaosaan on kauniilla kaunokirjoituksella raaputettu "Muisto Keski-Suomen matkalta!". Uskoisin että kuva sijoittuu ajallisesti myös vuosille 1930-40. Tästä kun olisi olemassa äänellä varustettua filmiä, niin arvaan että miehen paria sekuntia aikaisempi lausahdus on ollut vihainen "ota Irma nyt se pirun kuva niin piästään eteenpäin!".

Tämä kuva on sukuni omasta kokoelmasta. "Vierailulla Vuorenniemellä 1940" yksi kuvan henkilöistä on edesmennyt isoäitini. Kuvassa on ryhmä nuoria yksinkertaisesti pitämässä hauskaa. Eturivissä intensiivistä hanurinsoittoa ja takarivissä porisee keskustelu. Komea tilannekuva.

Viimeisenä kuvana potretti tuntemattomasta henkilöstä 1900-luvun alkuhämäristä. Yksinkertaisen rehellinen poseeraus jälkipolville.