World War Z: An Oral History Of The Zombie War

Kirjallinen patikkaretkeni ihmiskunnan synkissä maailmanlopun maisemissa jatkuu. Tällä kertaa päätin tarttua viime kesän ameriikan lomatuliaiseen eli Max Brooksin aihepiirinsä klassikoksi tituleerattuun World War Z: An Oral History Of The Zombie War.

Kirjailijan mukaan (joka on muuten komedialegenda Mel Brooksin poika) luova sysäys kohti kirjallista zombie-taivalta tapahtui vuosituhannen vaihtuessa kun ennen pahaenteistä Y2K:ta julkaistiin kaikenkarvaisia selviytymisoppaita siltä varalta että mm. taivas putoaa niskaan. Selviytymisopasta zombie-invaasiolle ei ollut olemassa ja zombie-nörttinä Max B. päätti kirjoittaa sellaisen.

Ensin julkaistiin The Zombie Survival Guide, joka lopulta nousi myös New York Timesin Best Seller -listalle. Vuonna 2006 World War Z näki päivänvalon ja kirja  ylitti vuonna 2010 yli miljoonan myydyn kirjan rajapyykin. Amerikkalaiseen tapaan tässäkin painoksessa ensimmäiset sivut on pyhitetty amerikkaisen median arvioylistyksille. Ja nythän esimerkiksi Brad Pittin tuotantoyhtiö on tekemässä jälkimmäisestä kirjasta elokuvaa, ensi-ilta on vuonna 2013. Odotamme tuotosta kauhulla.

Kirja on siis dokumentaarinen kokoelma maailmaa riepotelleen zombie-sodasta selvinneiden ihmisten haastatteluja. Kirjan kertojaäänenä toimii sodan jälkeisen YK:n (United Nations Postwar Commission) selvitysmies/kirjailija itse joka on tehnyt tämän mosaiikkisen silminnäkijäraportin kaksitoistavuotta sitten päättyneen sodan tapahtumista. Kirja jakaantuu kahdeksaan kronologiseen osaan ja sisältävät useita kymmeniä haastatteluja kymmennen vuotta kestäneen sodan eri vaiheista. Haastateltavina on ihmisiä käytännössä elämän joka osa-alueelta ja myös joka puolelta maailmaa. Kirjan luonnollisesti aloittaa silminnäkijäkertomus potilas nollasta, jonka kertoo kiinalainen maalaislääkäri. Seuraava haastateltava onkin tiibetiläinen Nury Televaldi joka kertoo jo pohjoiseen pakenevasta kiinalasväestöstä. Lukijalle aukee jo  tässä vaiheessa selkeä kuva räjähtävästä epidemiasta. Epidemia eskaloituu lopulta nopeasti globaaliksi pandemiaksi ja haastateltavat kertovat synkistä selviytymistaisteluista kun päästää kappaleeseen Great Panic. Ihmiskunta on tässä kohtaa jo vakavien haasteiden edessä ja jokainen valtio tekee omia päätöksiä pandemian taltuttamiseksi: Israel sulkee rajansa, Pakistan ja Iran käyvät ydinsotaan, amerikkalaiset pakenevat pohjoiseen Kanadan puolelle tai etelään Meksikon rajan yli.

Turning the Tide -kappaleessa ihmiskunta ottaa sitten aseen kauniiseen käteensä ja päättää aloittaa systemaattisen vastahyökkäyksen. Viranomaiset arvioivat että maailmassa on noin 200 miljoonaa (!) zombieta ja niiden järjestelmällinen hävittäminen aloitetaan. Tässä vaiheessa kirja saa teknisen kierteen ja haastatteluissa kuvataan kuinka valtiot aloittavat teollisen tehokkaan lähes loputtomien zombie-laumojen tuhoamisen: kaupungit, satamat, kylät ja maisemat putsataan näistä epäkuolleista.

Ihan ensimmäisenä kirjasta jäi mieleen se mielikuvituksen määrä jonka kirjailija on tähän kirjaan ammentanut. Haastateltavia on tosiaan useita kymmeniä, ja jokaisella on oma tapahtumarikas tarinansa. Osa haastatteluista on vain muutaman sivun pitkiä ja osa voi olla kymmeniä sivuja pitkä. Kirjailija on varmaankin päättänyt tehdä kirjasta takuuvarman jatkokehityskohteen..Sinänsä ei mikään ihme, näistä ihmiskohtaloista saisi kirjoitettua useamman kirjan (tai elokuvan). Tosiaan kirjasta ollaan tekemässä kovaa vauhtia ison budjetin Hollywood-elokuvaa, ja ennen sitä en voi olla suosittelematta Fox-kanavan zombie tv-sarjaa Walking Dead. Itse tykästyin sarjaan joskus viime vuonna kun sitä netistä hain ja sarjassa on muutenkin tutut maisemat (Atlanta, GA). Foxille pitää myös nostaa hattua siitä että jatkavat sarjaa tuoreella 2. tuotantokaudelle heti ykkösen perään.

Zombie-maisemista ollaankin jo siirrytty vuosille 1943-1944 jolloin suomalaiset valtiopäämiehet olivat vaikeiden päätösten äärellä.

Atuanin holvihaudat

Maameren tarinat ovat edenneet alkuperäisen trilogian toiseen osaan (ensimmäisen osan arvio). Olen onneksi autuaasti unohtanut Atuanin holvihautojen tapahtumat. Viime lukukerrasta taitaa olla aikaa päälle kaksikymmentä vuotta.

Päälle sataviisikymmentä sivuinen tarina kertoo nuoren Tenarin kasvutarinan joka jo nuorena vihitään Holvihautojen ylipapittareksi paikassa jossa palvotaan Nimettömiä jumalia ja suojellaan ilmeisen helvetillisen kokoista maanalaista labyrinttia aarteineen.

Tarina kuvaa Hautaholvien temppelialueen elämän ikiaikaisia palvontamenoja ja rituaaleja kunnes eräänä päivänä nuori ylipapitar Tenar törmää pimeässä maanalaisessa labyrintissa lukijoille tuttuun velhoon eli Varpushaukkaan.

Täytyy sanoa että tarina oli omalla tavallaan lievä pettymys jos verrataan trilogian ensimmäiseen osaan. Tarina siis keskittyi Atuanin karuun ympäristöön ja itse jotenkin petyin ensimmäisten 50 sivun jälkeen ja ajattelin "tässäkö tämä nyt on ja missä Varpushaukka viipyy..". Onneksi sitten puolen välin jälkeen tuttu hahmo ilmestyi ja tuntui että koko tarina sai uuden vaihteen päälle. Vaikka tarina ei nyt ollut mikään riemuvoitto, niin olen huomannut alkavani pitää yhä enemmän kirjailijan teksteistä. Joten täytynee surffailla U.K. Le Guinin asiantuntijan sivuille eli Raijan Taikakirjaimet -blogiin mistä löytyy kattava arvosteluvuori kirjailijan tuotannosta.

Katkelma sieltä jostakin:

"Hän saattoi viettää koko yön aarrekammioissa, perehtyi juurta jaksain yhden ainoan arkun sisältöön; jalokivi jalokiveltä hän tutki kaiken: ruostuneen sotisovan, kypärien katkeilleet töyhdöt, kilvet ja neulat ja soljet - vaskea, hopeaa ja täyttä kultaa. 

Pöllöjä Arhan läsnäolo ei häirinnyt: ne torkkuivat kattoparsilla keltaisi silmiään räpytellen. Tähdet tuikkivat varkain kattotiilien raoista ja joskus sisälle tuprutti lunta.: hienoa ja kylmää kuin ikivanha silkki, joka hajosi tomuksi pelkästä kosketuksesta."

Töllössä tänään: Game of Thrones - 2.kausi

Niille jotka tilaavat Canal+ -pakettia on mahdollisuus nauttia tänään Canal+ Series-kanavalla alkavaa Game Of Thronesin toista tuotantokautta eli A Clash of Kings -kirjan hengessä mennään.