Last Argument of Kings

Sain vihdoin ja viimeinen Joe Abercrombien The First Law-trilogian päätökseen. Tuntuu että kaikenlaisia trilogia/saagoja on lukujonossa loputtomasti joten tuntuu helpottavalta saada yksi pois käsistä.

Trilogia kuhisee puoleensavetäviä hahmoja: sivuilta löytyy pohjoisen synkkiä sodassa kasvaneita barbaareita joita johtaa kirjan yksi päähenkilöistä Logen "Bloody-Nine" Ninefingers joka mielestäni nousi trilogian suurimmaksi hahmoksi. Toinen päähahmoista on  Sand dan Glokta, Unioinin inkvisaattori ja kiduttaja joka itse on aikoinaan kidutettu rujoksi ihmishahmoksi. Gloktaa voisi verrata GRRM:n Tyrion Lannisteriin joka on kuitenkin pyhäkoululainen dan Gloktaan verrattuna -  kaikki on sallittua jos valtakunnan etu sitä vaatii.

Tässä viimeisessä osassa velho Bayazin johtama retkikunta päättää etsintämatkansa, Unionin valtaistuimelle nousee yllättävä hahmo ja uusi kuningas joutuu todelliseen tulikokeeseen kun valtakuntaan tulvii vieraan vallan armeija. Logen ja hänen barbaarijoukkonsa jatkavat ikuista taisteluaa ja pääsevät toteuttamaan oman "Alamonsa" joka verisyydessään on omaa luokkaansa. Sand dan Glokta taasen raivaa tietään Unioinin vallan ytimessä ja päätyy monien värikkäiden vaiheiden jälkeen yllättävään asemaan.

Joe Abercrombie niputtaa kaikki juonikuviot nätisti yhteen ja päälle 600 sivuisen opuksen päättyessä tässä jää jopa kaipaamaan lisää hahmojoukkion tarinoita.. Hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen, kirjailija on jo vihjannut uudesta First Law-trilogiasta, saa kuitenkin nähdä onko tulevassa trilogiassa tuttuja hahmoja. Moderni fantasiakirjallisuus on siis turvattu.

First Law:n jälkeen Kindle siirtyy tauolle ja pöydällä on jo Margaret Atwoodin Herran Tarhurit joka on odottanut liian kauan lukuvuoroaan.

Torakat

Uurastukseni Jo Nesbøn tuotannon osalta jatkuu kun vuorossa on julkaisujärjestyksessä toinen Harry Hole -romaani. Pirun hyvin kirjoitetun Lepakkomiehen jälkeen oslolaisen auktoriteetteja halveksivan ja viinaan menevän rikostutkijan lähtötilanne ei ole kehuttava. Norjan poliisijohto kaivaa sankarin paikallisesta juottolasta ja päättää pistää Holen lentokoneeseen. Vuorossa on ensimmäistä osaa vaikeampi ja julkisuusherkempi tapaus: Norjan Thaimaan suurlähettiläs on löydetty Bangkokista kuolleena veitsi selässä, keskeltä huorahotellia.

Nopeasti selviävä ja viinanpiruja vastaan taisteleva Harry Hole löytää itsensä Lepakkomiehen tapaan uudesta ympäristöstä jonka kulttuuri ja yhteiskunta heittävät rikostutkimuksen edetessä isoja kapuloita rattaisiin. Korkean profiilin tapausta jarruttavat niin paikalliset tahot, kotimaan politiikot ja julkisuuspaineet kun Norjan toivo puskee tutkimuksissaan eteenpäin. Rikostutkinnan lähtötilanne on valmiiksi kuin kytevä ruutitynnyri: kristillisen puolueen puoluekirjan omaava ex-suurlähettiläs löydetään tunnetusta paritushotellista, auton takakontissa on salkullinen lapsipornoa ja tapaukseen kytkeytyy vähintäänkin epäilyttäviä henkilöitä.

Jälleen kerran Harry Hole viinanpiruineen kuitenki tamppaa eteenpäin kuin mummo umpihangessa ja selvittää pala palalta tapahtuneen ja vähintäänkin perinteiseen dekkarihenkeen - kaikki ei ole siltä miltä aluksi näyttää. Tarinaan kietoutuu paikallista valtapolitiikkaa, vedonlyöntiä, kiinalaisia mafiosoja ja jopa katuporalla tehtävää hammastutkimusta. Jo Nesbø näyttää jälleen kerran (toisen kerran allekirjoittaneelle) kuinka hyvin tarinan saa luistamaan. Kirjan takakansi tuntui kuin varkain tulevan vastaan ja täytyy sanoa olevani jälleen kerran tyytyväinen valintaani. Varsinkin kirjan viimeinen oopiumhuuruinen kappale osoitti että kirjailijan seuraava teos Punarinta saattaa tulla aika nopeasti lukuvuoroon. Utmerket lesing!

Aasian painostavasta kuumuudesta siirrytäänkin seuraavaksi kohti Joe Abercrombien First Law-trilogian päättävään Last Argument of Kings -kirjaan joka on jo hyvää vauhtia lähes loppumetreillä.

Flash Boys: A Wall Street Revolt

Se on selvästi kesä taas tulossa kun lukutahti hiukan sakkaa, lukemisen varattu aikaa siirtyy kuin varkain muihin aktiviteetteihin. No kuitenkin sitä aikaa lukemiseen lopulta löytyy ja tällä kertaa lukujonon ohitti (taas kerran) Michael Lewisin Flash Boys: A Wall Street Revolt joka on puhtaasti tietokirjallisuutta ja nimensä mukaan keskittyy pääosin Yhdysvaltojen pörssimaailmaan. Kirja on ollut jonniin aikaa hankintajonossa ja innostuin tästä kun spottasin kirjan lentokentällä.

Michael Lewis on yhdysvaltalainen taloustoimittaja ja kirjailija joka on tehnyt jo liudan talouskirjoja ja hänen kynästään on lähtenyt myös amerikkalaista baseball-maailmaa pöyhivä Moneyball: The Art Of Winning Unfair Game josta on tehty myös Brad Pittin tähdittämä elokuvakin. 

Suurimman vaikutuksen on kuitenkin aiheuttanut juuri tämä Flash Boys, joka iskee suoraan talousmaailman sydämeen repien auki Wall Streetin osakemarkkinnat ja kuinka "normaalilla" pörssikauppaa käyvällä taholla ei ole mahdollisuuksia tehdä rehellistä kauppaa.

Kirjan äänenä toimii kirjailija itse ja hän avaa normaaleille kuolevaisille Wall Streetin osakekaupan saloja; miten ne toimivat, ketkä ovat suurimmat pelurit ja miten kaupankäynti vaikuttaa paikallisella sekä globaalilla tasolla. Kirjan keskiössä ja todellisena primus motorina toimii kuitenkin ryhmä Wall Streetin ammattilaisia jotka omassa työssään olivat huomanneet että osakauppa ei toimi niinkuin sen pitäisi - jotain oli pahasti vialla. Kirjailija itse tapasi ryhmän ja kirja käynnistyykin tehokkaasti ryhmän jäsenien omakohtaisina taustakertomuksina kuinka he huomasivat Järjestelmän epäoikeudenmukaisuuden. Kaikki varmasti muistaa New Yorkin Wall Streetin hektisen pörssilattian jokapuolelle säntäilevine myyjine ja ostajineen joita ympäröi valtava määrä näyttöjä jotka suoltavat ulos yritysten osakedataa.

Nykypäivän todellisuus on kaukana tästä mielikuvasta. Todellinen "Wall Street" on 37 tuhannen neliömetrin konesalissa New Jerseyssa ja sen ympäristössä. Kaupankäyntiä ovat dominoineet (kirjan julkaisuun asti) ns. High-Frequency Trading-kaupankäyntiin (HFT) erikoistuneet yritykset. HFT-kauppaan erikoistuneet yritykset ovat pystyneet käärimään valtavia määriä rahaa hoitamalla siivut osakekaupoista käyttämällä pitkälle kehitettyjä algoritmipohjaisia sovelluksia joiden ansiosta perinteiset asiakkaat ovat jääneet altavastaajiksi. Kirja meneekin tässä kohdin hyvin tekniseksi joten summaan sen ainoastaan sanalla nopeus. Kun haluat esim. ostaa perinteisellä tavalla osakkeita tietokoneella, laittamalla tilauksen sisään niin kirjan mukaan kaikki perustuu nopeuteen. Nykypäivän markkinat muuttuvat valtavalla nopeudella ja kirjassa puhutaankin mikrosekunneista ja niiden tuomasta eduista muihin kilpailijoiden nähden, Kirjan ensimmäinen henkilökuvaus koskeekin ehkä ensimmäistä meklaria joka hoksasi tämän edun: mitä suorempaa tietä pystyt olemaan yhteydessä markkinoihin se myös tuo kilpailuetua. Ja tämä henkilö kerääkin useamman sadan miljoonan starttirahan ja vetää oman kuituyhteyden suoraan pörssisaliin, ja vuokraa valokuituyhteyksiä muille Wall Streetin toimijoille hyvään hintaan. Meklarin kertomukset myyntireissuista pankkeihin onkin herkullista luettavaa; useat eivät usko kuulemaansa kun meklari selittää miksi heidän kannattaa tähän sijoittaa ja osa ottaa riemusta kiljuen osaa projektiin. Kirjan alun jälkeen lukija ei voi kuin pyöritellä päätään ja päivitellä tapahtumia, ja itse ainakin piti googletella kirjan todenperäisyyttä, sen verran käsitys ihmisluonnosta sai kolauksia. Kirjan voisi surutta summata kahteen sanaan Nopeus ja Ahneus.

Kirja jatkaa henkilökuvauksista ryhmän rämäpäiseen ideaan luoda oma pörssi (joka on mahdollista) ja tasata ns. peliä tappamalla tämä nopeus-aspekti HFT-firmoilta jotta peli on reilumpi. Ja se näyttää kirjan loppuun mennessä onnistuvan; osakekauppa siirtyy osittain kulkemaan ryhmän perustaman pörssin kautta kun isoimmat pankit vakuuttuvat HFT-kaupan tuomasta epätasapainosta ja pelkona on tietenkin että globaalikauppa kokee lähitulevaisuudessa kohtalokkaan romahduksen. Herkullisia yksityiskohtia ei myöskään puutu ryhmän nerokkaista ideoista pistää osakekauppa rehellisemmäksi. Ryhmä mm. niputtaa 30 mailia valokuitua pieneen laatikkoon jotta algoritmien tuoma nopeus pienenee versus perinteisten pelurien rinnalla.

Mutta kaikkein mielenkiintoista on se mitä tapahtui kun tämä kirja julkaistiin vuonna 2014. Kaksi viikkoa julkaisusta New Yorkin yleinen syyttäjä aloitti tutkimukset koskien HFT-yrityksiä jotka pystyivät tekemään tehokasta kaupankäyntiä lähes valonnopeudella ja tutkimusten kohteeksi joutui myös 60 yksityistä ja julkista pörssiä jotka olivat pelissä mukana. Nopeasti tämän jälkeen Yhdysvaltojen oikeusministeriö, FBI ja SEC (Yhdysvaltain arvopaperimarkkinoita valvova elin) aloittivat omat tutkimukset. Oikeutta on tähän päivään asti käyty ja tuomioita on jaettu kun kirjan esiin tuoma epärehellinen peli on tullut julki. The Game is Rigged onkin kirjan surullinen sanoma niille jotka haaveilevat tuottoisasta pörssikaupasta Yhdysvalloissa.

Kirja on äärimmäisen kiehtovaa luettavaa ja kirjailija pystyykin hienosti avamaan pörssimaailman verhoja meille kuolevaisille. Vaikka kirja viliseekin ammattijargonia, kirjailija ymmärtää pysähtyä ja selittämään lukijalle tarkemmin mitä ammattitermistö tarkoittaa.

Luettuani kirjan viimeisen sivun, mieli teki tarttua hyllyssä lukuvuoroaan odottava Jordan Belfortin elämänkertaan The Wolf of Wall Street joka jatkaisi luentavasti tällä diabolisen ahneudeuden tiellä. Jo Nesbøn kirja voitti kuitenkin tämän kisan.