Necessary Evil

Vihdoin ja viimeinen sain taitettua Ian Tregillisin Milkweed Triptych -trilogian kunnialla loppuun (Edellisistä osista täällä lisää).

Necessary Evil jatkuu juuri siitä mihin The Coldest War loppui. Eidolonien lovecraftimainen maailmantuho oli ahmimassa maapalloamme kun kirjan päähenkilö Raybould Marsh saa kuin ihmeen kaupalla siirrettyä itsensä ajassa parikymmentä vuotta taaksepäin, trilogian alkuun jossa odottaa uusintakohtaamiset Heinrich Himmlerin alaisen Reichsbehörde für die Erweiterung germanischen Potenzials -yksikön (REGP) kanssa ja uusi suunnitelma kuinka estää tuleva maailmantuho.

REGP-yksikön voimakkain hahmo Gretel ja hänen pettämätön taitonsa nähdä ja vaikuttaa tulevaisuuden tapahtumiin on jälleen tärkeässä roolissa kun Raybould toteuttaa suunnitelmaansa menneisyydessä. Gretelin pitkälle tulevaisuuteen valmiiksi juonittu suunnitelma pitää niin lukijan kuin Liittoutuneet varpaillaan kirjan viimeisille sivuille saakka.

Tarinan parasta antia on Himmlerin REGP-yksikkö joka muistuttaa enemmän helvetin tulella riivattua Ryhmä-X-joukkiota, ja taustalla olevaa kehystarinaa missä brittien Warlock-ryhmä yrittää epätoivoisesti ohjailla ja hallita uhrilahjoilla muinaisia Eidolon-jumalhahmoja Liittoutuneiden sotasuunnitelmien avuksi. Tarina on kuin suoraan repäisty Lovecraftin Cthulhu-kuvastosta. Sarja on onnistunut yhdistämään fantasian, vaihtoehtotodellisuuden ja Toisen Maailmansodan, Lovecraftia ja aikamatkustamisen luovalla tavalla joten koko trilogia on rokannut alusta loppuun.

Seuraavaksi ja sopivasti kesälomalle on jo menossa Haruki Murakamin 1Q84 tiiliskivi.