A Stained White Radiance

Dave Robicheaux -sarja kulkee hitaasti mutta varmasti eteenpäin. Kindlessä pyörähti sarjan viides osa A Stained White Radiance ja taas tuli todettua että James Lee Burken takuuvarmat tarinat voisi lukea melkein yhdeltä istumalta. Edellinen tarina vei lukijan Montanan vuoristomaisemiin, joka myös mullisti Daven leskielämän. Daven ja ottotyttären Alafairin elämään astui Bootsie, Daven nuoruuden tyttöystävä.

A Stained White Radience tapahtumat poukkoilevat tällä kertaa Daven New Iberian kotimaisemissa. Tarina käynnistyy tapahtumilla jotka vievät sankarimme jälleen kerran ei pelkästään New Orleansin alamaailmaan vaan myös Daven lapsuuden tuttavaperheen synkkiin tapahtumiin, jotka eskaloituvat askel askeleelta. Ja samalla Dave tasapainoilee jo mukavasti tasoittuneen perhe-elämän kuin työelämän välillä. Viinapirukin pysyy kurissa edellisiä osia paremmin ja Vietnam kummittelee yöunissa yhä harvemmin.

Sonnierin sisaruksetkin tuovat tarinaan rekallisen verran syvyyttä. Nuorin veljeksistä on entinen Daven armeijakaveri joka eksyi sodan jälkeen CIA:n Air American kippariksi, vanhin veljistä on taasen klassinen syvän etelän "huuhaa" pastori joka on kerännyt omaisuuden köyhien ja yksinkertaisten ihmisten selkänahasta, haaveillen raamattuopiston perustamisesta. Ja sitten on Drew, pahimmat kolaukset saanut sisko jolla on syvempi yhteys Daven lapsuuteen. Sisarusten edesottamukset vievät Daven henkisesti syville vesille kun Sonnierin sisarkatraan traaginen lapsuus tuo Davelle käsiteltäväksi niin paikallisen Klaanin, arjalaiset uusnatsit sekä päälle New Orleansin värikkäät poliitikot kuin myös rikolliset. Mukana välillä brutaaleissakin menoissa on myös Daven vanha ja luotettava aisapari Clete Purcell, joka liikkuu New Orleansin alamaailmassa kuin kala vedessä.

Ja yhtenä isona osana kirjaa on edellisten osien tapaan Daven koti ja perhe. Oma kalastuskauppa ja venevuokraamo New Pariahin suistoissa jonne (jälleen kerran) tarinan äkkijyrkät tapahtumat myös yltävät.

Jälleen kerran oli mukava poiketa jo 82-vuotiaan James Lee Burken kirjallisissa maisemissa. Dave Robicheauxin tarinat toimivat aina hyvin, joiden jälkeen lukijalle jää pienoinen nälkä. Melkein päädyin ostamaa seuraava tarina In the Mist with Confederate Dead mutta ensi viikolla on edessä piiitkä lento Etelä-Afrikkaan töiden osalta, joten mukaan lähtee Narcos-genren kruunaton valtias: Dan Winslow Power of the Dog-sarjan tuorein julkaisu The Border.

Kolmesataa

Kuin varkain ja takavasemmalta Blogger näytti että bloggasin kolmannensadannen kerran. Lähes 10 vuotta ja melkein 200 luettua kirjaa myöhemmin on ehkä aika kurkata hiukan minkälainen matka sitä on tullut taivallettua.

Ensimmäiset vuodet oli allekirjoittaneella aikamoista hapuilua. Postauksia tuli laidasta laitaan, vähemmän ehkä kirjoista ja enemmän aikansa teknologiasta ja tapahtumista elokuvien ja television saralla. 

Mutta blogini onneksi urautui enemmän kirjojen puolelle. Scifi, perinteisemmät romaanit, dekkarit ja historia vievät kirjahyllystäni suurimman osan. Omistan kirjat mielummin kuin lainaan niitä kirjastosta. Jossain välissä yksinkertaisesti huomasin että en pysty lukemaan kirjoja kirjaston lainausaikojen raameissa. 

Isoiksi muutoksiksi voisin mainita eekirjat, joita vastustin oman aikani kunnes tulin järkiini. Vanha Kindleni on palvellutkin ansiokkaasti vuosia ja on osoittautunut yhdeksi parhaimmaksi viihdelektroniikan laitteeksi. 

Perinteiset kirjagenreni ovat myös hiukan venyneet ja paukkuneet. Uusimpina ovat historialliset romaanit sekä musiikkibisneksen elämänkerrat joita on tulossa lukulistalle lisää. 

Ja osana blogini eteenpäin vievää energiaa on tietysti muiden kirjablogit. Raijan Taikakirjaimet on ollut jo vuosia vakiopysäkkini, samoin Nipvetin asiantuntevaa peukutusta on pysynyt lukuinspiraation lähteenä.  Yritän omalta osaltani puhua lukemisen hyödyistä varsinkin kun some näyttää syövän ihmisten vähäisen vapaa-ajan. Onneksi olen onnistunut siinä jo 13-vuotiaan tyttäreni kohdalle joka tasapainoilee näiden kahden asian välillä suht hyvin.

Nyt vuonna 2019 bloggaukseni pysynevät samalla tutulla linjalla: kirjoja niin sähköisinä kuin perinteisinä fyysisinä kokemuksina. Joten Kiitos kaikille ketkä jaksavat käydä kurkkaamassa kirjoituksiani ja toivottavasti ne herättävät kiinnostusta tiputtamaan se naamakirjan fiidi ainakin vähäksi aikaa ja vaikka käväisemään paikallisessa kirjastossa.

Sapiens

Jos pehmeäkantisen kirjan kanteen on lyöty leima "Mitä Suomi lukee" niin pakkohan se on lukea! Tätä Suomi siis taisi lukea julkaisuvuonna 2016, ilmeisesti lämpenen näille koko kansaa liikuttaville teoksille hiukan jälkikäteen.

Täytyy myöntää että hiukan epäröin kun otin kirjan hyllystäni. Ihmisen 2,5 miljoonaa vuotta pitkä taival mahdutettuna päälle neljäänsataan sivuun tarkoittaa hyvin asiapitoista lukukokemusta aina ensimmäiseltä sivulta alkaen. Mutta Yuval Noah Hararille täytyy nostaa hattua: hän on onnistunut kokonaisuudessa varsin mallikkaasti. Kirja käy läpi ne kolme kuuluisaa historiaamme muokannutta vallankumousta. Kognitiivinen vallankumous joka synnytti historian käsitteenä ja toi mukanaan fiktiivisen kielen. Perässä tuli maanviljelyn vallankumous jolloin ihminen domestikoi ravintokasvit ja eläimet, ja lopulta tieteellinen vallankumous joka mullisti kaiken. Kirjaili taluttaa välillä äimistynyttä lukijaa läpi näiden kolmen ison kokonaisuuden, ja selittää miten nämä kaikki ovat vaikuttaneet meihin.

Kirjasta jäi päällimmäisenä mieleen aika. Niihin liittyvät valtavat aikajanat joiden aikana ihminen kehittyi ja kasvatti vaikutusvaltaansa muuhun planeettaan nähden. Ja tietysti ne kaikki tuhansien vuosien aikana kukoistaneet kulttuurit jotka ovat hävinneet historiaan ja joista meillä ei ole tietoakaan. Homo Sapiensin noin 70 000 vuoteen on mahtunut yksi jos toinenkin tapahtuma.

Afrikan savanneja aluksi mittaillut Homo Sapiens jatkaa matkaansa kirjailijan käsittelyssä vuonna 2017 suomeksi käännetyssä Homo Deus: Huomisen lyhyt historia joka pyörittelee meidän tulevaisuutta ja kehittymistä ihmisenä.