Pimeä, tuhkan peittämä maisema. Puut on lehdistä paljaat, tuulella ei ole mitä liikuttaa ja on hiljaista. Isä ja poika vaeltavat palaneen maan läpi kohti etelärannikkoa. Mukanaan heillä on vain vaatteensa, kellareista löydettyä tuokaa, revolveri - ja toisensa.
Kirja oli itselleni pelottava. Pelottava ehkä siksi että pystyin kuvittelemaan itseni kirjan isän rooliin, 4-vuotiaan tyttären isä kun olen. Emme kuitenkaan ole ihmiskuntana enää kovinkaan kaukana siitä että se kuuluisa mopo keulisi liikaa, ja huomaisimme olevamme lähinnä helvettiä muistuttavissa olosuhteissa. Näitä Mitä Jos-skenaariota olen pyöritellyt mielessäni paljon aikaisemminkin, ehkä liikaakin. Kirja on kirjoitettu yksinkertaisen inhorealistisesti ja tarina seuraa kahden henkilön, isän ja pojan epätoivoista selviytymistä kohti etelärannikkoa. Maailma on kahden selviytyjän ympärillä palanut jo vuosia sitten ja tämä on myös se ainoa tuhkanharmaa maailma minkä poika tuntee. McCarthy on luonut lukijalle totaalisen kuolleen maailman. McCarthyn maailmasta puuttuu vain ihmisaivoja syövät, laahustavat zombie-armeijat. Näiden sijaan matkalaisten huolenaiheena ovat ne muut harvat nälkäkuoleman partaalla sinnittelevät selviytyjät, jotka ovat tehneet äärimmäisen päätöksen ja valinneet ravinnokseen oman lajinsa edustajat.
Siinä vaiheessa ruoka oli loppunut varastoista ja murhanhimo valtasi maan. Pian maailmaa kansoittaisivat enimmäkseen ihmiset jotka söivät lapsia vanhempien silmien edessä ja kaupunkeja pitäisivät vallassaan rosvot jotka kaivautuivat joukolla raunioiden sekaan ja ryömivät murskasta kasvot mustina, hampaat ja silmävalkuaiset vilkkuen, kantaen hiiltyneitä ja etiketittömiä säilykepurkkeja verkkokassissa niin kuin olisivat tulossa ostoksilta helvetin ruokakaupoilta.
Kirjan parasta antia on seurata isän äärimmäistä tehtävää pitää itsensä ja poikansa elossa. Vaikka elämä näyttää olevan mahdotonta - periksi ei anneta. Samanlaista kamppailua isä käy muistojensa kanssa. Kadonneen maailman värit ja tuntemukset häviävät yhä kauemmas päivä päivältä.
Vaikka kirja saattaa aluksi tuntua puuduttavalta, näiden kahden matkalaisen monotoninen vaellus pitää hyvin otteeseen loppuun saakka. Jos nyt jotain negatiivista kirjasta pitää sanoa niin olkoon se kirjan loppuosa ja sen lopetus. Tässä kirjailija tuntuu väsähtäneen ja heittäneen liian helpon lopun lukijalle. Muuten kirja on ehdottomasti parasta A-luokkaa. Kirjan pohjalta on julkaistu jo elokuva joka sai Suomessakin ensi-iltansa jouluviikolla.
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=i4aNZGniOG4[/youtube]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa. Spammaajat kärsivät kurjan kuoleman.