Bullitt (1968)

YLE Teema näytti lauantaina laadukkaan elokuvan, joiden takia maksan TV-lupaa. Peter Yatesin ohjaama Bullitt on ehkä yksi kaikkien aikojen parhaimmista poliisielokuvista. Elokuvan pääosissa on Hollywoodvillen yksi kovimmista kivikasvoista Steve McQueen, jonka karismalle Helsingin Rautatieaseman graniittimiehetkin häviää.

Juoni on simppeli mutta sitäkin toimivampi. Etsivä Bullitt (McQueen) saa tehtäväkseen suojella erästä Johnny Rossia, jonka on tarkoitus todistaa tärkeässä mafiaan liittyvässä oikeudenkäynnissä. Kaikki ei tietenkään mene niinkuin on suunniteltu ja Bullitt kirjaimellisesti syöksyy hermoja raastavasta tilanteesta toiseen.

Elokuvan ehkä kuuluisin kohtaus ja josta sille myönnettiin Oscar (editoinnista), on hurja takaa-ajokohtaus, jossa vanhoilla ärjyvillä muskeliautoilla (Bullittilla 1968 Ford Mustang GT 390 CID Fastback ja takaa-ajettavilla 1968 Dodge Charger R/T 440 Magnum) syöksytään San Franciscon kukkuloiden jyrkkiä mäkiä. Elokuvan takaa-ajo kohtaukset ovat edelleen niskakarvoja nostattava kokemus, joten en suosittele auton rattiin siirtymistä heti elokuvan jälkeen. Kaasujalka voi tuntua hyvin raskaalta. Elokuvan kuuluisa takaa-ajokohtaus löytyy muuten kokonaisuudessaan Youtubesta.

Elokuvassa vilahtavat näyttelijät vetävät roolinsa niukan vähäeleisesti, johtuneeko sitten aikakaudesta. Naiskauneutta edustaa jumalaisen kaunis Jacqueline Bisset ja Bullittia perskärpäsenä lailla häiritsevä politiikon roolia vetää aina niin mainio Robert Vaugh. Summa summarum, hieno vanha elokuva joka on kestänyt loistavasti kuluneet 42 vuotta. Tässä on elokuva niille jotka tykkäävät old-skool poliisielokuvista.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=FXQ7wqd93aA[/youtube]

Symphony of Science

Symphony of Science on yksi luovimpia musiikillisia projekteja, mitä olen internetin verkoista vähään aikaan löytänyt. SoS:n takana on muusikko ja tuottaja John Boswellin, jonka haaveena on tuoda filosofia ja tiede miellyttävällä tavalla massoille.
Kyseessä on Boswellin luomat musiikkivideot ja kappaleet joihin hän on miksannut mukaan kuuluisien tiedemiehien ja filosofien puheita auto-tunella ryyditettynä. Vaikka idea kuullostaa perin kornilta niin Boswell on onnistunut todella hienosti.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=9Cd36WJ79z4&feature=player_embedded[/youtube] [youtube]http://www.youtube.com/watch?v=hOLAGYmUQV0[/youtube] [youtube]http://www.youtube.com/watch?v=XGK84Poeynk[/youtube] [youtube]http://www.youtube.com/watch?v=zSgiXGELjbc[/youtube]

Carlos Ruiz Zafón: Tuulen Varjo

Takakansi:

Kirjakauppias johdattaa aamuyön hämärissä kymmenvuotiaan poikansa Unohdettujen kirjjojen hautausmaalle, kohtalokkain seurauksin. Mystinen pyhäkkö Barcelonan vanhan kaupungin sydämmessä muuttaa Danielin loppuelämän.
Vanhan paperin, pölyn ja magian keskeltä pojan käsiin etsiytyy Tuulen varjo, jonka kadonnutta kirjoittajaa Julián Caraxia hän alkaa pakkomielteisesti etsiä. Yli vuosikymmenen ajan Daniel seuraa kirjailijan jälkiä läpi rakkauden, väkivallan, ystävyyden ja petoksen labyrintin. Kunnes Caraxin salaperäinen tarina alkaa pelottavalla tavalla toistua hänen omassa elämässään.

Jos kirjan takakannessa on Turun Sanomien kommentti "Jos lukisin vain yhden kirjan vuodessa, lukisin tämän." Niin ostan sen suurella varauksella. Enkä suotta. Taivuin kuitenkin lopulta kirjan edulliseen pokkariversion hankintaan.

Kirja on hyvin kirjoitettu ja teksti on todella vetävää. Tarina rullaa hienosti sodanaikaisessa Barcelonassa. Tarinan keskiöissä on pieni poika Daniel ja hänen leskeksi jäänyt isä, jotka saavat elantonsa pienestä kirjakaupasta. Kaksikon elämään tulee jyrkkiä muutoksia kun isä tutustuttaa poikansa tähän Unohdettujen kirjojen kalmistoon, ja pojan matkaan tarttuun tämä lähes ylimaagisen hyvin kirjoitettu Tuulen varjo. Sen enempää paljastamatta tarina muuttuu tämän jälkeen jännittäväksi romanssi/salapoliisitarinaksi jossa juostaan läpi vuosikymmenten.

Kirjailija Karlos teki kuitenkin muutaman ison virheen: 1) Jättämällä tämän Unohdettujen kirjojen hautausmaan liian pieneen osaan. Odotin kirjan alkumetreillä että kalmistosta rävähtäisi auki jotain rinnakkaistodellisuuksia yms. Mutta ei. Ei sitten mitään. Tämä kirjojen hautausmaa on kirjan mukaan "Täysien kirjahyllyjen labyrintti ulottui lattiatasosta katonrajaan käytävien, tunneleiden, portaikkojen, korokkeiden ja siltojen muodostamana rehottavana kudelmana, jossa saatoi aavistaa näkevänsä jättiläsmäisen, muodoiltaan ja mittasuhteiltaan kurittoman kirjaston." Kirjan loppumetreillä suorastaan odotin että joku nyt edes tuikkaisi paikan tulee.. 2) Kirja on mielestäni liian pitkä, tämä pokkariversio oli melkein 650 sivua. Kirjaa olisi voinut typistää parin sadan sivun verran. Kirja oli kuitenkin ihan "ookoo" kevytvälipala meikäläisen kirjaston loputtomassa maratoonissa. Seuraavaksi hyökätään pitkästä aikaa historian osastolle. Yöpöydällä odottaa jo vuoroaan Martin Hårdstedt "Suomen Sota 1808-1809".

Ai niin, kiitokset Aino-Marialle kommentista. Teen vastavierailun blogiisi asap ;).

Musiikki pitää miehen järjissään

Siitä onkin aikaa kun viimeksi tuli kahlailtua juutiibin ihmeellisessä musiikkivalikoimassa. Drafteissa on nyt menossa pari juttua kesken, joten postaillaan tähän väliin (ainakin) allekirjoittanutta kiinnostavia musavideota. Kommentoida voi ja pitääkin.

Jimi Hendrix - Valleys Of Neptune
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=7BSsd3f8Cwo[/youtube]

Kyllä, Jimi Hendrixiltä tulee "uutta" materiaalia. Valleys of Neptune pitää sisällään ennen julkaisematonta stuodiomateriaalia. Edellinen postuumi studioplätty taisi olla South Saturn Delta ysärin lopulta. Mutta kyllä Jimin musiikki iskee edelleen ja ikuisesti hienosti. Niin ja Hendrixin kuolemasta tulee tänä vuonna 40 vuotta täyteen, uskomatonta.

Sound Directions & Yesterdays New Quintet - Soul Fuzz
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=CJZ9n4VKcIY[/youtube]
Madlib aka Quasimoto/Madvillain/Jaylib jne. eli mies Yesterdays New Quintetin takana. Herra Otis Jackson Jr. on kalifornialainen DJ, multi-instrumentalisti, räpäyttäjä ja tuottaja. Monessa liemessä keitetty IMO todella tasokas tuottaja. Vaikka suurinosa tuotannosta purjehtii Rap/hip-hop -kategoriassa, on hänellä monta mielenkiintoista sivuprojektia. Esimerkkinä vaikka tämä jatsahtava Yesterdays New Quintet. Oma henk. kohtainen suosikkilätty on Madlib nimellä tehty "Shades of Blue". Unohtamatta hienoa hienoa "Mind Fusion" kokoelmasarjaa.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=apN0AXjJxQE[/youtube]


Kate Bush - Prologue

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=hlSKUHUnpMs[/youtube]

Kate Bush on mielenkiintoinen artisti. Hänen musiikkiinsa menee selvästi indie-puolella ja kuitenkin hän on niittänyt menestystä läpi vuosikymmenien. Liian harvinaista nykyisin sanon minä.

Kate Bushin löysin täysin Spotifyin ansiosta ja vaikka palvelun piirissä on vain pieni osa KB:n tuotannosta, niin se on laadukasta. Esimerkkinä vuonna 2005 julkaistu toistaiseksi tuorein tupla-pläjäys "Aerial".
Muistan tietysti aina myös KB:n tutun hitin "Cloudbusting" jostain kasarilta joka on edelleen rautainen!

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=IRHA9W-zExQ[/youtube]


Erykah Badu - Honey
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=SFkHylBiPyQ[/youtube]

R&B:n kruunaamaton jumalatar. Tätä neitiä on tullut seurattua aina uran debyyttilevystä asti. Materiaali on ollut letkeätä groove-jazz -osastoa, joka liikuttaa aina tällaista keski-ikäistä perheenisää ;). Tuttu artisti myös Suomen kesäfestareillakin, ainakin Porin Jazzeissa on pyörähtänyt.

Ryuichi Sakamoto - War & Peace
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=HKkZL86ZaOw[/youtube]

Mr. Sakamoto. Kuuttakymmentä ikävuotta lähestyvä huikea japanilainen taiteilija. Sakamoton uraan mahtuu hienoja levyjä yli kolmenkymmenen vuoden ajalta. Listalle mahtuu järkkymäärä hienojen elokuvien soundtrackejä kuten esimerkiksi Merry Christmas Mr. Lawrence (1983), the Last Emperor (1987) josta Sakamoto voitti myös Oscarin. Uskomaton ura saavutuksineen löytyy vaikka tästä linkistä.

Manic Street Preachers - There By The Grace Of God
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=boq_WSl94FE[/youtube]

Manic Street Preachersillä on useita hienoja rock-ralleja joista useimmat jäävät soimaan päähän. Perus rock-meininkiä, yeah!

Diana Ross - I'm Coming Out & The Boss

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=H3ZLbtWEQ54[/youtube]

Harvinaisen toimiva biisi 80-luvulta. Diana Ross on, voisi sanoa jopa ikoneita joka on tehnyt musiikillisesti mittavan uran. Rossin ura räjähti nousuun Barry Gordin suojattina Motown labelin The Supremes bändissä, ja 70-luvulle tultaessa Ross aloitti maineikkaan soolouran. Diivojen aatelia. Videon alkutahdit tunnistaa Nelosella pyörivän Kuorosodan mainoksista.




Samuli Putro - Minä Rakastan Sinua (elokuvasta Freetime Machos)

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=RaH9WsLnvbs[/youtube]

Zen Cafe ei ole ikinä, siis IKINÄ, kiinnostanut minua. Samuli Putro julkaisi kuitenkin viime vuonna soololevynsä jota ei turhaan pidetty viime vuoden parhaimpana kotimaisena levynä. Taivuin jopa ostamaan sen iTunesista. Se on ihan oikeasti hyvä levy. Tämä raita on julkaistu Mika Ronkaisen dokumenttielokuvaan Freetime Machos.