lauantai 18. elokuuta 2012

Yöpartio

Venäjän suunnalta on viime aikoina osunut kohdalleni useampi mielenkiintoinen kirjailijanimi. Satiirikko Victor Pelevin, Dmitry Glukhovsky Metro-dystopialla ja nyt Sergei Lukjanenko urbaanilla fantasiallaan.

Yöpartiossa Moskovan kaduilla käydään loputonta hyvän ja pahan taistelua. Taistelua käy (yllätys yllätys..) Pimeän palvelijat ja Valon palvelijat. Nykypäivän Moskovan harmailla kaduilla käyskentelee siis normikansalaisten rinnalla noitia, velhoja ja muuten vaan outoja yliluonnollisia hahmoja. Tarinan keskiössä on Anton, keskitason velho joka työskentelee Yöpartiossa ja on sivutoiminen ohjelmoija. Pimeyden ja Valon palvelijoilla välillä on herkkä tasapainotila ja yö-, ja päiväpartioiden tehtävänä on huolehtia että vuosisatoja sitten sovittu rauhantila säilyy.

Yöpartio koostuu kolmesta tarinasta joissa lukija pääsee sisään synkkään Partio-maailmaan. Ensimmäisessä tarinassa tutustutaan Antoniin, joka työvuorollaan pelastaa pienen pojan vampyyrin hampaista ja törmää nuoreen lääkärinaiseen Svetlanaan jolla on harteillaan isompia ongelmia.

Toisessa osassa Moskovan kaduilla liikkuu sarjamurhaaja jonka kohteena on Antonin tapaiset yliluonnollisia voimia omaavat henkilöt. Anton ja Yöpartio joutuu tekemään enemmän kuin parhaansa ettei ed. mainittu herkkä tasapaino kippaa väärään suuntaan.

Kolmas osa on sitten finaali missä edellisten tarinoiden aineksia sekoitetaan mahtijuonitteluun ja lopputuloksena on lähes maailmanlopun odotus.

Kazastanilainen kirjailija on luonut omalaatuisen, ei kuitenkaan mitenkään mullistavan oloista kirjallista universumia missä taikuus, velhot ja muodonmuuttajat ovat arkipäivää. Partioimmeiset niin pimeän kuin valonkin on rakennettu mielestäni hyvin ja kirjan vahvin osa onkin nämä monipuoliset ja hyvin kirjavat henkilöhahmot (johtuneeko kirjailijan psykoterapeutin koulutuksesta). Kirja ei kuitenkaan oikein päässyt "kunnolla liikkeelle" näissä kolmessa tarinassa. Itselle tuli jossain kohdin perinteinen "jotain tästä nyt puuttuu" -fiilis. Olisin kaivannut tarinoihin enemmän dynamiikkaa ja ennen kaikkea toimintaa. Isona plussana voisi sanoa kirjailijan taidon liittää synkkä Moskova ja maaginen rinnakkaistodellisuus yhteen. 

No Partio-sarja on kirjailijan mukaan viisiosainen joten jään odottamaan mielenkiinnolla sarjan toisen osan suomennosta eli Päiväpartiota (Day Watch). Niin, onhan tästä tehty elokuvakin. Vuonna 2004 Timur Bekmambetov sovitti Yöpartion ensimmäisen tarinan  elokuvaksi ja siitä tuli ilmeisen suuri hitti ei pelkästään Venäjällä vaan myös muualla maailmassa. Itse katsoin elokuvan kirjan jälkeen ja täytyy sanoa että elokuva ei ollut allekirjoittaneen mieleen. 

Seuraavaksi sitten sukelletaan jälleen dystopia-tarinoiden mukavan synkkiin vesiin ja yöpöydällä onkin jo työn alla John Barnesin Directive 51





4 kommenttia:

  1. Luin kirjan joitain vuosia sitten, ja muistikuvani mukaan allekirjoitan, että jotain jäi puuttumaan. Siksi en ole edennyt sarjan seuraaviin osiin kovin innokkaasti. Lainasin Yöpartion kirjastosta uudelleenlukua varten, joten saa nähdä miltä se vaikuttaa kakkoskerralla ja suomeksi. Leffaa en ole jaksanut vielä katsoa loppuun saakka.

    Directive 51 vaikuttaa kiinnostavalta. Odotan mielipidettäsi siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yöpartio oli "ookoo", ei tosiaan mikään mullistava. Elokuva on jostain syystä ylistetty maasta taivaaseen, sehän oli käytännössä ohjaaja Timur B:n työnäyte jolla aukesi portit Hollywoodiin. Tuotos oli kuitenkin outo puolinainen raina kirjasta.

      Tuo Directive 51 oli ihan hetken mielijohteesta hankittu. Kirjailijan tuoreempi julkaisu taisi olla jossain kisassa ehdolla. Mutta yllättävän hyvä Directive 51 on tähän asti ollut.

      Poista
  2. Minusta taas toimintaa oli ehkä vähän turhankin paljon. Ja parasta nuo monipuoliset henkilöhahmot. Kuitenkin kirja taisi jonkun verran koukuttaa sinuakin, kun aiot lukea muutkin osat.

    Annoin blogillesi Post-it tunnustuksen. Käy vilkaisemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, hahmot olivat kirjan vahvinta ja myös parasta antia. Ehkä juuri sen takia seuraavat kirjat tod. näk. eksyvätkin kirjahyllyyni. :)

      Kiitokset Post-It -tunnuksesta. Pitää yrittää muistaa levittää sitä eteenpäin.

      Poista

Sana on vapaa. Spammaajat kärsivät kurjan kuoleman.