Kiireeeee

Lukutahti on valitettavasti hyytynyt lähes olemattomaksi. Syynä on pääosin perheemme muutto uuteen kotiin joka huipentuu nyt tulevana viikonloppuna. Historiankirja 1920-luvulta eli The Gangs Of New York on loppusuoralla, kunhan sen vain ehtisi lopettamaan tässä muuttohulinan keskellä. 

Kirjaosasto on tällä hetkellä nätisti muuttolaatikoissa mutta mielessä kävi seuraavaksi piipahtaa pitkästä aikaa Keltaisen Kirjaston puolella, jonka jälkeen Ian Tregillisin vaihtoehtohistorian Coldest War. Kylmän sodan laineissa jatketaan kun aloitan Tregillisin jälkeen Raimo Heiskasen Armeijan silmänä ja korvana -muistelmilla jossa sukelletaan Kekkosen ajan todellisen kylmän sodan aikaisen sotilastiedustelun syövereihin.

Ja jotta meno ei taannu aivan tylsän harmaan realismin puolelle, postissa on jo tulossa Raamattua vapaalla kädellä tulkitseva Unholy Night.

Mike Mignola: Hellboy Library Edition, Volume 1

Mike Mignolan sarjakuvahahmo Hellboy löi itsensä läpi  jo viime vuosituhannella - jopa ennen kuuluisia Hellboy-elokuvia. 1990-luvulla julkaistut tarinat ovat saaneet tässä Library Editionissa arvoisensa kuoret kun katselee tätä massiivista, tietosanakirjan kokoista painosta. Dark Horse Comics:n laadukas painos pitää sisällään Hellboyn kaksi ensimmäistä julkaisua Seed Of Destruction ja Wake The Devil. Yhdeksänkymmentäluvun alkupuolella julkaistut tarinat nappasivat heti alkumetreillään sarjakuvabisneksen "oscarin", eli Eisner Award -palkinnot (best writer/artist). Ensimmäisestä tarinasta tuli myös pohja Guillermo Del Toron ohjaamalle (ja harvinaisen onnistuneelle) Hellboy -elokuvalle.

Kirjan ensimmäinen tarina Seed Of Destruction kertoo Hellboyn syntymätarinan ja jossa myös tutustutaan Hellboyn salaiseen työpaikkaa eli Bureau Of Paranormal Research And Defence. Hellboyn mukana tarinan läpi kulkee kaksi hänen ystävää: Elizabeth "Liz" Sherman joka omaa tuhoiset pyrokineettiset voimat sekä tohtori Abraham Sapien, 1800-luvulla löytynyt ja korkean älykkyyden omaava ihmisen kaltainen merenelävä/olento.

Tarinassa vilisee niitä klassisia hahmoja joista omasta mielestäni hyvät korkealentoiset tarinat rakentuvatkin: löytyy perinteisiä okkultistisia natseja, vajaa puolitoistasataa vuotta vanha velho Grigori Yefimovich Rasputin, saatanallisia palvontamenoja sekä lovecraftimaisia sielunmaisemia muinaisine jumalineen. Tarinassa  onkin mukavasti synkkiä kerroksia aina raa-raa-rasputinin mielipuolisista maailmantuhotarpeista, ja tosiaan tutun oloisia lovecraftimaisia muinaisia jumalia odottamassa vapauttamista. Välillä lukijalle vilautetaan tietoa Hellboyn alkuperästä ja hänen puolijumalallisesta tulevaisuuden kohtalostaan joista itse sankarilla ei ole mitään muistikuvaa. Kaikkea tätä elämää suurempaa tarinaa sitten mukavasti tasoittelee Hellboyn simppeli sarkastinen huumori kun vakava tarina lentää liiankin korkeissa sfääreissä.

Wake The Devil jatkaa matkaa ensimmäisen tarinan jalanjäljissä. Tällä kertaa näyttämönä on Romania jonne Hellboy ja hänen ystävänsä komennetaan estämään jälleen kerran tuttujen okkultististen natsien juonet. Taustalla häärii tuttu Rasputin ja maallisina apureina käskyjä toteuttaa ikinatsit Ilsa Haupstein, Karl Kroenen ja Leopold Kurtz. Tarinan aineksina on Project Ragna Rok, salainen natsisuunnitelma Vampyr Sturm, dramaattisen oloinen 666 sotilaan armeija ja tietysti niitä jättiläiskokoisia jumalhahmoja jotka yrittävät takoa Hellboyn päähän viisautta muistuttamalla hänen alkuperästään.

Vaikka takana on vasta kaksi Hellboy-tarinaa niin mielestäni Mike Mignola on onnistunut hyvin Hellboy-tarinallaan yhdistämään rikkaan tarinakerronnan välillä simppeliin kynänjälkeen. Tarinoissa on juuri niitä seikkailuaineksia joista ainakin itse huomaan pitävän. Vaikka Mignola on käyttänyt selkeästi Robert E. Howardin ja H.P. Lovecraftin tuttuja synkkiä aineksia niin tarinat kuitenkin toimivat. Ja päälle vielä kuin öljynä hyvin pyörivässä koneistossa Hellboyn simppeli sarkastinen huumori joka tosiaan iskee hyvin välillä ankaran vakavissa tilanteissa kuin nyrkki päähän. Aivan loistavaa.

Jäljellä olisi vielä neljä samanlaista massiivista Library Edition-julkaisua jotka ennen pitkää eksyvät varmuudella kirjahyllyyn.

Loppuvuoden sarjasyksyä

Huomaa että syksy lähestyy kun C More (edesmennyt Canal Plus) vyöryttää Series-kanavallaan liudan suosittujen sarjojen uusia tuotantokausia. Tällä viikolla pyörähti käyntiin True Bloodin 5. tuotantokausi, samoin Spielbergin scifi Falling Skies 2.tuotantokausi. Oma henk. koht suosikkini historiallinen Neil Jordanin The Borgias lähti myös toiselle tuotantokokaudelle.

Ensi viikolla lähtee sitten käyntiin toinen odotettu sarja, Aaron Sorkinin käsikirjoittama HBO:n The Newsroom. Perässä tulee sitten Martin Scorcesen Boardwalk Empire kolmannella tuotantokaudellaan. Ja tuleehan sieltä myös Game Of Thronesin 2. tuotantokausi jälleen toivotulla uusintakieroksellaan. Katsottavaa siis riittää. Unohtamatta Foxin Walking Deadia jonka kolmas tuotantokausi käynnistyy myös lokakuussa.

Post-it tunnustus

Se on aina mukavaa kun joku muistaa pientä blogiani jollain tavalla. Tämä tunnustus tuli Johnnyn Puolisilmä-blogin suunnalta joten Kiitos siitä hänelle.

Tätä postausta tehdessäni piti oikein kelata bloggerin sisältöä ja huomasin että tämä nytkähti liikkeelle heinäkuussa 2009. Tässä on näiden vuosien välillä miettinyt syitä miksi tätä blogia jaksaa kuukaudesta toiseen tuottaa? Edelleen suurin syy taitaa olla että voisi kehittyä "jollain tasolla" kirjoittajana. "Artsin" ulkopuolella, työelämässä tulee naputettua useita sähköposteja päivittäin, joten tämä käy hyvästä treenistä. Toinen syy on varmasti halusta jakaa lukukokemuksia omasta mielestä mielenkiintoisista kirjoista.

Mitä tulee seuraamiini blogeihin, niiden pitää olla erilaisia. Liian suurella osalla suomalaisista kirjallisuuteen (tai lukemiseen) keskittyneissä blogeissa pyörii samat Suomalaisen Kirjakaupan uutuudet. Tästä aiheesta voisi tehdä jonkinlaisen tieteellisen tutkimuksenkin. Viime suuri arvosteluryöppy yhdestä ja samasta kirjasta kiersi tsunamin lailla blogistaniassa oli Tuomas Kyrön Ruskeakastike. Ja uutta säävaroitusta voisi antaa Sofi Oksasen tuoreimmasta. Etsin siis blogeja joissa mennään off the beaten path eli luetaan vanhoja ja uusiakin kirjoja, ja rikotaan genrerajoja. Tällaisia blogeja onneksi löytyy. Ymmärrän luonnollisesti myös niitä ihmisiä jotka haluavat vain lukea vaikka niitä 1950-luvun vanhoja nuortenkirjoja.

Yhtä asiaa edelleen kuitenkin kaipaan ylitse muiden: enemmän miesten kirjoittamia blogeja. Meitä on vähän ja se on sääli..

Mitä blogiini tulee, Elämää ja Aspartaamia nimi syntyi ihan hetken huumassa. Muistelen että kun piti keksiä nimi blogille, hain nimen läppärin vieressä olevasta kokis-pullosta. Nimi Artsi "Artotee" tuli samalla vedolla vedettyä suoraan hatusta. 

Jaan tämän tunnustuksen selkeästi positiivisesti muista erottautuville, mielenkiintoisille ja myös ehkä rohkeille blogeille joiden pariin jaksaa viikoittain piipahtaa. Osalle tämä Post-it tunnustus on jo varmasti mennyt.

Taikakirjaimet

Sivukirjasto

Sallan lukupäiväkirja

Lopunajan lauseet

Nulla dies sine legendo

PS.Loppumainoksena todettakoon että työn alla on tietosanakirjamaisen kokoinen Hellboy sekä vanha historiallinen Herbert Asburyn vuonna 1927 julkaistu klassikko Gangs Of New York: An Informal History of the Underworld