Mike Mignolan sarjakuvahahmo Hellboy löi itsensä läpi jo viime vuosituhannella - jopa ennen kuuluisia Hellboy-elokuvia. 1990-luvulla julkaistut tarinat ovat saaneet tässä Library Editionissa arvoisensa kuoret kun katselee tätä massiivista, tietosanakirjan kokoista painosta. Dark Horse Comics:n laadukas painos pitää sisällään Hellboyn kaksi ensimmäistä julkaisua Seed Of Destruction ja Wake The Devil. Yhdeksänkymmentäluvun alkupuolella julkaistut tarinat nappasivat heti alkumetreillään sarjakuvabisneksen "oscarin", eli Eisner Award -palkinnot (best writer/artist). Ensimmäisestä tarinasta tuli myös pohja Guillermo Del Toron ohjaamalle (ja harvinaisen onnistuneelle) Hellboy -elokuvalle.
Kirjan ensimmäinen tarina Seed Of Destruction kertoo Hellboyn syntymätarinan ja jossa myös tutustutaan Hellboyn salaiseen työpaikkaa eli Bureau Of Paranormal Research And Defence. Hellboyn mukana tarinan läpi kulkee kaksi hänen ystävää: Elizabeth "Liz" Sherman joka omaa tuhoiset pyrokineettiset voimat sekä tohtori Abraham Sapien, 1800-luvulla löytynyt ja korkean älykkyyden omaava ihmisen kaltainen merenelävä/olento.
Tarinassa vilisee niitä klassisia hahmoja joista omasta mielestäni hyvät korkealentoiset tarinat rakentuvatkin: löytyy perinteisiä okkultistisia natseja, vajaa puolitoistasataa vuotta vanha velho Grigori Yefimovich Rasputin, saatanallisia palvontamenoja sekä lovecraftimaisia sielunmaisemia muinaisine jumalineen. Tarinassa onkin mukavasti synkkiä kerroksia aina raa-raa-rasputinin mielipuolisista maailmantuhotarpeista, ja tosiaan tutun oloisia lovecraftimaisia muinaisia jumalia odottamassa vapauttamista. Välillä lukijalle vilautetaan tietoa Hellboyn alkuperästä ja hänen puolijumalallisesta tulevaisuuden kohtalostaan joista itse sankarilla ei ole mitään muistikuvaa. Kaikkea tätä elämää suurempaa tarinaa sitten mukavasti tasoittelee Hellboyn simppeli sarkastinen huumori kun vakava tarina lentää liiankin korkeissa sfääreissä.
Wake The Devil jatkaa matkaa ensimmäisen tarinan jalanjäljissä. Tällä kertaa näyttämönä on Romania jonne Hellboy ja hänen ystävänsä komennetaan estämään jälleen kerran tuttujen okkultististen natsien juonet. Taustalla häärii tuttu Rasputin ja maallisina apureina käskyjä toteuttaa ikinatsit Ilsa Haupstein, Karl Kroenen ja Leopold Kurtz. Tarinan aineksina on Project Ragna Rok, salainen natsisuunnitelma Vampyr Sturm, dramaattisen oloinen 666 sotilaan armeija ja tietysti niitä jättiläiskokoisia jumalhahmoja jotka yrittävät takoa Hellboyn päähän viisautta muistuttamalla hänen alkuperästään.
Vaikka takana on vasta kaksi Hellboy-tarinaa niin mielestäni Mike Mignola on onnistunut hyvin Hellboy-tarinallaan yhdistämään rikkaan tarinakerronnan välillä simppeliin kynänjälkeen. Tarinoissa on juuri niitä seikkailuaineksia joista ainakin itse huomaan pitävän. Vaikka Mignola on käyttänyt selkeästi Robert E. Howardin ja H.P. Lovecraftin tuttuja synkkiä aineksia niin tarinat kuitenkin toimivat. Ja päälle vielä kuin öljynä hyvin pyörivässä koneistossa Hellboyn simppeli sarkastinen huumori joka tosiaan iskee hyvin välillä ankaran vakavissa tilanteissa kuin nyrkki päähän. Aivan loistavaa.
Jäljellä olisi vielä neljä samanlaista massiivista Library Edition-julkaisua jotka ennen pitkää eksyvät varmuudella kirjahyllyyn.
Kirjan ensimmäinen tarina Seed Of Destruction kertoo Hellboyn syntymätarinan ja jossa myös tutustutaan Hellboyn salaiseen työpaikkaa eli Bureau Of Paranormal Research And Defence. Hellboyn mukana tarinan läpi kulkee kaksi hänen ystävää: Elizabeth "Liz" Sherman joka omaa tuhoiset pyrokineettiset voimat sekä tohtori Abraham Sapien, 1800-luvulla löytynyt ja korkean älykkyyden omaava ihmisen kaltainen merenelävä/olento.
Tarinassa vilisee niitä klassisia hahmoja joista omasta mielestäni hyvät korkealentoiset tarinat rakentuvatkin: löytyy perinteisiä okkultistisia natseja, vajaa puolitoistasataa vuotta vanha velho Grigori Yefimovich Rasputin, saatanallisia palvontamenoja sekä lovecraftimaisia sielunmaisemia muinaisine jumalineen. Tarinassa onkin mukavasti synkkiä kerroksia aina raa-raa-rasputinin mielipuolisista maailmantuhotarpeista, ja tosiaan tutun oloisia lovecraftimaisia muinaisia jumalia odottamassa vapauttamista. Välillä lukijalle vilautetaan tietoa Hellboyn alkuperästä ja hänen puolijumalallisesta tulevaisuuden kohtalostaan joista itse sankarilla ei ole mitään muistikuvaa. Kaikkea tätä elämää suurempaa tarinaa sitten mukavasti tasoittelee Hellboyn simppeli sarkastinen huumori kun vakava tarina lentää liiankin korkeissa sfääreissä.
Wake The Devil jatkaa matkaa ensimmäisen tarinan jalanjäljissä. Tällä kertaa näyttämönä on Romania jonne Hellboy ja hänen ystävänsä komennetaan estämään jälleen kerran tuttujen okkultististen natsien juonet. Taustalla häärii tuttu Rasputin ja maallisina apureina käskyjä toteuttaa ikinatsit Ilsa Haupstein, Karl Kroenen ja Leopold Kurtz. Tarinan aineksina on Project Ragna Rok, salainen natsisuunnitelma Vampyr Sturm, dramaattisen oloinen 666 sotilaan armeija ja tietysti niitä jättiläiskokoisia jumalhahmoja jotka yrittävät takoa Hellboyn päähän viisautta muistuttamalla hänen alkuperästään.
Vaikka takana on vasta kaksi Hellboy-tarinaa niin mielestäni Mike Mignola on onnistunut hyvin Hellboy-tarinallaan yhdistämään rikkaan tarinakerronnan välillä simppeliin kynänjälkeen. Tarinoissa on juuri niitä seikkailuaineksia joista ainakin itse huomaan pitävän. Vaikka Mignola on käyttänyt selkeästi Robert E. Howardin ja H.P. Lovecraftin tuttuja synkkiä aineksia niin tarinat kuitenkin toimivat. Ja päälle vielä kuin öljynä hyvin pyörivässä koneistossa Hellboyn simppeli sarkastinen huumori joka tosiaan iskee hyvin välillä ankaran vakavissa tilanteissa kuin nyrkki päähän. Aivan loistavaa.
Jäljellä olisi vielä neljä samanlaista massiivista Library Edition-julkaisua jotka ennen pitkää eksyvät varmuudella kirjahyllyyn.
Minä satuin juuri lukemaan Hellboyn ensimmäisen osan, mutta en oikein tiedä mitä siitä ajattelin. En ihan hirveästi kai mitään - taisi siis jäädä sille viheliäiselle "ihan kiva" -osastolle.
VastaaPoistaMutta ehkäpä annan vielä ainakin seuraavalle osalle tilaisuuden, josko se siitä vetäisi mukaansa. Edes okkultistinatsien takia. Ne ovat sentään sen verran klassinen ja aina aika päräyttävä vihulainen, että ihan mielelläni kyllä lukisin moisten pahuuksista vielä lisääkin.
Okkultistinatsit on aina loistava maaperä hyvälle seikkailulle! :) Omasta mielestäni Mignola sai ainakin näiden kahden ensimmäisen tarinan osalta palaset hyvin kohdalleen.
VastaaPoista