Metro 2034

Tällä kertaa mennään lyhyen kaavan kautta eli laiskuus iski..

Tutustuminen Dmitry Glukhovskyn synkkään dystopiaan jatkuu. Metro 2034 on itsenäinen jatko-osa kirjailijan menestysromaanille Metro 2033 (arvosteluuni tästä). Maailma on edelleen heikoilla kantamilla mutta Moskovan metron syvyyksissä sinnittelee edelleen ihmisiä taistellen olemassaolostaan. Vastapuolella on kaksikymmentävuotta sitten tapahtuneen ydinsodan tuottamia mutantisoituneita eliölajeja jotka hallitsevat Moskovan kärventynyttä maisemaa. 

Tällä kertaa Metron herkkää tasapainoa uhkaa jälleen kerran tuntemattomat muukalaiset ja uhkaa torjumaan kirjailija valjastaa Sevastopolskaya aseman vanhan metrokuskin ja kronikoitsijan Homeroksen, nuoren Ahmedin ja Sasha tyttösen. Ryhmää lähtee johtamaan ensimmäisestä osasta tuttu kaikessa liemessä keitetty, entinen ammattisotilas Hunter joka oli 2033:ssa Artjomin aisaparina.

Vastassa on uusi uhkaava tautiepidemia johon ei näytä olevan vastalääkettä ja ryhmä lähtee patikoimaan pitkälle matkalle päämääränä metron vauras sisäinen kehärinki jossa odottaa resursseja uhkan tuhoamiseksi.

Ensimmäisen osan tapaan, kirjailija kuljettaa lukijaansa pitkin synkkiä metrotunneleita joka vilisee elämää, ei pelkästään ihmishahmojen muodossa..

Kuva: Metro: Last Light (peli)

Sen enempää analysoimatta ja spoilaamatta, Metro 2034 jatkaa laadukasta matkaa post-apokalyptilaisissa maisemissa. Kirjailija valoittaa enemmän tätä maailmanlopun metromaailmaa missä riittäisi lukemista varmasti useamman jatko-osan verran. Ja ei ole ihme että kirjailijan synkästä maailmasta on tulossa myös peli, josta yllä oleva kuva on peräisin. Metro 2033:sta on myyty myös elokuvaoikeudet MGM-studiolle ja internjetin mukaan elokuva on työn alla. Alla vielä tulevasta Metro: Last Light -pelistä mielenkiintoinen video joka valaisee hyvin tätä dystopiaa.

Seuraavana yöpöydällä on uuden aluevaltaukseni eli musiikkialan elämänkerta. Kyseessä on allekirjoittaneen yhden suosikkiartistin eli runoilija/artisti/kansalaisaktivisti Gil Scott-Heronin postuumisti julkaistu omaelämänkerta The Last Holiday. 

Armeijan silmänä ja korvana

Päivät ja viikot tuntuu taas menevän lentäen ohi, ja jälleen kerran on vaikeuksia keskittyä näihin lukuharrasteisiin. Kuitenkin itseäni patistaen sain luettua Pertti Suomisen kirjoittaman Raimo Heiskasen elämänkerran kunnialla loppuun.

Armeijan silmä ja korva, Kenraalimajuri Raimo Heiskasta voisi kutsua klassisella éminence grise nimellä, ainakin osittain. Puolustusvoimien pitkäaikainen tiedustelupäällikkö Raimo Heiskanen toimi ja rakensi armeijan tiedustelujaostoa sodan jälkeisten myrskyisten vuosikymmenten aikana. Vuosikymmenten aikana Raimo Heiskanen loi myös vaikuttavat suhteet mm. ulkomaisiin tiedustelujärjestöihin ja tietysti Suomen Päämiesten ykköseen eli Kekkoseen. UKK nojasi vahvasti Raimo Heiskasen kaltaisten ammattilaisten tietoihin kylmän sodan tapahtumien pyörteissä.

Pertti Suominen maalaa kirjassaan perusteellisen kuvan suomalaisesta erittäin taustalla toimivasta puolustusvoimien sotilastiedustelukoneistosta. Kirjan alkupuoli on pyhitetty Raimo Heiskasen elämän alkutaipaleen kuvaukseen sekä tapahtumiin jotka johdattivat nuoren rajaupseerin Pohjois-Suomesta Kenraali Lauri Sutelan leipiin Helsinkiin, kehittämään puolustusvoimien tiedustelutoimintaa uusille urille. Kirjan puolen välin tienoilla kirjailija heittää sitten lukijan aiheen syvään päähän, jossa aina 1950-luvun puolelta käydään läpi maailmanpoliittisia tapahtumia juuri tiedustelutoiminnan näkökulmasta. 

Kirjasta bongaa välillä mukavia tapahtumia jotka värittää muuten välillä aika puuduttavaa eri poliittisten tapahtumien selostusta. Parasta antia kirja kuitenkin tarjoaa Neuvostoliiton "yhteistyötarjousten" käsittelystä ja Neuvostoliiton tulenarkojen suhteiden vaalimisessa. Esimerkkeinä mainittakoon vuonna 1972 vieraillut Leningradin sotilaspiirin esikuntapäällikön A. I. Gribkovin shokki havaittuaan että puolustusvoimien harjoituksissa vihollinen merkittiin karttoihin punaisella, tai pari vuotta myöhemmin kontra-amiraali Andruskevits esittämä epäilevä kysymys "Ovatko Neuvostoliiton ja Suomen välit todella hyvät, vai mikä onkaan se suurvalta, jonka joukot Kaakkois-Suomen sotilaslääni sanomalehtitietojen mukaan harjoituksessaan motitti?". Mielenkiintoisia tapahtumia riittää aina sotien jälkeisen ulkovaltojen harrastaman tiedustelutoiminnan läpikäyntiin itärajalla, tai Kekkosen äreä suhtautuminen Ruotsin selityksiin mitä tuli sodanaikaiseen Stella Polaris -operaation aikana siirretyn tiedustelumateriaalin palauttamiseen. Pieniä historiallisia informaatiohelmiä löytyy pitkin poikin kirjaa.

Armeijan silmänä ja korvana sujahtaa sopivasti kirjahyllyssä Taavetti Heikkisen historiikin kaveriksi, ja vaikka Raimo Heiskasen elämänkerta taantuu välillä puuduttavaksi niin se on  mielenkiintoinen historiallinen halkileikkaus puolustusvoimien eräästä julkisesti äärimmäisen hiljaisesta yksiköstä.

Ja niin kirjallinen polku kaartaa jälleen kerran 2030-luvun ydinsodan jälkeiseen Moskovan metroon. Yöpöydällä vuoropinossa on siis Dmitri Gluhovskin jatko kaupalllisen läpimurron tehneelle Metro 2033 (arvosteluni).