The Kings Of Cool

On oikeastaan kaksi syytä jotka ajoivat minut lukemaan Don Winslow:n tuoreimman julkaisun: ensimmäinen on Oliver Stone, joka siirsi kirjailijan Savages valkokankaalle. Toinen syy on keväällä luettu Power Of The Dog (omat mietteet kirjasta tästä) joka tekee syvän sukelluksen Yhdysvaltojen vuosikymmeniä kestäneeseen huumesotaan. The Kings Of Cool on esiosa Savages tarinalle. Power Of The Dog -kirjan USA:n ja Meksikon välisestä huumesodasta vaihtuvat Etelä-Kalifornian trendikkäille Laguna Beachin rannoille missä nuoret ystävykset O (Ophelia), botanisti Ben ja kolmikon lyömäase Chon pyörittävät tuottoisaa huumebisnestä, myyntivalttina äärimmäisen laadukas kannabis. Jos olet nähnyt Oliver Stonen elokuvan niin siinä nähdään kolmikon bisnesten kasvavan entisestään ja esteitä odotetulle eläkkeelle tulee vastaan vasemmalta ja oikealta. The Kings Of Cool kertoo kolmikon historian ja tapahtumat sijoittuvat kolmikon osalta 2000-luvun alkupuolelle. Kolmikon tapahtumien rinnalla seurataan kolmikkoon liittyviä henkilöitä kuumasta hippikesästä 1968 aina kolmikon tapahtumiin saakka.

Vuonna 1968 Laguna Beachilla chillailee runsas ja värikäs hippiyhteisö jonka rinnalla kannabisbisnestä aloittelee surffariporukka jonka johdossa patsastelee raamikas Doc. Mukaan lyöttäytyy Chonin tuleva isä 14-vuotias seikkailua etsivä John McAllister. Tulevan bisneksen haistaa myös hippikirjakauppiaat Kim ja Stan. Loppu onkin rakettimaista nousua missä nelikko kasvattaa huumebisneksestään vuosikymmenten saatossa isoa liiketoimintaa ruohon vaihtuessa kovempiin aineisiin. Taakse jää nopeasta rauhallinen Make Love Not War ja muu rauhaarakastava hippi-idealismi kun 1970-luku kääntyy kohti rikasta kasaria ja loppuvaiheen tyrskyissä ímetään jo kokaiinia nenään Lamborginin kojelaudalta. Lopulta O:n, Benin ja Chonin kohtalot kietoutuvat vanhempiensa historiaan kun kolmikko pyristelee viranomaisten ja huumekartellien puristuksessa.

Don Winslow osaa kirjoittaa tiukkaa ja vetävää tekstiä. Kirjailija on tehnyt poikkeuksellisen ratkaisun pilkkomalla 320-sivuisen 306-kappaleeseen joten korkeaoktaaninen tarina juoksee parin sivun kappalekoolla vauhdilla eteenpäin. Ja kirjan tahdin antaa jo ensimmäinen iskevä kappale joka sisältää vain kaksi sanaa: Fuck me. Don Winslow:n tuotanto on ulottunut myös meille suomalaisille kun Like Kustannus on julkaissut tuotantoa Power Of The Dog (Kuolleiden päivät), Savages (Pilviparonit) ja tämä Kings Of Cool on tullut myös ulos suomalaisena käännöksenä Pilviparonit. Jos on tullut luettua Don Winslow:n hengenheimolaisen James Ellroyn teoksia niin nämä iskevät samaan laadukkaaseen rikoskirjallisuuden suoneen.

Nyt on sitten yöpöydällä vaihteeksi aivan toisenlaista kirjallisuutta kun vuorossa on Antony Beevorin A Writer At War: Vasily Grossman with the Red Army 1941-1945. Kirja yhdestä 1900-luvun kuuluisimmasta venäläisestä kirjailijasta ja hänen kokemuksistaan sotakirjeenvaihtajana Venäjän puna-armeijan matkassa.

Leviathan Wakes

Science Fiction on viime vuosina noussut jälleen vahvasti lukulistalleni.  En tiedä teistä mutta tämä genre on jättänyt vahvat muistijäljet lapsuudesta/nuoruudesta, ja jos on vähääkään vilkkaampi mielikuvitus niin on helppo uppoutua avaruusoopperoiden rikkaaseen maailmaan. Muistan edelleen kun nuoruudessa tuli kesällä kotipihan teltassa luettua niitä paksuja kirjaston kovakantisia Frank Herbertin Dyyni -opuksia. Harvat kirjat jää mieleen pitkien aikojen takaa. Ja on hienoa että genrestä tekee edelleen löytöjä. Näin nelikymppisenä sitä uppoutuu edelleen samalla tavalla uusien scifi -kirjailijoihin (ja myös vanhojen) tuotosten tarinoihin. Alastair Reynoldsin Revelation Space -sarja kova insinööriscifi taisi olla ensimmäinen vanhemman iän koetus  (joka on edelleen kesken). Perään tuli Isaac Asimovin genre -klassikot ja nyt Daniel Abrahamin ja Ty Franckin kynäilemä Expanse -sarjan pilotti Leviathan Wakes.

James S.A. Coreyn nimimerkin takana häärii nuoret kirjailijat Daniel Abraham ja Ty Franck, joista jälkimmäinen toimii myös George R.R. Martinin assistenttina (kirjan kannessa Ty Franckin työnantajan iskevä kommentti). Kaksikko julkaisi debyyttinsä vuonna 2011 ja Leviathan Awakes lyö kuusiosaiselle Expanse-sarjalle mukavan tahdin . Kirjassa päähenkilöiksi nousee Marsin ja Jupiterin välisellä asteroidivyöhykkeellä sijaitsevan Ceres-aseman Joe Miller joka työskentelee suuren Star Helix Security -turvallisuusyrityksen etsivänä. Miller saa eräänä päivänä tehtäväkseen selvittää Maassa asuvan rikkaan perheen tyttären katoamista. Toisaalla Canterbury-nimisen aluksen upseeri Jim Holden miehistönsä kanssa joutuu keskelle aurinkokuntaa ravistelevan yhteenoton silminnäkijäksi ja kuin vahingossa eskaloi tilanteen jonka ansiosta koko aurinkokunta on syöksymässä sisäiseen konfliktiin.

Tarinan taustakiemuroissa salaperäinen megakorporaatio on löytänyt ns. alienorganismin josta kasvatellaan ihmislapsen tarpeisiin seuraavaa evoluutiopyräystä. Lukijan on helppo arvata miten tässä tulee käymään. Hyvin perinteiseen scifi -tarinaan on saatu kudottua elävä kokonaisuus missä jo meidän ajasta tutut kähinät valtioiden/kansojen välillä on siirretty isompaan mittakaavaan. Maa, Mars, Kuu ja aurinkokunnan asteroidivyöhyke kuhisee ihmiselämää. Hyvän avaruusoopperan henkeen tähtitarhoja myös kyntää toinen toistaa suurempia avaruusaluksia. Eikä kirjailijakaksikko epäonnistu henkilöhahmojen kohdallakaan. Itseäni kiinnostaa aina scifissä tekninen puoli (ICT-alan immeisenä tottakai!) ja oli miellyttävää nähdä että kirjailijoiden aurinkokunta taivalsi kevyesti lo-tech verrattuna esimerkiksi Alastair Reynoldsin äärimmäisen korkean teknologian Revelation Space-tuotantoon. 

Sen enempää kirjaa spoilaamatta suosittelen lämpimästi teosta kaikille modernin scifin ystäville. Kirjassa yhdistyy sulavasti klassinen avaruusooppera ja mukaan on heitetty ripaus myös perinteistä dekkariakin. Kokonaisuus pitää hyvin otteessaan ja ainakin minä latailen Kindleen jo sarjan seuraava osa Caliban's War.

Lukemista harkitsevalle suosittelen käymään tutustumassa sarjalle omistettua Wikia osoitteessa http://expanse.wikia.com/wiki/The_Expanse_Wiki.

Leviathan Wakes jälkeen olen ehtinyt jo lukea läpi Don Winslow hurmeisen The Kings Of Cool josta sitten seuraavaksi.