Bernard Cornwell on brittien lahja historiallisten romaanien lukijoille ja hänellä onkin aikamoisen laaja tuotanto jonka kirjoihin välillä törmää blogeissakin. Kirjailijan nimi on häälynyt aika ajoin jossain takaraivossa ja kesällä ensimmäinen Cornwell lähti kaupasta mukaan (oli sopivasti alennuksessa). Azincourt ei kuulu kirjailijan useaan kirjasarjaan ja näin itsenäisenä kirjana Azincourt oli hyvä lähtöpiste/teaser Cornwellin tuotantoon.
Azincourt on on pieni pohjois-ranskalainen paikkakunta joka ei kartalta nouse silmään metropolina (päälle 300 asukasta) vaan Azincourt tunnetaan kylänä jonka pelloilla käytiin kuutisensataa vuotta sitten verinen taistelu Henrik V:n johtamien englantilaisten ja Charles d'Albretin ja marsalkka Boucicautin puolustavien ranskalaismassojen välillä.
Ennen kirjan pääasiallista näyttämöä lukijalle esitellään nuori metsävartija/jousimies Nicholas Hook joka kotipaikkakunnallaan Englannissa joutuu kärsimään vuosikymmeniä kestäneen sukuriidan välissä kunnes eri tapahtumien jälkimainingeissa ei näe muuta vaihtoehtoa kuin hypätä Henrik-kuninkaan valloitusarmeijan mukaan jonka tarkoituksena oli jatkaa satavuotista sotaa ranskalaisia vastaan.
Kirjan tarina ja henkilöt ovat aika suurpiirteisiä ja stereotyyppisiä; löytyy kirkasotsainen nuori päähenkilö jonka mukaan lähtee sopivasti nunnaluostarista ryöstetty kaunokainen (joka on sopivasti ranskalaisen aatelisen äpärätytär), tarinassa on myös kahdenlaista pappia; hurskas englantilainen sekä toinen vähemmän hurskas englantilainen joka ryöstää ja raiskaa jumalan nimissä. Ja sitten on kaiken yllä Henrik V joka uskoo oikeutetusti olevansa myös jumalan voitelema Ranskan kuningas.
Yllä olevat huomiot eivät kuitenkaan kirjan tehoa vähennä koska jo heti tarinan alkumetreiltä lähtien lukija tuntee että kirjailija on hyvin perillä historiasta ja tekstistä välittyykin rikas historiallinen ympäristö ihmisineen ja tapahtumineen. Bernard Cornwell on todellakin maineensa ansainnut hyvänä historiallisten romaanien kirjoittajana.
Kirjan n. 350 sivua menee vauhdilla ja puolet kirjasta meneekin seuratessa toinen toistaa verisempiä taisteluita. Ensin on luvassa englantilaisten pitkä ja tuskallinen Harfleurin piiritys joka meinaa murtaa englantilaisten voimat ja kaupungin kukistumisen jälkeen edessä on lukumäärältään kaksi kertaa isompi ranskan armeija jota vastaan Henrik V siirtää rääsyläisarmeijansa, joka on enemmän kotiinpäin lähdössä kuin halukas kohtaamaan vireän ja taisteluvalmiin ranskalaisarmeijan.
Tämän historiallisen taistelun ratkaisijoiksi nousi (kuten kirjailija painottaa) Nicholas Hookin kaltaiset pitkäjousimiehet joita oli Azincourtin kentällä 5000-6000 ja heidän nuolimyrskyillään ranskalaisten taistelumoraali murtui hyvin pitkälle. Taistelun historiallinen lopputulos on sitten klassinen Daavid vs Goljat -näytelmä.
Bernard Cornwell on eittämättä mestari historian kuvaajana ja ei olekaan ihme että hänen kirjojaan on myyty miljoonakaupalla. Nopean googlettelun jälkeen hänen yhdestä kirjasarjasta on työn alla isompi TV-produktio joka toivottavasti näkyy myös täällä pohjoisessa.
Seuraava kirja vaihtui ja vaihtui uudelleen ja lopuksi annoin periksi ja otin käteen Jo Nesbøn Punarinnan. Yritin taistella vastaan mutta niin vain annoin periksi norjalaiselle.
Ennen kirjan pääasiallista näyttämöä lukijalle esitellään nuori metsävartija/jousimies Nicholas Hook joka kotipaikkakunnallaan Englannissa joutuu kärsimään vuosikymmeniä kestäneen sukuriidan välissä kunnes eri tapahtumien jälkimainingeissa ei näe muuta vaihtoehtoa kuin hypätä Henrik-kuninkaan valloitusarmeijan mukaan jonka tarkoituksena oli jatkaa satavuotista sotaa ranskalaisia vastaan.
Kirjan tarina ja henkilöt ovat aika suurpiirteisiä ja stereotyyppisiä; löytyy kirkasotsainen nuori päähenkilö jonka mukaan lähtee sopivasti nunnaluostarista ryöstetty kaunokainen (joka on sopivasti ranskalaisen aatelisen äpärätytär), tarinassa on myös kahdenlaista pappia; hurskas englantilainen sekä toinen vähemmän hurskas englantilainen joka ryöstää ja raiskaa jumalan nimissä. Ja sitten on kaiken yllä Henrik V joka uskoo oikeutetusti olevansa myös jumalan voitelema Ranskan kuningas.
Yllä olevat huomiot eivät kuitenkaan kirjan tehoa vähennä koska jo heti tarinan alkumetreiltä lähtien lukija tuntee että kirjailija on hyvin perillä historiasta ja tekstistä välittyykin rikas historiallinen ympäristö ihmisineen ja tapahtumineen. Bernard Cornwell on todellakin maineensa ansainnut hyvänä historiallisten romaanien kirjoittajana.
Kirjan n. 350 sivua menee vauhdilla ja puolet kirjasta meneekin seuratessa toinen toistaa verisempiä taisteluita. Ensin on luvassa englantilaisten pitkä ja tuskallinen Harfleurin piiritys joka meinaa murtaa englantilaisten voimat ja kaupungin kukistumisen jälkeen edessä on lukumäärältään kaksi kertaa isompi ranskan armeija jota vastaan Henrik V siirtää rääsyläisarmeijansa, joka on enemmän kotiinpäin lähdössä kuin halukas kohtaamaan vireän ja taisteluvalmiin ranskalaisarmeijan.
Tämän historiallisen taistelun ratkaisijoiksi nousi (kuten kirjailija painottaa) Nicholas Hookin kaltaiset pitkäjousimiehet joita oli Azincourtin kentällä 5000-6000 ja heidän nuolimyrskyillään ranskalaisten taistelumoraali murtui hyvin pitkälle. Taistelun historiallinen lopputulos on sitten klassinen Daavid vs Goljat -näytelmä.
Bernard Cornwell on eittämättä mestari historian kuvaajana ja ei olekaan ihme että hänen kirjojaan on myyty miljoonakaupalla. Nopean googlettelun jälkeen hänen yhdestä kirjasarjasta on työn alla isompi TV-produktio joka toivottavasti näkyy myös täällä pohjoisessa.
Seuraava kirja vaihtui ja vaihtui uudelleen ja lopuksi annoin periksi ja otin käteen Jo Nesbøn Punarinnan. Yritin taistella vastaan mutta niin vain annoin periksi norjalaiselle.
