Seveneves on varmaankin nopeiten lukemani yli 800 sivuinen kirja. Otin sen taktisesti sähköisenä lomamatkalle mukaan ja Kreikan helteessä Neil Stephensonin tarina ihmiskunnan exoduksesta meni vauhdilla.
Tarinan lähtöasetelma on julma. Ensimmäisessä kappaleessa tiedemiehet todistavat kuinka Kuu hajoaa kappaleiksi tuntemattomasta syystä ja maailma on pakokauhun partaalla. Syytä tuhoutumiselle ei tiedetä ja tuhoutumisen syyksi esitetään tuntemattoman objektin osumista Kuun pintaan joka pirstoo maan kiertolaisen isoiksi paloiksi, jotka kuitenkin pysyvät Kuun painovoiman ansiosta yhdessä. Katastrofi ei ole kuitenkaa ohi kun maailmankuulu tiedemies ja tieteen popularisoija "Doc" Dubois Harris laskee että Kuun kappaleiden törmäily tulee kiihtymään ja ihmiskunta tulee kohtaamaan kaksi isoa tapahtumaa: ensimmäinen on White Rain jolloin Kuun kappaleet törmäilevät toisiinsa kiihtyvällä tahdilla (Kesslerin syndrooma) ja alkavat tippumaan maapallon ilmakehään. Tämän jälkeen tapahtuu Hard Rain jonka mukana tulee suuria Kuun kappaleita jotka tuhoavat maapallon pinnan kaikesta elämästä. Viimeiseen tapahtumaan on vain kaksi vuotta aikaa.
Neil Stephensonin massiivinen tarina pyöräyttää käyntiin valtavan ihmiskunnan exoduksen missä maailman kansakunnat päättävät pelastaa ainakin pienen osan ihmiskunnasta ja päättää rakentaa Kansainvälisen Avaruusaseman ympärille Cloud Ark -nimisen kokonaisuuden mihin lopulta pääsee n. 1500 ihmistä säilyttämään ihmiskunnan muistoa ja toivoa että ihmiskunta löytää lopulta uuden kodin.
Tarinan keskiössä on iso ryhmä tiedemiehiä, eri alojen asiantuntijoita ja poliittisia päättäjiä joiden taistelu aikaa vastaan pitää lukijan tuolin reunalla. Lähtötilanne on yksinkertaisen kiehtova; mitä maailmassa tapahtuisi jos tiedossa olisi että maailma tuhoutuu kahden vuoden päästä? Neil Stephenson on ottanut selkeän optimistisen linjan ja tapahtumien edetessä ja 24 kuukauden nakuttaessa kohti loppuaan, rajat ja fyysinen omaisuus lakkaa olemasta. Ainoa tarkoitus on selviytyä.
Hard Rain iskeytyessä maapallolle Cloud Arkiin siirtyneiden ihmisten ja kotiin jääneiden omaisten välinen nopeasti hiipuva kommunikointi on myös tarinan riipaisevinta osaa. Lopulta maapallon muuttuessa kauniista sinisestä pallosta oranssiksi helvetiksi aloittaa pienissä tiloissa asuvan ihmisrodun viimeisten edustajien välisen kamppailun. Keiden pitää olla todellisia ihmiskunnan johtajia ja minne avaruusaseman pitäisi mennä? Teknologia rapistuu ja sen myötä myös ruoka. Avaruusasema pähkäilee myös ratkaisuja odotettua kosmista säteilyä ja henkistä rappiota vastaan. Vuosien edetessä avaruusasemalla mukaan tulee jopa kannibalismi kun epätoivoisimmat julistavat että avaruudessa ei tarvita jalkoja (!). Kirjan viimeisessä osassa kuljetaan jo pidemmällä kun lukija pääsee kurkistamaan aikaan 5000 vuotta exoduksen alkamisesta.
Harva scifi-kirja on onnistunut vaikuttamaan allekirjoittanutta näin perinpohjin kuin Seveneves. Se käsittelee hyvin laajalla skaalalla maailmanlopun skenaarioita. Kirjailija ei pelkästään jää pinnalliselle tasolle vaan sukeltaa syvälle myös scifin ulkopuolelle ja kuvaa mm. mitä henkisellä puolella tapahtuisi ja kuinka ihmiskunta voisi pelastua rajallisilla resursseilla.
En laisinkaan yllättynyt kun googletin kirjailijasta ja varsinkin kuinka Ron Howard on kovaa vauhtia tekemässä kirjasta elokuvaa. Hieman ihmettelen kuinka näin valtavan tarinan saa puristettua yhdeksi elokuvaksi.
