Terry Pratchettin ja Stephen Baxterin Pitkä Sota jäi hetkeksi telakalle kun törmäsin Arlandan lentokentällä Michael Lewisin uusimpaan kirjaan The Fifth Risk. Ajattelin että "helvetti, kyllä kirjahyllyssä pitää olla ainakin yksi kirja Donald Trumpista.." ja kirja lähti sitten mukaan.
Niille jotka eivät kirjailijaa tunne, Michael Lewis on 58-vuotias joka Wall Street-uransa jälkeen siirtyi taloustoimittajaksi ja sen jälkeen menestyneeksi kirjailijaksi. Kirjailijan kynästä on lähtenyt pääosin talousaiheisia kirjoja jotka hän on onnistuneesti pystynyt asiasisällöltään laskemaan meidän kuolevaisten tasolle. Ehkä ne "kuuluisimmat" ovat mm. Moneyball: The Art of Winning an Unfair Game joka kertoo tositarinan Oakland Athletics nimisen baseball-joukkueen suht uskomattoman tarinan. Flash Boys: A Wall Street Revolt on omalta osaltaan myös uskomaton tarina joukosta Wall Streetin ammattilaisia, jotka tajuavat nykyajan digitalisaation muuttaneen osakemarkkinat voittajapeliksi isoille pelaajille (oma lukukokemukseni täällä). Lewisin kynästä on myös The Big Short: Inside the Doomsday Machine, josta on tehty myös pirun hyvä elokuva, jonka tosipohjainen tarina perkaa Yhdysvalloista lähtenyttä talouskurimusta. Elokuva muuten löytyy edelleen Netflixistä.
Useammat eivät ehkä tiedä että kun Yhdysvaltojen presidentinvaalit lähtevät viimeiselle suoralle, jolloin Demokraatit ja Republikaanit lukitsevat presidenttivaalien lopulliset kaksi ehdokasta, niin samalla nämä kaksi valittua ehdokasta myös rakentavat kiireellä ns. vallan siirtoryhmät (Transition team, oma käännös) joiden tehtävä on tehdä tulevan uuden presidentin valtaan astuminen mahdollisimman tuskattomaksi ja myös täyttää noin 4 000 hallinnon virkaa, mukaan lukien liittovaltion hallintoelimet. Tämä massiivinen vallan siirto joka tapahtuu pitkälti taustalla, pitäisi tapahtua uuden presidentin virkaan astumisen jälkeisenä aamuna.
The Fifth Risk avaa lukijalle Yhdysvaltion hallinnon toimintaa, erityisesti sen isoja ministeriöitä kuten Energiministeriö (DOE), Maatalousministeriö (USDA) ja Department of Commerce ja ERITYISESTI mitä näissä massiivisissa virkamieskoneistoissa tapahtui kun Donald Trump aloitti Yhdysvaltojen 45. presidenttinä vuonna 2017.
Kirjan ensimmäinen asia on screenshot nykypresidentin tweetistä vuodelta 2016: "Very organized process taking place as I decide on Cabinet and many other positions. I am only one who knows who the finalists are!" jonka jälkeen alkaa Chris Christien haastattelu, missä hän kuvaa Trumpin siirtoryhmän ensimmäistä kokousta. Paikalle oli lähetetty Trumpin kampanjatyöntekijä joka nopeasti todettiin kyvyttömäksi hoitaa tehtäväänsä. Selvisi myös nopeasti että Trumpin kampanjassa ei lopulta ollut henkilöitä jotka tietäisivät yhtään mitään Yhdysvaltojen hallintokoneistosta. Kirjan alkupuoli kuvaakin hyvin värikkäitä tapahtumia kun Chris Christie selvittää tarkemmin Trumpin ja hänen kampanjatiiminsä kyvykkyyttä hoitaa oikeasti tämä historiallinen vallan vaihdos. Tämä päättyy lukijalle selkeään tilanteeseen - vallan vaihtoon ei oltu valmistauduttu.
Alkuvyörytyksen jälkeen tulee vastaan sivukaupalla suorastaan kiehtovia eri virkamiesten haastatteluita. Virastojen kansalliset vastuut ja työntekijämäärät ovat myös mykistäviä. Yhdysvaltojen energiaministeriö (DOE) odotti kiltisti jo marraskuussa 2016 että joku Trumpin kampanjajoukkueesta ilmestyisi valmistelemaan vallan siirtoa. Pienenä sivuhuomautuksena että Yhdysvaltojen energiaministeriö pyörii 30 miljardin dollarin vuosibudjetilla ja n. 100 000 henkilön voimin. Energiaministeriö tekeekin kaikin puolin tärkeää työtä. Heidän budjetistaan menee pelkästään puolet jo ydinaseiden valvontaan ja huoltamiseen. Muutama miljardi on myös varattu kadonneen plutoniummateriaalin metsästämiseen, ja mikä tässä on uskomatonta: vuosien 2010-2018 aikana energiaministeriö on saanut käsiinsä tätä vapaalla jalalla olevaa ydinasemateriaalia määrällisesti 160 ydinaseen verran.
Vaalit siis tulivat ja menivät, uusi presidentti astui valtaan ja mitään ei tapahtunut. Yksi energiaministeriön varajohtajista kommentoi haastattelussaan osuvasti "The election happened. And he won. And then there was a radio silence. We we prepared for the next day and nothing happened..". Lopulta noin kuukauden jälkeen vaaleista energianministeriön johtoryhmän pakeille saapui Trumpin edustaja joka istui kokouksessa tunnin, tekemättä muistiinpanoja kiitti ja lähti pois. Energiaministeriön edustajat olivat odotetusti ihmeissään koska iso määrä virkoja piti täyttää oikeilla henkilöillä niin kuin on aina tehty tähän asti.. Tätä tapahtui kaikkialla hallinnon eri ministeriöissä. Paikalle saattoi saapua selkeästi pätemättömiä henkilöitä jonka jälkeen alkoi Trumpin hallinto alkoi vaatimaan eri ministeriöiden ja virastojen tietoja henkilökunnasta, vaadittiin esimerkiksi nimilistoja niiden työntekijöiden osalta ketkä osoittivat uskovan ilmastonmuutokseen sekä ilmastomuutokseen liittyvän datan poistoa. Uskomatonta. Tämän suorastaan päättömän noitavainon johdosta nousi onneksi myös vastavoimia. Mm. Twitteriin ilmestyi Rogue Nasa, AltFDA, Alternative NOAA ja lukuisia muita ministeriöiden ja virastojen epävirallisia tilejä jotka julkaisivat omia sensuroimattomia uutisia ja siten vastustavat nykyhallinnon toimintaa.
Onneksi Michael Lewisin kirja siirtää lopulta Trumpin hallinnon perseilyn sivuraiteelle, ja keskiöön nousee hallinnon eri ministeriöiden ja virastojen työntekijöiden ääni. Monet kertovat toinen toistaan mielenkiintoisempia asioita mitä ministeriöissä oikeasti tehdään, tärkeitä kaikkia yhdysvaltalaisia koskevia asioita jotka eivät välttämättä näy kansalaisille. Kirjan 217 sivuun on onnistuttu mahduttamaan tolkuton määrä asiaa joka välillä loksauttaa lukijan leukaa sisällöllään. Hieno kirja kaiken kaikkiaan.
Lukukone jatkaa tietokirjallisuuden raiteella, vuorossa on Yuval Noah Hararin Sapiens: Ihmisen lyhyt historia.
Useammat eivät ehkä tiedä että kun Yhdysvaltojen presidentinvaalit lähtevät viimeiselle suoralle, jolloin Demokraatit ja Republikaanit lukitsevat presidenttivaalien lopulliset kaksi ehdokasta, niin samalla nämä kaksi valittua ehdokasta myös rakentavat kiireellä ns. vallan siirtoryhmät (Transition team, oma käännös) joiden tehtävä on tehdä tulevan uuden presidentin valtaan astuminen mahdollisimman tuskattomaksi ja myös täyttää noin 4 000 hallinnon virkaa, mukaan lukien liittovaltion hallintoelimet. Tämä massiivinen vallan siirto joka tapahtuu pitkälti taustalla, pitäisi tapahtua uuden presidentin virkaan astumisen jälkeisenä aamuna.
The Fifth Risk avaa lukijalle Yhdysvaltion hallinnon toimintaa, erityisesti sen isoja ministeriöitä kuten Energiministeriö (DOE), Maatalousministeriö (USDA) ja Department of Commerce ja ERITYISESTI mitä näissä massiivisissa virkamieskoneistoissa tapahtui kun Donald Trump aloitti Yhdysvaltojen 45. presidenttinä vuonna 2017.
Kirjan ensimmäinen asia on screenshot nykypresidentin tweetistä vuodelta 2016: "Very organized process taking place as I decide on Cabinet and many other positions. I am only one who knows who the finalists are!" jonka jälkeen alkaa Chris Christien haastattelu, missä hän kuvaa Trumpin siirtoryhmän ensimmäistä kokousta. Paikalle oli lähetetty Trumpin kampanjatyöntekijä joka nopeasti todettiin kyvyttömäksi hoitaa tehtäväänsä. Selvisi myös nopeasti että Trumpin kampanjassa ei lopulta ollut henkilöitä jotka tietäisivät yhtään mitään Yhdysvaltojen hallintokoneistosta. Kirjan alkupuoli kuvaakin hyvin värikkäitä tapahtumia kun Chris Christie selvittää tarkemmin Trumpin ja hänen kampanjatiiminsä kyvykkyyttä hoitaa oikeasti tämä historiallinen vallan vaihdos. Tämä päättyy lukijalle selkeään tilanteeseen - vallan vaihtoon ei oltu valmistauduttu.
Alkuvyörytyksen jälkeen tulee vastaan sivukaupalla suorastaan kiehtovia eri virkamiesten haastatteluita. Virastojen kansalliset vastuut ja työntekijämäärät ovat myös mykistäviä. Yhdysvaltojen energiaministeriö (DOE) odotti kiltisti jo marraskuussa 2016 että joku Trumpin kampanjajoukkueesta ilmestyisi valmistelemaan vallan siirtoa. Pienenä sivuhuomautuksena että Yhdysvaltojen energiaministeriö pyörii 30 miljardin dollarin vuosibudjetilla ja n. 100 000 henkilön voimin. Energiaministeriö tekeekin kaikin puolin tärkeää työtä. Heidän budjetistaan menee pelkästään puolet jo ydinaseiden valvontaan ja huoltamiseen. Muutama miljardi on myös varattu kadonneen plutoniummateriaalin metsästämiseen, ja mikä tässä on uskomatonta: vuosien 2010-2018 aikana energiaministeriö on saanut käsiinsä tätä vapaalla jalalla olevaa ydinasemateriaalia määrällisesti 160 ydinaseen verran.
Vaalit siis tulivat ja menivät, uusi presidentti astui valtaan ja mitään ei tapahtunut. Yksi energiaministeriön varajohtajista kommentoi haastattelussaan osuvasti "The election happened. And he won. And then there was a radio silence. We we prepared for the next day and nothing happened..". Lopulta noin kuukauden jälkeen vaaleista energianministeriön johtoryhmän pakeille saapui Trumpin edustaja joka istui kokouksessa tunnin, tekemättä muistiinpanoja kiitti ja lähti pois. Energiaministeriön edustajat olivat odotetusti ihmeissään koska iso määrä virkoja piti täyttää oikeilla henkilöillä niin kuin on aina tehty tähän asti.. Tätä tapahtui kaikkialla hallinnon eri ministeriöissä. Paikalle saattoi saapua selkeästi pätemättömiä henkilöitä jonka jälkeen alkoi Trumpin hallinto alkoi vaatimaan eri ministeriöiden ja virastojen tietoja henkilökunnasta, vaadittiin esimerkiksi nimilistoja niiden työntekijöiden osalta ketkä osoittivat uskovan ilmastonmuutokseen sekä ilmastomuutokseen liittyvän datan poistoa. Uskomatonta. Tämän suorastaan päättömän noitavainon johdosta nousi onneksi myös vastavoimia. Mm. Twitteriin ilmestyi Rogue Nasa, AltFDA, Alternative NOAA ja lukuisia muita ministeriöiden ja virastojen epävirallisia tilejä jotka julkaisivat omia sensuroimattomia uutisia ja siten vastustavat nykyhallinnon toimintaa.
Onneksi Michael Lewisin kirja siirtää lopulta Trumpin hallinnon perseilyn sivuraiteelle, ja keskiöön nousee hallinnon eri ministeriöiden ja virastojen työntekijöiden ääni. Monet kertovat toinen toistaan mielenkiintoisempia asioita mitä ministeriöissä oikeasti tehdään, tärkeitä kaikkia yhdysvaltalaisia koskevia asioita jotka eivät välttämättä näy kansalaisille. Kirjan 217 sivuun on onnistuttu mahduttamaan tolkuton määrä asiaa joka välillä loksauttaa lukijan leukaa sisällöllään. Hieno kirja kaiken kaikkiaan.
Lukukone jatkaa tietokirjallisuuden raiteella, vuorossa on Yuval Noah Hararin Sapiens: Ihmisen lyhyt historia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa. Spammaajat kärsivät kurjan kuoleman.