Yöpöydän kirjarotaatiossa käväisi myös kahdeksas Harry Hole -tarina joka ei tälläkään kerralla jättänyt kylmäksi. Edellinen ja erittäin intensiivinen tutkinta Lumiukko -tapauksen ympärillä on sysännyt Oslon ykköspoliisin lopulliseen päihdehelvettiin Hongkongin slummeihin. Lopullisen tönäisyn reunalta antoi Raakel ja hänen poikansa Oleg heidän muuttaessa ulkomaille pikapikaa Lumiukko -tapauksen jälkeen. Harryn seurana on nyt vain alkoholi ja oopium. Jotta Jo Nesbøn tarina ei keskittyisi pelkästään Harryn jatkuvaan painajaiseen, tarinaan ilmestyy luonnollisesti ketju murhia joista ensimmäinen avaa koko tarinan.
Tarinan alkumetreillä, Harry houkutellaan Hong Kongin slummeista nuoren (naispuolisen) rikostutkijan toimesta Norjan Keskusrikospolin toimesta auttamaan murhavyyhtiä jonka pidentyvään sarjaan on myös tullut pohjois-norjalainen poliitikon brutaali murha. Harrylle selviää paluun jälkeen Norjan poliisin sisäinen valtakamppailu missä Keskusrikospoliisi ja Harryn edustama rikospoliisilaitos ovat sulautumassa ja samalla aiheuttaen sisäisiä jännitteitä jotka tuntuvat sotkevan rikostutkintaa.
Edellisten kirjojen tapaan, Harry tasapainoilee omien demonien kanssa ja ympärillä pyörii himokkaita naisia jotka omalta osaltaan sotkevat Harryn tasapainoa. Unohtamatta sitä sarjamurhaajaa jonka toimintatapaa, motiivia ja henkilöllisyyttä Harryn tiimi yrittää selvittää lähes 800 sivun edestä. Tarinan maisematkin vaihtuvat piristävästi aina Norjan vuoristoista Kongon viidakkoon. Mikään ei ole miltä se näyttää, ei edes lähipiirissä.
Jo Nesbø on onnistunut ei ehkä ylittämään edellistä menestyskirjaansa Lumiukkoa, mutta pirun lähelle hän pääsee Panssarisydämellä. Se jatkaa samoilla synkillä sävyillä ja se tuli nautittua edellisten Harry Hole -kirjojen tapaan hyvin nopeasti näin vuoden 2019 viimeisenä kirjana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa. Spammaajat kärsivät kurjan kuoleman.