Nopea paluu Bernard Cornwellin historiallisiin romaaneihin. Tämä johtui oikeastaan kahdesta syystä: kirjahyllyn arvokasta hyllytilaa pitää saada lisää. Corwellin Uhtred -sarjaa olen hankkinut pokkareina, jotka päätyvät lopulta paperinkeräykseen lukemisen jälkeen (sama kohtalo on Harry Hole -pokkareilla). Toisena syynä on nykyään Netflixin tuottama TV-sarja The Last Kingdom, jonka 4. tuotantokausi tekee tuloaan joten ajattelin kiriä kirjoissa tulevan kauden tasolle. Edellinen 3. kausi päättyi Kuninkaiden kuoleman tapahtumiin ja tulevan kauden ennustetaan jatkavan Pakanavaltias -kirjan maisemissa. Ja onhan nämä Cornwellin tarinat pakattu mukaviksi, yleensä vajaat 400 sivua jotka menee aina vauhdilla.
Itseäni on alkanut viime aikoina kiinnostamaan (kiitos tämän kirjasarjan) Britteinsaarien historia. Sen saaria on hallinnut aina 800-luvun ensimetreiltä yhteensä 61 monarkkia. Ensin päälle 200 vuotta saksilaisia kruunupäitä joiden perään normannit, ja sen jälkeen eri vallanhimoiset sukuhaarat aina näihin päiviin saakka. Kuninkaiden kuolema lyö viimeisen naulan arkkuun yhdelle Britteinsaarien vaikutusvaltaisemmalle kuninkaalle Alfredille joka myöhemmin saa nimensä perään merkinnän "Suuri" eikä suotta. Alfred on Bernard Cornwellin tarinoissa Uhtredin vastapeluri, ääriuskovainen joka haluaa yhdistää pienet kuningaskunnat Englanniksi viikinkejä vastaan, ja häntä pidetään myös oikeilla historian lehdillä Englannin isänä. Hän piti ajatusta yhdistyneestä Englannista elossa lähes kolmekymmentä vuotta, pelasti Englannin varmalta tanskalaiselta valloitukselta kuin ihmeen kaupalla ja kuten kirjailija mainitsee aiemmissa kirjoissaan, ilman Alfredin onnistumista kevään 878 Edingtonin taistelussa Isossa-Britannissa saatettaisiin kommunikoida nyt tanskan kielellä. Pieni Wessexin valtakunta oli ainoa jäljellä oleva itsenäinen englantilainen kuningaskunta joka pysäytti viikinkien "suuren pakana-armeijan". Alfred ei kuitenkaan nähnyt koskaan Angelcynnin yhdistymistä, mutta hän teki yhdistymisen mahdolliseksi säilyttämällä sekä saksien kulttuurin että englannin kielen.
Kuninkaiden kuolemassa kääntyy historian lehti ja Uhtred ystävineen taiteilee edellisten tarinoiden tapaan englantilaisen ja tanskalaisen maailman rajalla. Jälleen kerran Uhtredin haave saada Northumbrian isännyys Bebbanburgin linnan muodossa siirtyy hamaan tulevaisuuteen kun hän lupaa Alfredin kuolinvuoteen ääressä olla Alfredin pojan Edwardin (Edward Vanhempi, 899-924) tukena ja miekkana kun nuori poikaa nousee Wessexin valtaistuimelle. Uhtred ystävineen joutuvat jälleen kerran pelastamaan Wessexin viikinkiarmeijalta joka on tällä kertaa Britteinsaarien suurin ja tarinasta ei puutu myöskään romantiikkaa kun Uhtredin ja Alfredin tyttären Aethelfleadin välinen suhde syvenee. Kuninkaiden kuolema ei ole ehkä paras Uhtredin tarina mutta sarja Alfredin kuoleman jälkimainingeissa käy läpi muutosta kun seuraavassa Pakanavaltias -tarinassa hypätään kymmenisen vuotta ajassa eteenpäin.
Itseäni on alkanut viime aikoina kiinnostamaan (kiitos tämän kirjasarjan) Britteinsaarien historia. Sen saaria on hallinnut aina 800-luvun ensimetreiltä yhteensä 61 monarkkia. Ensin päälle 200 vuotta saksilaisia kruunupäitä joiden perään normannit, ja sen jälkeen eri vallanhimoiset sukuhaarat aina näihin päiviin saakka. Kuninkaiden kuolema lyö viimeisen naulan arkkuun yhdelle Britteinsaarien vaikutusvaltaisemmalle kuninkaalle Alfredille joka myöhemmin saa nimensä perään merkinnän "Suuri" eikä suotta. Alfred on Bernard Cornwellin tarinoissa Uhtredin vastapeluri, ääriuskovainen joka haluaa yhdistää pienet kuningaskunnat Englanniksi viikinkejä vastaan, ja häntä pidetään myös oikeilla historian lehdillä Englannin isänä. Hän piti ajatusta yhdistyneestä Englannista elossa lähes kolmekymmentä vuotta, pelasti Englannin varmalta tanskalaiselta valloitukselta kuin ihmeen kaupalla ja kuten kirjailija mainitsee aiemmissa kirjoissaan, ilman Alfredin onnistumista kevään 878 Edingtonin taistelussa Isossa-Britannissa saatettaisiin kommunikoida nyt tanskan kielellä. Pieni Wessexin valtakunta oli ainoa jäljellä oleva itsenäinen englantilainen kuningaskunta joka pysäytti viikinkien "suuren pakana-armeijan". Alfred ei kuitenkaan nähnyt koskaan Angelcynnin yhdistymistä, mutta hän teki yhdistymisen mahdolliseksi säilyttämällä sekä saksien kulttuurin että englannin kielen.
Kuninkaiden kuolemassa kääntyy historian lehti ja Uhtred ystävineen taiteilee edellisten tarinoiden tapaan englantilaisen ja tanskalaisen maailman rajalla. Jälleen kerran Uhtredin haave saada Northumbrian isännyys Bebbanburgin linnan muodossa siirtyy hamaan tulevaisuuteen kun hän lupaa Alfredin kuolinvuoteen ääressä olla Alfredin pojan Edwardin (Edward Vanhempi, 899-924) tukena ja miekkana kun nuori poikaa nousee Wessexin valtaistuimelle. Uhtred ystävineen joutuvat jälleen kerran pelastamaan Wessexin viikinkiarmeijalta joka on tällä kertaa Britteinsaarien suurin ja tarinasta ei puutu myöskään romantiikkaa kun Uhtredin ja Alfredin tyttären Aethelfleadin välinen suhde syvenee. Kuninkaiden kuolema ei ole ehkä paras Uhtredin tarina mutta sarja Alfredin kuoleman jälkimainingeissa käy läpi muutosta kun seuraavassa Pakanavaltias -tarinassa hypätään kymmenisen vuotta ajassa eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa. Spammaajat kärsivät kurjan kuoleman.