Helmet for My Pillow

Robert Leckien muistelmateos osui tutkaani oikeastaan kahdesta syystä. Ensimmäinen oli Tom Hanksin ja Steven Spielbergin The Pacific -sarjan myötä joka tuli ulos jo 10 vuotta sitten. Sarja käytti tätä Leckien kirjaa materiaalina ja sarjassa seurataankin osaksi Robert "Lucky" Leckien matkaa Tyynenmeren taistelusta toiseen. Toinen syy oli että en ole oikeastaan lukenut mitään Toisen Maailmansodan Tyynenmeren taisteluista ja kun Leckien muistelmateosta on suitsutettu yhdeksi parhaimmista rintamakirjoista niin tottakai se lähti tilaukseen.

Leckien muistelmateos poikkeaa muista jo siinä että kirjoittaja teki päivätyönsä ennen ja jälkeen Toisen Maailmansodan lehtimiehenä ja kirjailijana ja sen näkee taidokkaasta ja lähes runollisesta tekstistä. Hän liittyi merijalkaväkeen 22-vuotiaana vuonna 1942 ja palveli pääosin konekiväärimiehenä 1. merijalkaväkidivisioonassa. Hänen yksikkönsä osallistui Guadalcanalin taisteluun Salomonsaarilla sekä Cape Clouscesterin haltuunottoon ja ehkä alueen verisempään Peleliun taisteluun missä Leckie haavoittui ja lopulta kotiutui.

Kirjassa on luonnollisesti oma osansa kuvauksia verisistä viidakkotaisteluista ja merijalkaväen liikkeistä suojatakseen ei pelkästään Australiaa vaan myös puskeakseen japanilaiset joukot Papua-Uusi-Guineaa ympäröiviltä saarilta kohti pohjoista. Kirjan parasta antia on kuitenkin kuvaukset rintamatovereista joita oli kirjava seurakunta aina umpirasistista Etelän miehistä pelkurimaisiin upseereihin ja kuten aina, loputon sota raatelee miehiä ei pelkästään fyysisesti mutta myös henkisesti jonka oireita lukijalle vyörytetään halvan australialaisen viinan ja australialaisten naisten muodossa. Miehet tiesivät mahdollisesti kuolevan seuraavana päivänä joten hyvin kapeasta kaistaleesta vapautta otettiin kaikki irti. Kuitenkin (kun lähes aina) tositilanteen tullessa kohdalle, Leckie ja hänen toverinsa hitsautuivat yhteen ja taistelivat onnistuneesti välillä ylivoimaistakin vihollista vastaan. 

Leckien tekstistä tunnistaa myös hyvin pasifistisen sävyn joka vain vahvistuu loppua kohti ja huipentuu hienosti kirjoitettuun epilogiin missä Leckie toipuu viimeistä kertaa sairaalassa kun hän kuulee radiosta kuinka maailma on todistanut ensimmäistä kertaa atomipommin käsittämättömn tuhovoiman Hiroshimassa ja kirja päättyy koruttomasti "..of all these and the others, dear Father, forgive us for that awful cloud".

Vaikuttava kirja kaiken kaikkiaan ja iso suositus niille joita kiinnostaa nämä hiukan tuntemattomat historian sivupolut. 

Blogijonossa olisi vielä yksi Bernard Corwell jonka jälkeen tulee jo loppusuoralla oleva Adrian Goldsworthyn kirja yhdestä maailman historian suurimmista rakkaustarinoista parin tuhannen vuoden takaa.

Pysyvästi merkitty

"Yksityisyys verkossa" on nykyään fantasiaa tai ainakin äärimmäisen vaikea saavuttaa. Olemme riippuvaisia teknologiasta joka yhä enemmän ja enemmän kiinni verkossa, internetissä. Ja kaikki mitä teemme puhelimilla, tietokoneilla tai älylaitteilla jättävät digitaalisen jäljen, joka on ennemmin tai myöhemmin ulkopuolisten käsissä, jonka jälkeen se muuttuu rahan arvoiseksi kauppatavaraksi. Itse olen kuullut omassa työssäni kyllästymiseen asti hokemaa "data on uusi öljy" ja vaikka se särähtää korniudessaan korvaan, se on valitettavasti todellisuutta. Vielä kun olin Facebookissa, ihmettelin vähän väliä ihmisten vimmaa postata tärkeitä asioita omasta elämästään, asioita joita ei kannata laittaa esille. Oli kyseessä sitten omat selfiet tai vielä pahempaa - kuvia omista lapsista.  Edward Snowdenin "muistelmat" käyvät kronologisessa järjestyksessä tapahtumia aina lapsuuden kiinnostuksesta teknologiaan, ja kasvuajan kautta kohti lopullista unelmavirkaa tiedustelukoneistossa. Lopulta Edwardin tekniset kyvyt huomattiin ja hän pääsi lopulta modernisoimaan tiedustelukoneiston työkaluja.

Hän pääsi myös työnsä puolesta seuraamaa suurta tiedustelumaailman vallankumousta, joka vuosi vuodelta varustautui paremmin kuuntelemaan digitaalista maailmaa. Yhdysvaltalaisen tiedusteluyhteisön kärsittyä pahan arvovaltakolauksen 2001 tapahtuneiden 911-hyökkäysten jälkeen, se aloitti perusteellisen muutoksen ja siirtyi yksilöihin kohdistuvasta valvonnasta kokonaisten väestöjen valvontaan ja Edward Snowden omalla työllään edesauttoi luomaan edellytykset sille, että yksittäinen valtio pystyi keräämään maailman kaikki digitaaliset viestit, säilyttämään niitä iän kaiken ja tutkimaan ja käyttämään niitä mielensä mukaan. Siksi Edward Snowdenin paljastukset olivat tärkeitä. Suurinosa kirjan sisällöstä on noussut otsikoihin ympäri maailmaa ja vaikka "virallinen" Yhdysvallat ovat lyöneet Edward Snowdenin otsaan todennäköisesti koko hänen loppuiän kestävän maapetturin leiman, hän on omilla paljastuksillaan ja nykytyöllään nostanut esille yksityisyyden suojan tärkeyttä.

Ja vaikka suurimmalle osalle eri verkon palveluita käyttäville yksityisyys ole murheista suurin, suosittelen kirjaa kaikille. Verkkopalveluiden profilointi, digihuijaukset, haittaohjelmat ja jopa henkilöllisyysvarkaudet ovat valitettavasti tätä päivää ja niiden takia kannattaa miettiä mitä verkossa tekee tai mitä sinne laittaa. Pieni saarna mutta jatketaan eteenpäin. Seuraavaksi kirjoitus syvältä historian hämäristä ja varsinkin meille länsimaailman asukeille sieltä syvemmästä päästä kun vuorossa on John May henkilöhistoriikki Lähi-Idälle tutusta sotilasjohtajasta ja korkealle arvostetusta ideologisesta esimerkistä Salah al-Dinista (Saladin) joka tuhosi eurooppalaisten unelmat Jerusalemin herruudesta 1100-luvulla.