Tutustuin E.L. Doctorowin tuotantoon viime vuonna lukemalla hänen kirjansa "Marssi" (The March, 2007, Tammi Keltainen Kirjasto # 381). Siitä innostuneena tilasin itselleni myös Kuikkajärven. Täytyy myöntää että Kuikkajärvi ei yllä Doctorowin tuoreen teoksen rinnalle.Kuikkajärvi kertoo Joe Patersonista joka lähtee nuorena maailmalle köyhyyttä pakoon. Eletään 1930-luvun lamavuosia ja Joe päätyy traagisten mutkien kautta luonnonkauniille Kuikkajärvelle ja upporikkaan teollisuuspohatan F.W. Bennetin tilalle, joka on täynnä mielenkiintoisia hahmoja.
Tilan vakiokalustosta löytyy ihmisraunio juoppo ja runoilija Warren Penfield, kuvankaunis gansterin tyttö Clara johon Joe lopulta lankeaa ja rakastuu, Lucinda Bennett tilanisännän vaimo josta tulee heti mieleen Amelia Earhart peloton aikansa naislentäjä.
Kirja etenee eri tasoilla eteenpäin ja siinä seurataan mm. Warren Penfieldin ja Joen nuoruutta. Warren Penfieldin tarina etenee lähes runollisessa muodossa joka on mielestäni äärimmäisen ärsyttävässä muodossa, esimerkki: Poliisit käynnistävät ajavat hiljaa partioautonsa pois nyt saapuvat määrätyt mustat henkilöautot täysien raittiovaunujen ja kuorma-autojen lomassa jotkut päällystakkiset miehet ilmaantuvat ei-työläisten joukkoon joka nyt vain hiukkasen muistuttaa sitä spitaalisin silmin tuijottavia lakkovahteja eikä ainuttakaan pyhimystä tänä märänharmaana aamuna suutelemassa tuota joukkoa joka nyt on niin suuri ettei sen edes tarvitse katsoa heitä kohtaan kävellessään heidän ylitseen tehtaaseen ja käynnistäessään koneet. Huoh, välillä suorastaan hengästyttävää luettavaa. Kappaleet myös Joen nuoruudesta tivolissa ovat myös raadollisuudestaan huolimatta hyvää luettavaa. Kirja parasta antia on ehdottomasti alkupuolen tapahtumat teollisuusmagnaatin tilalla ja mielestäni Doctorow olisi kannattanut hyödyntää enemmän selvästi mielenkiintoista miljöötä ja sen asukkeja. Kirjan taitekohtana on Joen pako tilalta ja uuden elämän löytäminen toisaalta, joka ei ole loppujen lopuksi helppoa. Kirjan lopussa kuitenkin ympyrä sulkeutuu.
Ei parasta E.L. Doctorowia mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa. Spammaajat kärsivät kurjan kuoleman.