F.Scott Fitzgerald: Kultahattu (Great Gatsby, 1925)

Kultahattua pidetään Francis Scott Key Fitzgeraldin (1896-1940) uransa tunnetuimpana teoksena. Kirjassa Fitzgerald kuvaa ns. kadonneen sukupolven riehakasta elämää, Ensimmäisen Maailmansodan ja tulevan 1930-luvun romahduksen välissä. Näyttämönä on 1920-luvun sykkivän kuuma New York ja tarinan kertojana on nuori poikamies Nick Carraway, joka muuttaa kaupunkiin oppiakseen arvopaperibisneksen salat.

Nick muuttaa vuokralle West Eggin alueelle salaperäisen Jay Gatsbyn ylellisen kartanon naapuriin ja tutustuu lopulta naapuriinsa josta tarina lopulta alkaa. Tarinassa on myös mukana Nickin serkku Daisy ja hänen miehensä Tom Buchanan, jotka edustavat Jayn tapaan aikansa ylempää yhteiskunnan luokkaa, joiden elämän täyttää rikkaiden hitaasti soljuva arki ja loppuun polttava juhliminen. Daisyn ja Tomin mukana tarinaan tulee myös itseriittoinen naisgolffari Jordan Baker, sekä oman kierteen tarinalle antava huoltoasemayrittäjäpariskunta Wilsonit.

Fitzgerald kuvaa makoisasti vanhaa New Yorkia ja Jay Gatsbyn järjestämiä suuria, ylellisiä juhlia ja samalla tämän rikkaan sukupolven turhamaista elämää. Herra Gatsbyn rikas elämä avautuu Nickille ja lukijoille pikkuhiljaa kerroksittain kuin mätä sipuli, Fitzgerald ohjaa tarinan lopulta romantiikan tutuille urille jotka vievät tuttuun loppuun. Kirjan kehitystarina Jay Gatsbystä olisi mielestäni antanut eväitä vaikka kuinka isoon saagaan, mutta Fitzgerald päättää tarinansa jo n. 220 sivun jälkeen, harmi.

Cormac McCarthy: Tie (The Road, 2006)

Tätä kirjaa odotin, olihan kirjan kirjoittajana mies No Country For Old Men tarinan takana. Kirjailijan mukaan hän sai inspiraatio kirjaa varten vuonna 2003 matkallaan El Pasoon, Texasiin. Hän kuvitteli miltä kaupunki näyttäisi synkässä apokalyptisessä tulevaisuudessaan. Idea kirjasta jäi muhimaan ja vasta muutaman vuoden jälkeen Irlannissa kirja sai alkunsa. Hän omisti kirjan pojalleen. Takakansi:

Pimeä, tuhkan peittämä maisema. Puut on lehdistä paljaat, tuulella ei ole mitä liikuttaa ja on hiljaista. Isä ja poika vaeltavat palaneen maan läpi kohti etelärannikkoa. Mukanaan heillä on vain vaatteensa, kellareista löydettyä tuokaa, revolveri - ja toisensa.

Kirja oli itselleni pelottava. Pelottava ehkä siksi että pystyin kuvittelemaan itseni kirjan isän rooliin, 4-vuotiaan tyttären isä kun olen. Emme kuitenkaan ole ihmiskuntana enää kovinkaan kaukana siitä että se kuuluisa mopo keulisi liikaa, ja huomaisimme olevamme lähinnä helvettiä muistuttavissa olosuhteissa. Näitä Mitä Jos-skenaariota olen pyöritellyt mielessäni paljon aikaisemminkin, ehkä liikaakin. Kirja on kirjoitettu yksinkertaisen inhorealistisesti ja tarina seuraa kahden henkilön, isän ja pojan epätoivoista selviytymistä kohti etelärannikkoa. Maailma on kahden selviytyjän ympärillä palanut jo vuosia sitten ja tämä on myös se ainoa tuhkanharmaa maailma minkä poika tuntee. McCarthy on luonut lukijalle totaalisen kuolleen maailman. McCarthyn maailmasta puuttuu vain ihmisaivoja syövät, laahustavat zombie-armeijat. Näiden sijaan matkalaisten huolenaiheena ovat ne muut harvat nälkäkuoleman partaalla sinnittelevät selviytyjät, jotka ovat tehneet äärimmäisen päätöksen ja valinneet ravinnokseen oman lajinsa edustajat.

Siinä vaiheessa ruoka oli loppunut varastoista ja murhanhimo valtasi maan. Pian maailmaa kansoittaisivat enimmäkseen ihmiset jotka söivät lapsia vanhempien silmien edessä ja kaupunkeja pitäisivät vallassaan rosvot jotka kaivautuivat joukolla raunioiden sekaan ja ryömivät murskasta kasvot mustina, hampaat ja silmävalkuaiset vilkkuen, kantaen hiiltyneitä ja etiketittömiä säilykepurkkeja verkkokassissa niin kuin olisivat tulossa ostoksilta helvetin ruokakaupoilta.

Kirjan parasta antia on seurata isän äärimmäistä tehtävää pitää itsensä ja poikansa elossa. Vaikka elämä näyttää olevan mahdotonta - periksi ei anneta. Samanlaista kamppailua isä käy muistojensa kanssa. Kadonneen maailman värit ja tuntemukset häviävät yhä kauemmas päivä päivältä.

Vaikka kirja saattaa aluksi tuntua puuduttavalta, näiden kahden matkalaisen monotoninen vaellus pitää hyvin otteeseen loppuun saakka. Jos nyt jotain negatiivista kirjasta pitää sanoa niin olkoon se kirjan loppuosa ja sen lopetus. Tässä kirjailija tuntuu väsähtäneen ja heittäneen liian helpon lopun lukijalle. Muuten kirja on ehdottomasti parasta A-luokkaa. Kirjan pohjalta on julkaistu jo elokuva joka sai Suomessakin ensi-iltansa jouluviikolla.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=i4aNZGniOG4[/youtube]

Vuosi 2010: Digitaalinen Tohtori Kevorkian apuun

Viekö yhteisöpalvelut Twittereineen ja Facebookkeineen liikaa aikaasi? Jos tunnet piston sydämessäsi niin nyt on mahdollista pyytää digitaalinen Tohtori Kevorkian apuun. Aloita vuosi 2010 siis puhtaalta pöydältä. Rotterdamilaisen New Media Lab:n luoma palvelu on tarkoitettu niille jotka ovat kyllästyneet yhteisöpalveluihin.

Palvelu toimii yksinkertaisesti ja tehokkaasti: Syötä palveluun tietosi Facebookin, MySpacen, Twitterin tai LinkedIn osalta niin palvelu deletoi kaikki ystäväsi, viestit, ja muuttaa käyttäjätunnuksesi ja salasanasi niin että et pääse enää kirjautumaan tunnuksillasi palveluihin. The Web 2.0 Suicide Machine on siis digitaalinen tohtori Kevorkian. Esimerkiksi Faceebookin osalta palvelu poistaa ystäväsi yksitellen, poistaa sinut kaikista ryhmistä ja liittää sinut omaan "Social Network Suiciders" -ryhmään mihin voit jättää vielä viimeisen viestisi yhteisöpalvelun universumiin ennen lopullista poistumistasi.

Palvelu ajaa Python scriptiä joka käynnistää selainistunnon ja ajaa automaagisesti halutut yhteisöpalveluprofiilit tyhjäksi. Esimerkkinä video miten Twitter tyhjennetään. Voit jopa seurata virtuaalista itsemurhaasi flash-sovelluksen kautta mikä näyttää mitä profiileillesi tapahtuu.

From the FAQs:

If I start killing my 2.0-self, can I stop the process?
No!

If I start killing my 2.0-self, can YOU stop the process?
No!

What shall I do after I’ve killed myself with the web2.0 suicide machine?
Try calling some friends, take a walk in a park or buy a bottle of wine and start enjoying your real life again. Some Social Suiciders reported that their lives has improved by an approximate average of 25%. Don’t worry, if you feel empty right after you committed suicide. This is a normal reaction which will slowly fade away within the first 24-72 hours.

Mitä hyötyä sitten tästä on? Palvelun mukaan pääset eroon "niistä monista kontakteista joista et todellisuudessa välitä ollenkaan". Jos olet kiinni tiiviisti Twitterissä ja Facebookissa ja sinusta tuntuu että työpäivästäkin lohkeaa iso pala näiden palveluiden kanssa pulaamiseen vapaa-ajasta puhumattakaan, niin pysähdy hetkeksi ja mieti. Mitä kaikkea muuta voisit tehdä sillä ajalla?

web 2.0 suicide machine promotion

Lähde: TechCrunch

Vuosi 2009

Mitkä kirjat ja elokuvat liikuttivat vuonna 2009?

Tämä näyttää olevan suosittua, joten pistetään oma lista pystyyn. Mukana siis kirjat ja elokuvat.

1. Mikä itketti?

Mikään ei niinkään itkettänyt (raavas mies kun olen;) mutta kirjoista ehkä John Steinbeckin Vihan hedelmät. Kirjan traagiset ihmiskohtalot ja varsinkin kirjan loppu on aika sävähdyttävä. Tarinan kun on universaali.

Elokuvista ehdottomasti The Divingbell and the Butterfly (Le scaphandre et le papillon). Julian Schnabelin mestariteos, hieno hieno elokuva.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=G69Zh7YIg8c[/youtube]

2. Mikä nauratti?

Luen välillä aika vakavaakin kirjallisuutta, joten tämä on vaikea. Ensimmäinen Calvino tuli hankittua vuonna 2009, joten Paroni puussa kyllä pisti hymyn kasvoille. Kirjan Cosimo Piovasco di Rondó, paroni di Rondón esikoinen ja perijä, pistää hienosti 1700-luvun italialaisen luokkayhteiskunnan pönötyksen sekaisin kieltäytymällä syömästä ruokapöydässä etanoita ja seuraavaksi kiipeää  puuhun ja jää sinne. Hienoa tekstiä.

Elokuvista nauratti makeimmin varmaan pirteä komedia Hangover.

3. Mikä oksetti?

Kirjan osalta tämä menee historia-osastolle. Eli Elaine Pagels Gnostilaiset evankeliumit. Yhdysvaltalainen uskonnonhistorian professori levittää nykyisen kristillisen kirkon raadollisen historian lukijan eteen ja käy läpi sitä hienolla tavalla. Kirjan pääaiheena ovat tietenkin varhaiskristilliset vuonna 1945 löydetyt kirjoitukset. Kirja ei sinänsä oksettanut, mutta aiheutti meikäläiselle tyypillisiä "No yllätys.." -tuhauksia.

Elokuvista....hmmm.....Mikään ei suoranaisesti oksettanut, mutta sanotaan Tom Cruisen roolisuoritus Operaatio Valkyriessä oli aika kammottava amerikan aksentteineen.

4. Minkä kirjan/elokuvan jätit kesken?

Jätän kirjoja kesken jonniin verran joka vuosi, jos kyseessä on jokin mammuttimainen teos. Syynä on yleensä perinteinen tauko ja palaan kirjan pariin luettuani jotain muuta. Nyt on tuoreimpana kesken Shelby Footen sisällissota-trilogia, josta on luennan alla ensimmäinen kirja.

Elokuvista ei tule heti mieleen mitään.

5. Minkä kirjan/elokuvan luit/katsoit uudestaan?

Viime vuonna en ole mitään kirjaa uudelleen lukenut. Ajattelin kyllä tänä vuonna lukea uudestaan Karsten Alnaesin Herääminen.

Hyviä elokuvia tulee uudestaa ja uudestaan katsottua. Omasta BD-elokuvakokoelmasta katsoin viimeksi uudestaan Ridley Scottin American Gangster.

6. Minkä kirjan luit, muttet kehtaa paljastaa sitä?

Ei ole olemassa.

7. Mitä kirjaa suosittelet?

Sanotaan Suomalaisista vaikka Kalle Päätalon Koillismaa-sarja: Kaunista ja elävää tekstiä Kainuun syränmailta.

8. Minkä kirjan lukemisesta olet ylpeä?

Vuonna 2009 ehdottomasti Shelby Footen teos-sarja. Ajattelin säästää sen eläkeprojektiksi mutta piti ottaa käteen heti kesän ameerikan lomamatkan jälkeen.