lauantai 8. tammikuuta 2011

Anno Domini 2010

Vuosi 2010 tuli ja meni vauhdilla. Näin vuoden 2011 aluksi voisi listata taas menneen vuoden löydöt niin musiikin, kirjallisuuden ja elokuvien saralla. Olen huono laittamaan yleensä mitään paremmuusjärjestykseen joten listaan omat löytöni ilman mitään järjestystä.


Musiikki


Olen musiikin suurkuluttaja ja tänä vuonna Spotifyi tuli ja vei myös allekirjoittaneen mukanaan. Päätin jopa maksaa palvelusta. Palvelun yli 10 miljoonan musiikkikappaleen sisuksiin eksyy turhankin usein kesken työpäivän ja seuraavat levyt iskivät tänä vuonna:

Jaga Jazzist: One-armed Bandit
Tämä norjalainen yhdeksän henkilön bändi räjäytti itsensä allekirjoittaneen tietoisuuteen kesällä ja bändin levyt ovat sen jälkeen pysyneet kuuntelulistoillani yhä uudestaan ja uudestaan. Jaga Jazzist tekee ns. nu jazz/experimental jaskaa (tai mihin lokeroon tämän laittaakaan..). Alla kuitenkin hieno ja energinen Oslo Skyline -kappale. Jos levy kiinnostaa niin tässä on Spotifyi-linkki.




Quantic Presents...The World's Rarest Funk 45's Vol 1 and 2
Jos vanha Groove/Funk kiinnostaa niin tässä sitä riittää. Brittiläinen DJ/tuottaja Will Holland aka Quantic on kasannut todella vahvan kokoelmaparin vanhoja Groove/Rare Groove/Funk -hittejä menneiltä vuosikymmeniltä kahdelle levylle. Levyjen biisit pistävät takuuvarmasti vanhankin lanteet liikkeelle. Linkit levyihin Vol 1 ja Vol 2.






Magenta Skycode: Relief
Magenta Skycode on Jori Sjöroosin projekti. Jori tunnetaan paremmin säveltäjänä ja tuottajana PMMP:n takana. Kun kuulin tätä tuoreinta Relief-levyä, en ollut uskoa että kyseessä on suomalainen yhtye. Jumalan kiitos että Suomessa tehdään yhä enemmän laadukasta ja kansainvälisen kuuloista musiikkia. En osannut kuitenkaan valita kumman Skycoden levyn tähän laittaisi, IMO bändin debyytilevy III on myös todella laadukas.




Manic Street Preachers: Postcards From A Young Man
Tätäkin levyäkin odotettiin kuin kuuta nousevaa. MSP takoo vuodesta toiseen suht tasokkaita levyjä ja tämäkin soi ja kuullostaa hyvältä. Suosittelen.





Suomalaisista Jukka Poikan Kylmästä lämpimään ja Mariska & Pahat Sudet sekä tietysti Palefacen Helsinki Shangri-La, näyttivät viime vuonna että marginaalimusiikki pystyy rikkomaan rajoja ja sotkemaan mukavasti välillä sitä tylsän tasaista valtavirtaa.




Elokuvat

Valitettavasti on vai niin että ison veden takana oleva Hollywoodville suoltaa vuosi vuodelta yhä enemmän ja enemmän laaduttomampaa elokuvaa. Jos esimerkiksi katsotaan viime vuoden TOP 25 eniten katsotuimpien elokuvien listaa niin itkuhan siinä meinaa päästä. Itse olen viime vuonna innostunut katsomaan vanhempia elokuvia joista osa onkin alla olevalla listalla.

Inception
Christopher Nolanin voisiko sanoa "välityö" ennen Batman kolmosta. Joka myös osoittautui aikamoiseksi globaaliksi kassamagneetiksi ja erittäin hyväksi elokuvaksi. Tuore idea höystettynä hyvällä kässärillä ja näyttelijöillä. Pidin elokuvasta.

Kick-Ass
Hassu ultraväkivaltainen komedia wannabe supersankareista. Juuri sopivaa katseltavaa tällaiselle kieroutuneen mustan huumorin ystävälle. Hihittelyä alusta loppuun..



Seitsemän Samuraita
Akira Kurosawan mestariteos, kirjaimellisesti. Sain katsottua elokuvan elämäni ensimmäisen kerran Yle Teemalta joulunpyhinä alusta loppuun kaikki 207 minuuttia. Yksinkertainen juoni mutta niin täynnä kaikkea muuta monella eri tasolla. Hieno hieno elokuva.




Cool Hand Luke
Tämä vanha Paul Newmanin klassikko tuli hankittua Blu-Ray -julkaisuna. Elokuva on todella kauniisti remasteroitu HD-formaattiin. Stuart Rosenbergin ohjaama klassikko vuodelta 1967 on mielestäni yksi Paul Newmanin parhaimpia elokuvia ja joka on muutenkin täynnä hienoja näyttelijöitä.




The Ghost Writer
Roman Polanskin elokuvat kiinnostavat aina ja tämä uusin ei myöskään petä. Ewan MacGregor ja Pierce Brosnan olivat rooleihinsa nappivalintoja.  Tästä taitaa olla kirjakin olemassa..




Kirjat

Kuten ehkä blogista huomaatte, en lue satamäärin kirjoja per vuosi, ehkä juuri ja juuri kymmeniä. Aikaa kuluu perheen kanssa, sitä kuluu myös liian paljon televiission parissa ja sitä myös lohkeaa liikaa elokuviin. Näin loppuvuodesta sitä upposi myös ammattikirjallisuuteen. Viime vuonna ne kiinnostavimmat kirjat olivat..

Kaiho Nieminen: Pakolaisten Kuski
Kaiho Nieminen taitaa olla niitä harvinaisia suomalaisia kirjailijoita johon olen tarttunut, poislukien Päätalon, Linnan ja Waltarin. Nykyinen suomalaiskirjallisuus ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta. Arvioni kirjasta löytyy täältä. Kaiho Nieminen yllätti ennen kaikkea taitava kirjoittajana sekä kirjan 1860-luvun kesäinen Suomi-Filmi maisema värikkäine hahmoineen oli mainiota luettavaa. Suosittelen tutustumaan.

Cormac McCarthy: Tie
Yksinkertaisesti pelottava kirja. Pelottava siksi että sitä luettuasi alkaa tajuamaan kuinka lähellä Me olemme samaa tilannetta. Arvioni täällä.

Isaac Asimov: Säätiö
Tämä oli kutkuttava trippi nuoruuteni vuosiin, sinne kasarille joilloin scifiä tuli luettua enemmänkin. Asimov on itselleni edelleen yksi niistä suurista kirjailijoista ja Säätiö genrensä suuria kivijalkoja. Arvioni täällä.

Yann Martel: Piin elämä
Kirjan absurdi tarina ei voi olla kiinnostamatta. Jos pitää seikkailutarinoista niin tämä on luettava. Arvioni täällä.

Martin Hårdstedt: Suomen Sota 1808-1809
Ruotsalainen historioitsija on kirjoittanut valaisevan perusteoksen ruotsalaisten kannalta lähes amatöörimäisesti  hoidetusta sodasta. Kirjassa kuvataan myös mielenkiintoisesti 1800-luvun Suomea sodan kurimuksessa. Arvioni täällä.


Lopuksi: Luin viime vuonna selvästi aivan liian vähän historiaa (ja aivan liian vähän yleensä!). Tänä vuonna asia on korjattava. Lupaan siis parantaa lukutahtiani, eli televiission katselu pitää vähentyä. Vaikka työ alla oleva Hal Duncanin 600 sivuinen teos etenee mannerjäätikön sulamisnopeudella niin uskon että tästä vuodesta tulee paljon parempi lukuvuosi.










5 kommenttia:

  1. Kattava ja mielenkiintoinen katsaus. Pitäisiköhän minun vihdoin lukea tuo McCarthyn Tie, kun sitä niin monet kehuvat...
    Duncanin teoksen lukunopeutesi herätti täällä äänekästä hilpeyttä. Kiitos siitä, välillä on hyvä nauraa :)) Antoisaa tätä vuotta!

    VastaaPoista
  2. McCarthyn Tie kyllä kannattaa lukea, vaikka synkkä kirja onkin. Duncanin Vellum on kyllä osoittautunut hankalaksi palaksi. Suuret oli kyllä odotukset mutta pieni pettymys tuntuu olevan. Ja kiitos kommentista!

    VastaaPoista
  3. Tie. Siinäpä teos, joka teki ehkä suurimman vaikutuksen kuin mikään lukemani pitkään aikaan. Nyt täytyy etsiä se oikea mieliala katsoa elokuva, joka ei varmasti oli helppo sekään, jos on likikään niin hyvin onnistunut kuin kirja.

    VastaaPoista
  4. Moon, se on tosiaan hyvä kirja mutta kirja jäi lukemisen jälkeen pyörimään liiaksikin päähän. Leffaan en ole edes koskenut. Voisi kyllä kokeilla muita McCarthyn teoksia. Kiitos kommentista!

    VastaaPoista
  5. Moon eli Lukunauha aka piia palaa Tielle.
    Katsoin tässä taannoin Tie-elokuvan ja täytyy sanoa, että joko sen ote johtui vielä niin tuoreessa muistissa olevasta kirjasta tai siten elokuvakin on onnistunut hienosti. Maisemat ja tunnelmat ovat sillä tavoin kohdallaan, että ei tarvinnut kokea suurtakaan ristiriitaa kirjaa lukiessa muodostuneiden mielikuvien ja elokuvantekijöiden luomusten välillä.

    Tie on kyllä hämmentävä teos. Olen samaa mieltä kanssasi siinä, että se todella jää vaivaamaan ja kaihertamaan - pitkäksi aikaa. Elokuva on yhtä piinallinen, mutta siitä yritin ravistautua irti tietoisesti.

    VastaaPoista

Sana on vapaa. Spammaajat kärsivät kurjan kuoleman.