Nicolai Lilin: Siberian Education

Alkuperäinen teos: Educazione siberiana

Jostain syystä kesällä laiskottaa mitä tulee kirjoittamiseen: töissä on hiljaista kuin huopatossutehtaalla ja hellekin tuntuu hidastavan allekirjoittaneen aivotoimintoja. Siberian Education tulikin luettua jo kesäkuussa ja vasta nyt kesäloman jälkeen yritän raapustaa tästä jotain mietteitä.

Harvemmin tulee vastaan 31-vuotiaan kirjoittamia elämänkertoja, ja varsinkin näin räväkästi  kirjoitettuja. Nicolai Lilin syntyi vuonna 1980 pieneen Transnistrian satelliit tivaltioon, joka on enemmänkin pieni maankaistale Moldovan ja Ukrainan välissä. Kirja kertoo Nicolain lapsuudesta ja nuoruudesta siperialaisen rikollisyhteisön  keskellä. Hämmästelevä lukija saa eteensä askeettisesti elävän ja äärimmäisen uskonnollisen rikollisyhteisön joka sinnittelee vanhojen rituaalien ja tiukkojen kunniakoodien kautta. Nicolai kasvaakin näiden tiukkojen sääntöjen kautta ja kulkeekin kohti odotettua elämää samalla tavoin kuin muutkin. Lapsuudessa leluista ei välitetä vaan Nicolai muistaa kuinka mielekkäänpää oli seurata isoisän tai sedän putsaamassa aseitaan. Aseet, ikonit ja krusifiksit olivatkin siperialaisen perheen perus-sisustusta. Aseita kunnioitettiin ja esimerkiksi lapsen ensimmäistä veistä ei koskaan ostettu vaan se piti ansaita. 

12. syntymäpäivänään Nicolai tekee päätöksen ja päättää lopulta aloittaa tatuointitaiteilijan opinnot paikallisen opettajan luona ja pitkä taival kohti kolshnik:n ammattia saa alkunsa. Rikollisten keskuudessa kolshnikia arvostetaan korkealle, ja rikollisen nahkaan on tapana tatuoida miehen historia erilaisin kuvin, kuvioin ja symbolein jotka sitten toimivat jonkinlaisena curriculum vitaen -tyylisenä julkilausumana rikollisen teoista. Nicolai kertookin kirjassa tarkemmin rikollistatuointien merkityksistä ja mutkikkaasta kuvastosta. Aiheesta pieni uutinen tästä.

Lukuisten väkivallantekojen, murhien ja vankilatuomioiden uuvuttama lukijalle alkaa selvitä kirjan loppupuolella että Nicolai kulkee kohti muutosta. Täysi-ikäisenä ja ammattinsa jo hallitsevana Nicolai päättää yrittää katkaista hyvin synkän kierteen ja astuu Venäjän armeijan palvelukseen. Tässä kohtaa kirja päättyykin. Kirjan alussa kuvattujen Tsetsenian taistelujen kautta Nicolai kotiutuu Irlantiin ja sieltä lopulta Italiaan missä kirjailija nykyään asuu ja toimii tatuointitaiteilijana/kirjailijana.

Kirjassa tapahtuu paljon. Nicolai tarinoi rivakalla tahdilla lapsuudestaan ja nuoruudestaan joten kirjassa ei ole montaa suvantokohtaa. Kuvaukset siperialaisen rikollisyhteisön askeettisesta elämästä ovat ennen kaikkea kiehtovia ja Nicolai käykin tapahtumien taustat tarkasti läpi. En uskonut löytäväni näin ristiriitaista kansanjoukkoa joka on lähes ääri-uskonnollinen ja samalla niin rikollinen. Toisaalta tiukasti yhtäpitävän yhteisön kunnioitus lapsiin, naisiin ja yleisesti elämää kohtaan nousee selkeästi pintaan. Kirjan yhdeksi päätapahtumaksi nouseekin erään autistisen Ksyusha-nimisen tytön raiskaus joka tapauksena nostaa helvetillisen myrskyn ei pelkästään siperialaisten keskuudessa vaan alueen muissakin rikollisyhteisöissä. Tyttöä pidettiin kauneutensa ja sairautensa takia jumalan enkelinä. Nicolai saakin ystävineen käskyn etsiä syylliset hintaan mihin hyvänsä. Lopputulos onkin odotettavissa ja syylliset nuoret kohtaavatkin kovan kohtalon Nicolain jengin käsissä. Nyt pitää muistaa että en kyllä suosittele kirjaa herkemmille ihmisille. Varsinkin Nicolain alaikäisenä kärsitty vankilatuomio Kamenkan nuorisovankilassa raiskauksineen ja pedofilivartioineen on jopa minulle vaikeaa luettavaa. 

Kaikeasta huolimatta kirja ei ole turhaan saanut ylistäviä arvioita ja vaikka kirja ei ole aiheeltaan kaikista helpoin, se on mielenkiintoinen synkkä kurkistus siperialaisen rikolliskulttuuriin. Nythän kirjasta on jo tulossa italialaisten tekemä elokuvakin, elokuvaa tähdittää mm. John Malkovich joka esittää Nicolain isoisää Kuzjaa, ja onhan tästä kirjasta suomennoskin olemassa Like Kustannuksen toimesta. 

Jos Kummisetä ja Gomorrah-henkiset rikolliskuvaukset iskevät, sujahtaa Siperian opetukset hienosti niiden väliin.

Katkelma sieltä jostakin:

By the age of thirteen or fourteen, Siberian boys often have a criminal record, and therefore some experience of juvenile prison. This experience is seen as important, indeed fundamental, to the formation of the individual's character and view of the world. By that age many Siberians already have some black marketeering and one murder, or at least attempted murder, to their name. And they all know how to communicate within the criminal community, how to follow, hand down and safeguard the founding principles of Siberian criminal law.