keskiviikko 6. elokuuta 2014

Before They Are Hanged

Nähtävästi sähköiset kirjat ovat valtaamassa yhä enemmän lukuaikaani ei mitenkään turhaan - niiden lukeminen on äärimmäisen kätevää. Olen tässä jopa miettinyt A Dance with Dragonsin lukemista sähköisenä versiona vaikka hyllyssä möllöttää kirjan fyysinen versio! Ainoa kysymys GRRM:n saagan kohdalla on miten sähköisessä versiossa on hanskattu perinteinen valtava henkilölistaus kuvauksineen. Onko se yhtä kätevästi luntattavissa kuin fyysisessä versiossa?

Joe Abercrombien pirtsakka fantasiatrilogia on siirtynyt omalta osaltani kohti kolmatta osaa joten tässä on keskimmäisen osan tunnelmia. GRRM:n kirjoista myös vaikutteensa ammentanut The First Law-trilogin keskimmäinen Before They Are Hanged jatkaa siitä mihin ensimmäinen jäi (arviooni tästä). Union on täydessä sodassa pohjoisen kanssa ja ikiaikainen velho Bayaz aloittaa pitkän matkan ryhmänsä kanssa joka koostuu ensimmäisen osan tutuista hahmoista. Toisaalla valtakunnan armoton inkvisaattori Glokta saa haastavan tehtävän esimieheltään missä hänen täytyy selvittää syrjäisen Dagoskan kaupungin sisäisiä asioita. Vastaan kuitenkin nousee Gurkishin sotavoimat jotka koittavat nujertaa kaupungin puolustuksen ja Gloktalla on enemmän kuin tarpeeksi tehtävää. Sodan keskellä on myös nyt komentajaksi noussut Collem West joka taiteilee kruununprinssin tukena pohjoisen rintamalla.

Tämä toinen osa piiskaa vahvasti tarinoita eteenpäin ja vauhti tuntuu kiihtyvän kohti kolmannan osan lopputapahtumia. Varsinkin velho Bayazin matkaryhmän sekalainen seurakunta on nautittavaa luettavaa kun äärilaitojen persoonat koittavat tulla toimeen tuskallisella vaelluksella. Ryhmän matka avaa enemmän Anglandin maisemia muinaisine rauniokaupunkeineen, ja niiden taustoja. Rampa ihmisenkuvatus inkvisaattori Gloktakin nousee myös hienosti äärimmäisen raakoine apureineen kirjan yhdeksi keskushahmoksi. Hahmosta tuli paljon mieleen vanha tuttu Tyrion Lannister. Ja unohtamatta komentaja Westiä jonka lupaava rintamakomennus saa ikäviä käänteitä mutta lopulta solmii vahvat ystävyyssuhteet barbaarisoturien kanssa.

Joe Abercrombie ja tietysti itse GRRM ovat helposti palauttaneet mielenkiintoni takaisin fantasiagenreen. Herrojen kirjoissa ei hifistellä kauniiden haltijoiden kanssa eikä muidenkaan perusfantasiastereotyyppien (onkohan tämä edes oikea sana..) kanssa vaan tarinat ovat tällaiselle vanhalle D&D, AD&D ja RoleMaster-pelien parissa kasvaneelle jurpolle juuri sopivaa luettavaa. 

Seuraavaksi on sitten pitkästä aikaa vuorossa historiaa. Jouko Halmeskosken Orjamarkkinat on jo lähtenyt hyvin liikkeelle.

2 kommenttia:

  1. The Blade Itself ei oikein vienyt mukanaan, mutta ehkä tälle toiselle osalle voisi jossain vaiheessa antaa mahdollisuuden. Brittiläisten kirjoittamassa fantasiassa tuntuu usein esiteollisen yhteiskunnan eriarvoisuus ja sen tuomat jännitteet ynnä ongelmat paremmin kuin amerikkalaisten kirjoittamassa (Le Guin ja Martin ehkä poikkeuksia). Veikkaan, että kokemus historiasta ja sen aikakausista ja ilmiöistä on erilainen.

    Gygaxiaaninen lapsuus myös täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse tuli nuorempana tutustuttua fantasian osalta mm. R.A. Salvatoren, David Eddingsin kirjoihin mutta ei oikein iskenyt kipinää. Taustalla on tietysti Tolkienin valtava vaikutus joten kaikkia sitä melkein automaattisesti vertaa tähän brittien ikoniin. Martin iski sitten joitain vuosia sitten kunnolla.

      "Gygaxiaaninen". Piti oikein Googleen tarttua ja hakea sanaa! :)

      Poista

Sana on vapaa. Spammaajat kärsivät kurjan kuoleman.