lauantai 18. lokakuuta 2014

Snabba Cash

Jens Lapidus, entinen Sollentunan lakimies/asianajaja aloitti vuonna 2006 Snabba Cash -kirjallaan (suom. Rahalla saa) ns. Stockholm Noir -trilogian joka edustaa James Ellroyn tyylistä kovempaa pohjoismaista rikoskirjallisuutta. Trilogian pilotti kuvaa Tukholman alamaailman kahinoita, tiukassa tarinassa on narkkareita, nenäkarkkidiilereitä, Sturaplanin sliipatua yläluokkaa ja peliä pyörittäviä jengejä, etunenässä jugoslaavimafia.

Kirjan päähenkilöinä on värikäs seurakunta; Johan "JW" Westlund, nuori keskiluokan wannabe-snobi/kauppakorkean opiskelija joka tekee opiskelun ohessa sivutyönään nousuaan yläluokkaan diilaamaalla kamaa Tukholman luksusbileissä. Toisaalla on Jorge Salinas "J-boy" Barrio, entinen ruotsin-chileläinen diileri joka pakenee vankilasta ja yrittää tehdä samanlaista nousuaa kamakaupan kautta takaisin vanhaan elämäänsä. Mielessään samalla ankara kosto häntä pettäneitä kohtaan. Tarinan keskiössä on myös Mrado Slovovic, kovanyrkkinen jääkaappipakastin-yhdistelmän kokoinen jugoslaavi, jonka elämä kuluu tukholmalaisen jugoslaavimafian riveissä tulosta tekevänä rivimiehenä. Kaikilla kolmella päähahmolla on raivokas vimma tehdä "se" diili joka auttaa heidät pääsemään joko bisneksen huipulle tai toteuttaakseen oma exitpläni uuteen elämään.

Kirjasta ei puutu länsinaapurin yläluokan bileglamouria eikä Jorgen kautta kuvattua mamut vs. perussvenssonien yhteiskunnan vastakkainasettelua. Niin yläluokka kuin maahanmuuttajalähiöt imuroivat kruununsa sieraimiinsa kun JW ja Jorge pääsevät vauhtiin kamabisneksissään.

Jugoslaavijärkäle Mrado yrittää myös päästä uraradalle kylmän tehokkaan jugoslaavimafian riveissä. Rahanpesua, narikkabisnestä, ilotyttökauppa nostaa miestä organisaation hierarkiassa kunnes seinä tulee vastaan. Tarinan kolmen hahmon henkilökohtainen matka kiertyy lopulta yhteen ja tapahtumat eskaloituvat yhteen suureen huumelähetykseen jonka lopputulos on yllättävä.

Jens Lapidus on onnistunut hyvin ennen kaikkea ruotsalaisen värikkään luokkayhteiskunnan kuvauksessa. Alamaailman raadollinen toiminta ja normikansalaisten ahdingon kuvaus yksinkertaisesti toimii. Unohtamatta Tukholman viimeisen päälle sliipattua yläluokkaa ja alati bilettävää yläluokkaa jota viedään nenäkarkkidiilerien toimesta kuin litran mittaa. Itsellä pääsi vähän väliä naurunhörähdyksiä kirjailijan snobikuvauksille, osuivat kuin nenä päähän. Mieleen tuli heti liuta omia länsinaapurin kollegoita sliipattuine blondikampauksieen ja Tiger Of Sweden -pikkutakkeineen!
Stockholm Noir -trilogia jatkuu pilotin jälkeen samoissa maisemissa kun vuorossa on Aldrig fucka up (Siisti kosto), mutta itselläni kirjallinen matkaa täysin toisissa maisemissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sana on vapaa. Spammaajat kärsivät kurjan kuoleman.