Anno Domini 2014

Jälleen on yksi kirjallinen vuosi vierähtänyt ja vaikka valtavia määriä kirjoja ei tullut (jälleen kerran) luettua niin teen pienen kurkkauksen menneeseen vuoteen. Olen viime vuosien ajan yrittänyt tasapainoitella eri kirjallisuuslajien välillä kuin humalainen - välillä onnistuen ja välillä vähemmän onnistuen. Kuitenkin nyt tasapaino on jokseekin kohdallaan ja nykyinen kirjamaku on pysähtänyt kolmen isomman genren kohdalle. 

Tammen Iso K eli Keltainen Kirjasto edustaa pääosin kertomakirjallisuuden sarjaa. Ison K:n ollessa Suomen pitkäikäisin kirjasarja se myös sisältää valtavan määrän äärimmäisen laadukasta lukumateriaalia. Siitä voi ammentaa toinen toistaan hienompaa klassikkoa aina eläkeikään saakka. 

Toinen nouseva tähti kirjahyllyssäni on Otava, jonka tuoreita julkaisuja on jo eksynyt kirjahyllyyni, kuten esimerkiksi Mo Yan:n Seitsemän Elämääni ja Viinamaa jotka ovat lähitulevaisuudessa takuu varmasti lukujonossani. Unohtamatta Robert Harrisin Cicero-trilogiaa tai Margaret Atwoodin spekulatiivisen fiktion MadAddam-sarjaa.

Tieteisfiktio (tai Scifi) on aina myös ollut mukana. Ensimmäiset scifi-kirjat olivat heikkenevän muistini mukaan suoraan genren kivijalasta eli Frank Herbertin Dyyni-sarja. Jonka jälkeen tuli luettua paljon muiltakin genren mestareilta kuten Arthur C. Clarke, Ray Bradbury, Philip K. Dick, Robert A. Heinlein, Frederik Pohl ja tietenkin Isaac Asimov. Näin vanhempana olen sitten retroillut näiden klassikoiden pariin ja hyllyyn on tullut eri antikkaportaalien kautta Asimovia ja tietenkin Frank Herbertia. Klassikoiden ohella on tullut myös luettua tuoreempaa tuontantoa joista voisin nainita ainakin James S.A Coreyn Expanse-sarja joka on virkistävä avaruusooppera. Avaruusoopperoita edustaa myös hyllymetrillinen Alastair Reynoldsin kirjoja joita pitäisi aikuisten oikeasti jatkaa jossain vaiheessa..Ja tietysti hiukan kovemman scifin edustaja Ramez Naamin Nexus joka oli mukava scifitrilleri.

Historia ja henkilömuistelmat on yksi isoista komponenteista kirjahyllyssäni, ja varsinkin historian yleis- ja vähemmän yleisteokset. Toinen Maailmansota on koluttu aika hyvin Antony Beevorin kautta. Rinnalla kulkee kuitenkin jatkuvasti laajeneva historianalue joka luotaa Yhdysvaltojen värikästä historiaa. Historian osalta yritän toistuvasti koluta niitä vähemmän käytyjä polkuja jaoten mikrohistorian osuus kasvaa myös ensi vuionna. Ensi vuonna tulee mm. Timothy Eganin tuotantoa (The Big Burn) ja myös New Yorkin 1800-luvun alamaailman historian koluaminen jatkuu Timothy J. Gilfoylen kirjalla (Pickpocket's Tale). Ja horisontissa häämöttää myös David Haward Bain kolossaalinen Empire Express. Henkilömuistelmien osalta käydään kurkkaamassa ainakin Bruce Porterin Blow-kirjaa jossa käydään läpi George Jungin 1980-luvun huumehuuruista elämää salakuljettajana ja samaa aihepiiriä hipoo Jordan Belfortin Wall Street-muistelma The Wolf Of Wall Street. Mitään "tavallista" ei ole siis luvassa.

Ja sitten otteita osasta vuoden 2014 luetuista kirjoista..

Alkuvuoden yllättäjä oli ehdottomasti Margaret Atwoodin Oryx ja Crake. Kirjailijasta sain tärppiä Taikakirjaimien pohjattomasta lukuvinkkikaivosta jossa on paljon asiaa kirjailijasta. Oryx ja Crake aloittaa MadAddam-sarjan joka sijoittuu jonnekin tulevaisuuden dystopiaan jolloin ihmiskunta on tehnyt sen odotettavan resetin ja sivilisaation raunioissa jatkaa elämäänsä maailman ainoa ihminen Lumimies ja lauma klooneja. Kiehtova kehystarina taustoineen meni lentämällä eteenpäin ja jatkoa luonnollisesti seuraa.

Ensimmäisellä kvartaalilla piipahdettiin myös James S. A. Coreyn avaruusoopperan pilotissa kun Leviathan Wakes tuli korkattua. Tämä kovemman sarjan scifi muistutti paljon Alastair Reynoldsin kirjoja joten tämä Expanse-universumin kirja sai pysyvän kodin Kindlen uumenista. Tietysti maallisempiakin kirjoja tuli luettua, esimerkiksi Don Winslow:n Savages-esiosa Kings Of Cool joka toi kaivattua rikolliskirjallisuuden maustetta alkuvuodelle. Ehdoton must-have kaikille J. Ellroyn faneille. Ja kevään korvilla vastaan tuli Antony Beevorin ja Luba Vinogradovan kirjoittama teos A Writer At War neuvostokirjailijan Vasily Grossmanin ajoista puna-armeijan kirjeenvaihtajana joka oli kiintoisa kuvaus toisen maailmansodan loppuvaiheista.

Kesän korvilla aloitin uuden kirjailijan laajan tuotannon koluamisen kun Kindleen tuli ladattua ensimmäinen James Lee Burken dekkari Neon Rain joka aloittaa Dave Robicheaux-sarjan. Laadukasta kerrontaa Lousianan sydänmailta.

Kesän aikana tuli temmottua mm. historian osa-alueella Robert M. Edselin The Monuments Men (josta on muuten tehty pakollinen Hollywood-sovitus jota EN suosittele). Ja tietysti unohtamatta pirun hyviä scifi-kirjoja kuten Ready Player One, Nexus ja Neil Gaimanin American Gods.

Syksy toi jatkoa Hugh Howien Wool-sarjalle (Shift) ja mukaan tuli militanttiscifi Marko Kloosin Terms of Enlistment:n myötä. Ja sitä rikolliskirjallisuutta tuli lisää kun Jens Lapiduksen Snabba Cash aloitti Stockholm Noir-trilogian.

Vähemmän mutta laadukkaammin oli varmankin vuoden 2014 mottoni ja vuosi toi ennen kaikkea paljon uusia kirjailijoita ja joitain uusia alagenrejä. Vuosi 2015 lähtee liikkeelle Don Delillon Alamaailman mammutilla (yli 900 sivua) jonka perään tulee aivan jotain muuta.

PS. Laitoin postaukseni alkuun helmikuussa suomeksi julkaistavan tuoreen James Ellroyn Perfidian kannen. Oli pakko.. :)

Tv-täkyä loppuvuodelle ja FY15

Jaahas..Huomasin että olen kirjoitellut TV:stä viimeksi 2012 joten korjataan se tilanne nyt näin Joulun kunniaksi. TV:n katseluni on rajoittunut yhä enemmän HBO:n ja Netflixin on-demand-tarjontaan kiitos näiden kuuluisien elämän ruhkavuosien. Työ ja perhe vie suurinman osan ajasta joten kun sohvalle asettuu mukavasti sitä pitää enemmän siitä että haluttu TV-tarjonta on silloin siinä - eikä parin päivän päästä. Joten, ajattelin jokusen tämän hetkisen lempisarjani töllössä. Näitä pääsee seuraamaan jos on HBO:n ja Netflixin tilaaja.

Halt and Catch Fire

Hieno retro-sarja joka sijoittuu 1980-luvun alkuun kun PC-koneet teki rynnistystä laajalla rintamalla kohti yritysten toimistopöytiä ja kotien olohuoneita.  Christopher Cantwell ja Christopher C. Rogers AMC:lle luoma sarja kertoo Texasin softa- ja laitevalmistajista joiden joukosta nousee pieni ryhmä ennakkoluulottomia visionäärejä jotka päättävät laittaa kampoihin alan isoille tekijöille eli punamontulle, Applelle ja IBM:lle ja päättävät hypätä mukaan kisaan luomalla oman PC-koneen. Sarjasta on tehty ensimmäinen kausi ja toinen on jo tulossa. Sarja on ensinnäkin pirun hyvin kirjoitettu ja tällaiselle ICT-alan työläiselle sarja vilisee vanhoja tuttuja tapahtumia ja mullistuksia. Välillä äärimmäisen tekniseksi äityvä sarja tasapainoilee hienosti rautaspeksien maailman ja monimutkaisten ihmissuhteiden viidakossa. Sarjan ehdoton dynamo on Lee Pacen (tuttu mm. Hobbit-trilogiasta) näyttelemä myyntitykki Joe MacMillan jonka hiukan psykoottinen karaktääri aukeaa osa osalta kuin mätä sipuli.

Turn: Washington's Spies

Toinen AMC:n huomioitava sarja. Turn: Washington's Spies on historiallinen 1770-luvulle sijoittuva sarja kun vielä nuori Yhdysvaltojen tuleva valtio kipuili Iso-Britannian alusmaana ja taisteli itsenäisyydestä. Sarja kertoo vallankumoussotaa vetävän George Washingtonin salaisesta Culper Ring -vakoojaryhmästään joka sekoitti brittien pakkaa rintamien takana. Vakoojakuvion keskiössä on Jamie Bellin esittämä maanviljelijä joka päättää pienen ystäväryhmän kanssa antaa oman panoksensa taistelussa punatakkeja vastaan ja aloittavat välillä hyvin monimutkaisen vakoojaketjun, tarkoituksenaan välittää informaatiota brittien hallitsemalta alueelta GW;n joukoille. Saatanallisia juonikuvioita ja tuulinen New Jerseyn rannikko punatakkeineen pisti allekirjoittaneen tutustumaan aiheeseen tarkemmin joten tässä blogissa on tulossa lisää Culper Ringistä lähitulevaisuudessa. Ja tästäkin sarjasta on onneksi tulossa toinen kausi.

Ascension

Suht tuore Syfy:n minisarja jota ei ainakaan mielikuvituksen puutteesta voi syyttää. Sarja perustuu kylmän sodan aikana mietittyyn Orion-projektiin, jossa mietittiin ydinaselatausten käyttöä avaruusrakettien voimanlähteinä. Acsension-sarjan luojat Philip Levens ja Adrian A. Cruz ovat vieneet ajatusta pidemmälle. Sarjassa tämä Orion-projekti meni niin pitkälle että atomivoimanlähde valjastettiin yleisöltä salassa ja avaruuteen lähetettiin 350 ihmistä USS Ascension-aluksessa kohti Proxima Centauria ihmiskunnan jatkumisen toivossa. Sarjassa seurataan aluksen matkaa jota on jo taitettu 51 vuotta ja sarja alkaa kun yksi matkustajista on murhattu. Matkalla lähtenyt sukupolvi on vaihtunut uuteen ja kaiho kotiplaneetalle kasvaa. Sarjassa seurataan myös maapallolla asiaan liittyviä henkilöitä (tai heidän jälkeläisiään) jotka peittelevät julkisuuteen tihkuvia Ascension-tietoja. Scifi-faneille ihan tutustumisen arvoinen sarja.

House of Cards

Netflixin oma sarja johon vasta itse olen herännyt kanavan tilauksen myötä. Itse seurasin tiiviisti HBO:n The Newsroomia ja sen päätyttyä House of Cards on sille laadukas vaihtoehto. Sarja keskittyy Kevin Spacey näyttelemään demokraattipuolueen veteraaniin joka manipuloi ja vetelee Washington DC:n poliittisen areenan naruja. Sarjan luoja ja ohjaaja David Fincher on tehnyt laatutyötä ja varsinkin Kevin Spaceyn hahmo on yksi lähivuosien herkullisimmista TV-hahmoista. Hyvin tehdyt poliittiset sarjat ovat AINA meikäläisen listalla.

The Faithful Executioner

Menneiden vuosisatojen mestaajien ammattikunta herätti mielenkiintoni kun Teemu Keskisarja kuvasi suomalaisten ammatimestaajien työsarkaa Kyynelten Kalliossa. Nyt sitten jatketaan Keskisarjan osoittamaa tietä kun vuoroon astelee Joel F. Harringtonin The Faithful Executioner: Life, Death, Honor and Shame in the Turbulent Sixteenth Century.

Kirja pohjautuu Nürnbergissä 1500- ja 1600-lukujen vaihteessa eläneen Franz Schmidtin ammatilliseen päiväkirjaan. Tämä tunnollinen kaupungin virkamies ehti yli neljäkymmentävuotta kestäneen uransa aikana mestata 361 erilaista lainrikkojaa. Päiväkirjan sivuille pääsi kaikki hänet kohdanneet. Joukkoon mahtui yhteiskunnan edustajia sen kaikista kerroksista. Brutaalit murhamiehet, kylmäveriset maantierosvot, tai vaikka yläluokan huijarit pääsivät tapaamaan tätä oman ammattinsa huippuosaajaa. Aikansa saksalainen rikoslaki ei myöskään antanut armoa äideille jotka murhasivat lapsensa eikä aikuisuuden kynnyksellä oleville teineille. Jopa varkauksista Nürnbergin tuomioistuin saattoi langettaa kuolemantuomion.

Ainoa säilynyt kuva Franz Schmidt:stä

Mestaajan ammattikunnan ja varsinkin virkaatekevän kaupunginmestaajan taitoihin kuului myös kiduttaminen ja myös haavojen hoitaminen. Meister Franzin kaltaiset pitkän linjan mestaajat kilpailivat suoraan aikansa lääkärien tai parturi-kirurgien kanssa potilaista. Vuosien aikana karttunut kiduttamisen taito ja sen perään asiakkaiden hoitaminen nostikin tämän Nürbergin kaupunginmestaajan hyvin suosituksi parantajaksi. Vaikka mestaajan ammattia kunnioitettiin jo sen takia että nämä miehet suostuivat toimimaan yhteiskunnan ruoskana, ammattikuntaa pidettiin alhaisena. Normaalisti ammattimestaajia ei päästetty edes asumaan kaupungin muurien sisäpuolelle ja heitä kartettiin jopa niin paljon että heille oli omat sivupöydät tavernoissa. Franz Schmidt taistelikin koko elämänsä tätä vääryyttä vastaan ja sai kuin saikin nimensä puhdistettua uransa ehtoopuolella ja siten myös varmisti lapsilleen paremmat eväät tulevaisuuteen.

Joel F. Harringtonin kirjan sivut pursuaa värikästä yhteiskuntakuvausta 1500-luvun Saksassa. Franz Schmidtin päiväkirja valoittaa myös omalla tavallaan kaikkia rikoksentekijöitä, ja hän onkin kuvannut asiakkaidensa rikkomukset ja tuomiot tarkasti. Vaikka elämä olikin tuohon aikaan erittäin riskaabelia sen vastakappaleena oli ankara rikoslaki rangaistuksineen. Franzin uran alkuaikoina tuomittuja mm. haudattiin elävänä tai hukutettiin. Vuosikymmenien saatossa päädyttiin "humaaneimpiin" rangaistuksiin kuten roviolla polttoon jonka yhteydessä tuomittu ensin kuristettiin ja sidottu vartalo koristeltiin ruutipusseilla jotta tapahtuma sujuisi mutkattomasti. Rikollisten äärilaidan brutaaleimmat rikolliset tuomittiin esimerkiksi teloitettavaksi kärrynpyörällä, missä tuomittu sidottiin lankkujen päälle maahan ja mestaaja hakkasi kärrynpyörällä tuomitulta ensin raajat murskaksi ja sai vasta aivan lopuksi fataalin iskun. Kärrynpyörällä mestauksen kesto määritettiin rikoksen vakavuuden mukaan. Repertuaarissa oli myös perinteinen pään katkaisu miekalla ja hirttotuomio. Franz kuvaakin kuinka hän harjoitteli nuorenpana pään katkaisua ensin raparperinipuilla ja kun taitoa kertyi hän siirtyi pieneläimiin.

The Faithful Executioner sisältää suorastaa valtavan määrän pientä aikalaisnippelitietoa ja sen rinnalla kuljetaan myös Franzin päiväkirjan tapahtumissa. Joel F. Harrington analysoi syvällisesti aikalaisten mielenmaisemaa ja samalla myös Franzin päiväkirjaa. Kirja antaa lukijalle hyvin tunnollisen, äärimmäisen ammattitaitoisen kuvan Nürnbergin kaupungin virkamiehestä Franz Schmidt;stä joka taisteli itsensä yhteiskunnan hyväksytyksi kansalaiseksi. Erittäin suositeltava kirja kaikille historiasta kiinnostuneille.

Seuraava kirja onkin Keltaista Kirjastoa kun käsittelyssä on jo Don Delillon Americana-kirja Alamaailma.