Perfidia

James Ellroyn kirjoja tulee aina odotettua valtavalla mielenkiinnolla koska hän on kirjailija joka on nostanut amerikkalaisen rikolliskirjallisuuden aivan omalle tasolleen. Ellroyn tuotannossa Yhdysvaltojen historiaa revitään väkivaltaisesti auki ja heitetään lukijan silmille verisellä vimmalla. Kaikki ovat korruptuneita - pahat ovat pahoja ja hyvät vielä pahempia yhteiskuntastatuksesta riippumatta ja hän ei ole turhaan yksi myydyimpiä rikolliskirjailijoita maailmassa. Kirjailijan tunnetuin ja laajin teossarja on ns. L.A.-kvartetti joka kuvaa 1940-1950-lukujen Los Angelesia joiden pääosissa ovat ytimeen asti korruptoituneet poliisit jotka kutovat ja sekaantuvat monimutkaisiin juoniin.

Ellroy on kirjoittanut myös toisen yhtä mielenkiintoisen Alamaailma nimellä kulkevan trilogian jonka ytimessä tarinaa vie eteenpäin mafia ja Yhdysvaltojen valtapolitiikka 1950-1970-lukujen maisemissa (jonka päätösosasta Blood's a Rover löytyykin arvioni). Kuuba, JFK ja lopulta ed. mainitun salamurha kruunaa L.A.-kvartetin sielunveljen.

Perfidia avaa uuden L.A.-kvartetin joka juoksee alkuperäisen kvartettisarjan rinnalla. Kirjan kärjessä toimii alkuperäisestä kvartetista tuttuja hahmoja mm. diabolinen ja keinoja kaihtamaton Benzendrineä (nyk. amfetamiini) karkkimaisesti naposteleva LAPD:n ylikonstaapeli Dudley Smith. Kuvankaunis miestennielijä Kay Lake joka tanssahtelee jälleen lain molemmin puolin, mukana on myös L.A. Confidental -romaanista tuttu William H. Parker III, alkoholisoitunut LAPD:n poliisikapteeni joka taistelee omien demoniensa kanssa. Tarinan ympärillä vilisee lisäksi liuta tuttuja hahmoja alkuperäisestä L.A.-kvartetista.  Perfidian keskushahmoksi kuitenkin nousee nuori uranousua tekevä rikospaikkatutkija Hideo Ashida joka yrittää ratkoa outoa perhesurmaa joka lopulta osoittautuu osaksi paljon isompaa tapahtumaketjua.

Perfidia tapahtumien keskiössä on brutaali perhesurma jonka ympärille Ellroy kutoo jälleen kerran vaikuttavan juonikuvion jonka osaset koostuvat aina Pearl Harbourin hyökkäyksestä, häikäilemättömistä maakaupoista, japanilaisperäisten internoinnista ja luonnollisesti myös Los Angelesin ytimeen asti uppoavasta korruptiosta. Tarinan hahmot ovat jälleen Ellroyn tyylille tuttua synkkääkin synkempää kastia, ja jopa tarinassa vilahtavat lukuisat julkimotkin omaavat vähintäänkin kyseenalaisia taipumuksia. Nimiä mainitsematta niin kaikille tututkin elokuvatähdet ovat vähintään jossain päihdekoukussa tai jonkin eksoottisen synkän perversion harrastajia.

Tarinan kerronnan ja historian elävöittämisen Ellroy kuitenkin osaa. Kirja pursuaa 1940-luvun tapahtumia ja lukija (jälleen kerran) tuntuu kuin siirtyvän Enkelten Kaupungin kaduille seuraamaan varjoisemman puolen tapahtumia. Kirjan parasta antia on kuitenkin LAPD:n absurdit toimintatavat. Rikoksia tehdään ja ratkotaan poliittisten ja hyvin korruptuneista lähtökohdista. Näissä tilanteissa Dudley Smith nousee omalle tasolleen, joka saattaa hetken mielijohteesta amfetamiinipäissään teloittaa kaduilla syyttömiä ja pystyy samalla pyörittämään aikamoisen monimutkaisia "sivubisneksiä". Kirjan alkupuolen Pearl Harbourin hyökkäys syöksee kaupungin jonkinlaiseen helvetin esikartanoon kun sodan tullessa kotirintamalle, viranomaisilta lähtee hanskat kädestä ja kaikki on vapaata riistaa.

Perfidia on jälleen sellainen kirja Ellroylta että lukijasta tuntuu kuin seuraisi lähestyvää pyörremyrskyä. Vaikuttava kirja.

Loppuun on pakko laittaa pätkä Curtis Hansonin vuonna 1997 ohjaamasta L.A. Confidential -versiosta joka antaa aika hyvän kuvan Perfidian tunnelmista.