Richard Morganin Altered Carbon tuli, yllätti ja kiilasi yksinkertaisesti lukujonon kärkeen. Olen huomannut että aina saatuani kirjan luettuani, tuijotan minuuttikaupalla kirjahyllyäni ja yritän päättää minkä kirjan aloitan seuraavaksi. Vanhemmiten siitä on tullut yhä vaikeampaa. Välillä katson läpi interwebs-selaimen "Ostettavat kirjat" -suosikkikansion ja pähkäilen. Ja pähkäilen lisää.
Kuitenkin, joskus viime vuoden loppupuolella näin Netflixin uutisen missä mainostettiin uuden scifi-sarjan tuloa ja työkaverin ylistettyä Takeshi Kovacs -kirjasarjaa, ja nähtyäni sitten helmikuun alkumetreillä sarjan ensimmäisen osan, päätin lisätä sarjan "omalle listalle" ja ei muuta kuin kirjan tilaamiseen. Kirja ensin sitten vasta TV-versio.
Richard Morganin scifi/dekkaritarina sijoittuu pitkälle tulevaisuuteen 2300-luvulle ja pitkälti perinteisiin scifi-maisemiin missä ihmiskunta on levittäytynyt avaruuteen. Mitä kiehtovia elementtejä Richard Morgan on sitten tuonut aika tyypilliseen Science Fiction -tarinaansa? Listalta löytyy käheitä tekoälyjä, mystisiä teknisiä lyhenteitä ja äärimmäisyyteen viedyn plutokraattisen yhteiskunnan missä se kuuluisa 1% väestöstä voi rallatella menemään vuosisatoja, kiitos teknologian joka mahdollistaa tietoisuuden siirtämisen kehosta toiseen. Hyvin kalliilla hinnalla tottakai. Maapallo on luonnollisesti ylikansoitettu ja rikoksista lyödään rangaistuksina tietoisuuden tekninen siirto pilvivarastoon, totaaliseen tyhjyyteen vuosiksi, vuosikymmeniksi tai vuosisadoiksi. Ei tarvita fyysistä vankilaa vain (varmasti) tolkuttomasti levytilaa.
Tähän dystopiaan herätettään muutaman sadan vuoden bittiavaruudessa oleskelun jälkeen Takeshi Kovacs, Envoys-joukkojen supersotilas Harlan's World -planeetalta. Jonka tietoisuus istutetaan varastossa olleeseen kehoon. Pienen härätyskohmelon jälkeen, Takeshille selvitetään että hänet on tuotu takaisin Laurens Bancraftin toimesta joka on ultrarikas "meth" joka kuuluu ed. mainittuun rallattelukastiin. Laurens on joutunut mahdollisen murhan kohteeksi ja haluaa nyt palkata Takeshin tutkimaan omaa murhaansa. Vaihtoehtona Takeshilla on paluu pilvivarastoon.
Morganin scifi/cyberpunk tarinassa riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Puhumattakaan juonen käänteistä joista ei sen enempää (nimim. hieman pettynyt).
Altered Carbon oli odotetusten arvoinen mutta kuitenkin aivan liian pitkä. Kindlen antoi sivumääräksi yli 520 sivua jotka alkoivat loppua kohden puuduttamaan todella paljon. Välillä tuntui että tarinasta alkoi loppumaan puhti kesken pelin mutta jotenkin kirjailija sai aikaan säädyllisen lopun. Tarinasta olisi voinut hyvin lohkoa pois ainakin 100 sivua ja en tiedä, kirjan pituudella voi olla tietysti merkitystä trilogian muiden osien kanssa. Mene ja tiedä. Ehkä joskus loput osat.
Ja sitten se Netflixin TV-sarja. Njaaa..Kolmen ensimmäisen osan perusteella sarjan tekijät ovat luonnollisesti joutuneet aika ankarallakin kädellä karsimaan itse kirjan tapahtumia ja paikkoja pois. Heti ensimmäisessä osassa pisti silmään jo Takeshin majapaikan vaihtuneen Hendrixistä Raven-hotelliin. Tiedetään että Jimi Hendrixin perikunta on äärimmäisen tarkka miten edesmenneen kitaristin brändiä käytetään joten ei ole ihme että sarjan tekijät vaihtoivat turvallisempaan Edgar Allan Poe -teemaan. Kirja versus TV-sarja -aiheesta löytyy jokunen kirjoitus netistä joten siitä kiinnostuneet voivat googletella. Visuaalisesti TV-sarja painii hyvin Bladerunnerin kanssa samassa sarjassa, mutta päähenkilö on jätetty aika heppoiseksi hahmoksi.
Viimeisempien tietojen mukaan toinen tuotantokausi ei ole vielä kirkossa kuulutettu, mutta tekijöiden mukaan Broken Angels on jo suunnittelupöydällä.
Ja seuraavaksi työn alla on mikäs muukaan kuin Harry Hole. Muutaman vieraskielisen kirjan jälkeen on virkistävä kokemus.
Richard Morganin scifi/dekkaritarina sijoittuu pitkälle tulevaisuuteen 2300-luvulle ja pitkälti perinteisiin scifi-maisemiin missä ihmiskunta on levittäytynyt avaruuteen. Mitä kiehtovia elementtejä Richard Morgan on sitten tuonut aika tyypilliseen Science Fiction -tarinaansa? Listalta löytyy käheitä tekoälyjä, mystisiä teknisiä lyhenteitä ja äärimmäisyyteen viedyn plutokraattisen yhteiskunnan missä se kuuluisa 1% väestöstä voi rallatella menemään vuosisatoja, kiitos teknologian joka mahdollistaa tietoisuuden siirtämisen kehosta toiseen. Hyvin kalliilla hinnalla tottakai. Maapallo on luonnollisesti ylikansoitettu ja rikoksista lyödään rangaistuksina tietoisuuden tekninen siirto pilvivarastoon, totaaliseen tyhjyyteen vuosiksi, vuosikymmeniksi tai vuosisadoiksi. Ei tarvita fyysistä vankilaa vain (varmasti) tolkuttomasti levytilaa.
Tähän dystopiaan herätettään muutaman sadan vuoden bittiavaruudessa oleskelun jälkeen Takeshi Kovacs, Envoys-joukkojen supersotilas Harlan's World -planeetalta. Jonka tietoisuus istutetaan varastossa olleeseen kehoon. Pienen härätyskohmelon jälkeen, Takeshille selvitetään että hänet on tuotu takaisin Laurens Bancraftin toimesta joka on ultrarikas "meth" joka kuuluu ed. mainittuun rallattelukastiin. Laurens on joutunut mahdollisen murhan kohteeksi ja haluaa nyt palkata Takeshin tutkimaan omaa murhaansa. Vaihtoehtona Takeshilla on paluu pilvivarastoon.
Morganin scifi/cyberpunk tarinassa riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Puhumattakaan juonen käänteistä joista ei sen enempää (nimim. hieman pettynyt).
Altered Carbon oli odotetusten arvoinen mutta kuitenkin aivan liian pitkä. Kindlen antoi sivumääräksi yli 520 sivua jotka alkoivat loppua kohden puuduttamaan todella paljon. Välillä tuntui että tarinasta alkoi loppumaan puhti kesken pelin mutta jotenkin kirjailija sai aikaan säädyllisen lopun. Tarinasta olisi voinut hyvin lohkoa pois ainakin 100 sivua ja en tiedä, kirjan pituudella voi olla tietysti merkitystä trilogian muiden osien kanssa. Mene ja tiedä. Ehkä joskus loput osat.
Ja sitten se Netflixin TV-sarja. Njaaa..Kolmen ensimmäisen osan perusteella sarjan tekijät ovat luonnollisesti joutuneet aika ankarallakin kädellä karsimaan itse kirjan tapahtumia ja paikkoja pois. Heti ensimmäisessä osassa pisti silmään jo Takeshin majapaikan vaihtuneen Hendrixistä Raven-hotelliin. Tiedetään että Jimi Hendrixin perikunta on äärimmäisen tarkka miten edesmenneen kitaristin brändiä käytetään joten ei ole ihme että sarjan tekijät vaihtoivat turvallisempaan Edgar Allan Poe -teemaan. Kirja versus TV-sarja -aiheesta löytyy jokunen kirjoitus netistä joten siitä kiinnostuneet voivat googletella. Visuaalisesti TV-sarja painii hyvin Bladerunnerin kanssa samassa sarjassa, mutta päähenkilö on jätetty aika heppoiseksi hahmoksi.
Viimeisempien tietojen mukaan toinen tuotantokausi ei ole vielä kirkossa kuulutettu, mutta tekijöiden mukaan Broken Angels on jo suunnittelupöydällä.
Ja seuraavaksi työn alla on mikäs muukaan kuin Harry Hole. Muutaman vieraskielisen kirjan jälkeen on virkistävä kokemus.
Enpä ajatellutkaan miksi hotellimuutos oli tehty tv-sarjaan, vaikka noteerasin sen. Niitä kun sarjoissa tehdään. Hotelli muutti sarjan ilmapiiriä pois psykedeelisestä, ja minusta se taisi olla ainoa kelvollinen muutos.
VastaaPoistaItse en kokenut kirjaa liian pitkänä. Ei ole kuitenkaan ollut turhan kiire lukemaan jatkoja. En ole lainkaan varma viitsinko tv-sarjan katsomista jatkaa, jos se jatkuu.
Kirjassa oli kyllä paljon hyvää (esim. huumori) mutta puolen välin jälkeen tuntui että nyt lähtee langat karkailemaan käsistä. Ehkä Broken Angels toimii paremmin. Sitten joskus.
Poista