lauantai 10. maaliskuuta 2018

Veritimantit

Jo Nesbøn Harry Hole-sarja on mennyt mukavan vauhdikkaasti ja nyt vuorossa olevan viidennen kirjan tapahtumat käynnistyvät herkullisista asetelmista. Oslo ja sen asukkaat kärvistelevät kesän lomakauden helteissä ja Harry Hole kärvistelee omassa henkilökohtaisessa helvetissään. Harry on lipsunut aikaisempien kirjojen tapahtumien saattelemana kohti odotettua lopputulemaa eli  alkoholi on saanut lopulta pysyvän otteen miehen elämästä, ja tarinan alkutahdit saattelevat apulaispoliisipäällikön pisteeseen missä ainoaksi vaihtoehdoksi Harrylle tarjotaan irtisanoutumista. Harryn edellisessä tarinassa hyvin liikkeelle lähtenyt suhde Rakeliin on myös enemmän ja vähemmän telakalla joten Veritimantit käynnistyy hyvin synkissä tunnelmissa.

Poliisityö on ainoa asia mikä pitää Harrya lipsumasta lopullisesti alkoholin kyllästämään vapaaherran elämään ja kuin taivaan lahjana, Oslon poliisi saa tapauksen missä nuori nainen on löydetty kuolleena suihkustaan. Harryn esimies ei löydä lomasesongin takia muuta vaihtoehtoa kuin vetää Harry pois "lomaltaan" ja yrittää saada hänet taas töihin.

Harryn hoiperrellessa työmaalleen tarina polkaiseen vauhtiin ja sivumäärän kasvaessa myös ruumismäärä jatkaa kasvuaan. Harrylla on käsissään harvinainen sarjamurhaaja joka viljelee rikospaikoille mystisiä johtolankoja. Tähden muotoisia veritimantteja uhrien silmäluomien alla sekä katkotut sormet herättävät lopulta Harryn mielenkiinnon ja samalla nousu kohti työkuntoa alkaa.

Viides Harry Hole-tarina on kaiken kaikkiaan sopivan sotkuinen juonikudelma, joka sai allekirjoittaneen puolessa välissä hiukan pettymään kun oletin arvanneen sarjamurhaajan henkilöllisyyden. Nesbø onnistuu kuitenkin yllättämään positiivisesti loppuvaiheen juonen käänteillä. Iso osa tarinaa on myös Harryn ja hänen kollegan Tom Waalerin yhteenotto joka huipentuu lopulta kirjan verisillä loppumetreillä. Kirjailija onnistuu myös edelleen tasapainoilemaan loistavasti tiivistyvän sarjamurhaajajahdin sekä Harryn syöksykierteessä olevan elämän välillä. Paljon tuli mieleen James Lee Burken oman dekkarietsivän samaiset henkiset demonit. Nesbøn ote aiheeseen pysyy paljolti kevyempänä.

Viimeinen fiktiivinen kirja ennen paluuta historian poluille on jo lähtenyt liikkeelle kun päätin ottaa kevyemmän tarinan käsittelyyn (jo pelkästään sivumäärän osalta). Yöpöydällä on Bernard Cornwellin
The Last Kingdom-sarjan # 3 Pohjoisen valtiaat. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sana on vapaa. Spammaajat kärsivät kurjan kuoleman.