Last Argument of Kings

Sain vihdoin ja viimeinen Joe Abercrombien The First Law-trilogian päätökseen. Tuntuu että kaikenlaisia trilogia/saagoja on lukujonossa loputtomasti joten tuntuu helpottavalta saada yksi pois käsistä.

Trilogia kuhisee puoleensavetäviä hahmoja: sivuilta löytyy pohjoisen synkkiä sodassa kasvaneita barbaareita joita johtaa kirjan yksi päähenkilöistä Logen "Bloody-Nine" Ninefingers joka mielestäni nousi trilogian suurimmaksi hahmoksi. Toinen päähahmoista on  Sand dan Glokta, Unioinin inkvisaattori ja kiduttaja joka itse on aikoinaan kidutettu rujoksi ihmishahmoksi. Gloktaa voisi verrata GRRM:n Tyrion Lannisteriin joka on kuitenkin pyhäkoululainen dan Gloktaan verrattuna -  kaikki on sallittua jos valtakunnan etu sitä vaatii.

Tässä viimeisessä osassa velho Bayazin johtama retkikunta päättää etsintämatkansa, Unionin valtaistuimelle nousee yllättävä hahmo ja uusi kuningas joutuu todelliseen tulikokeeseen kun valtakuntaan tulvii vieraan vallan armeija. Logen ja hänen barbaarijoukkonsa jatkavat ikuista taisteluaa ja pääsevät toteuttamaan oman "Alamonsa" joka verisyydessään on omaa luokkaansa. Sand dan Glokta taasen raivaa tietään Unioinin vallan ytimessä ja päätyy monien värikkäiden vaiheiden jälkeen yllättävään asemaan.

Joe Abercrombie niputtaa kaikki juonikuviot nätisti yhteen ja päälle 600 sivuisen opuksen päättyessä tässä jää jopa kaipaamaan lisää hahmojoukkion tarinoita.. Hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen, kirjailija on jo vihjannut uudesta First Law-trilogiasta, saa kuitenkin nähdä onko tulevassa trilogiassa tuttuja hahmoja. Moderni fantasiakirjallisuus on siis turvattu.

First Law:n jälkeen Kindle siirtyy tauolle ja pöydällä on jo Margaret Atwoodin Herran Tarhurit joka on odottanut liian kauan lukuvuoroaan.

Torakat

Uurastukseni Jo Nesbøn tuotannon osalta jatkuu kun vuorossa on julkaisujärjestyksessä toinen Harry Hole -romaani. Pirun hyvin kirjoitetun Lepakkomiehen jälkeen oslolaisen auktoriteetteja halveksivan ja viinaan menevän rikostutkijan lähtötilanne ei ole kehuttava. Norjan poliisijohto kaivaa sankarin paikallisesta juottolasta ja päättää pistää Holen lentokoneeseen. Vuorossa on ensimmäistä osaa vaikeampi ja julkisuusherkempi tapaus: Norjan Thaimaan suurlähettiläs on löydetty Bangkokista kuolleena veitsi selässä, keskeltä huorahotellia.

Nopeasti selviävä ja viinanpiruja vastaan taisteleva Harry Hole löytää itsensä Lepakkomiehen tapaan uudesta ympäristöstä jonka kulttuuri ja yhteiskunta heittävät rikostutkimuksen edetessä isoja kapuloita rattaisiin. Korkean profiilin tapausta jarruttavat niin paikalliset tahot, kotimaan politiikot ja julkisuuspaineet kun Norjan toivo puskee tutkimuksissaan eteenpäin. Rikostutkinnan lähtötilanne on valmiiksi kuin kytevä ruutitynnyri: kristillisen puolueen puoluekirjan omaava ex-suurlähettiläs löydetään tunnetusta paritushotellista, auton takakontissa on salkullinen lapsipornoa ja tapaukseen kytkeytyy vähintäänkin epäilyttäviä henkilöitä.

Jälleen kerran Harry Hole viinanpiruineen kuitenki tamppaa eteenpäin kuin mummo umpihangessa ja selvittää pala palalta tapahtuneen ja vähintäänkin perinteiseen dekkarihenkeen - kaikki ei ole siltä miltä aluksi näyttää. Tarinaan kietoutuu paikallista valtapolitiikkaa, vedonlyöntiä, kiinalaisia mafiosoja ja jopa katuporalla tehtävää hammastutkimusta. Jo Nesbø näyttää jälleen kerran (toisen kerran allekirjoittaneelle) kuinka hyvin tarinan saa luistamaan. Kirjan takakansi tuntui kuin varkain tulevan vastaan ja täytyy sanoa olevani jälleen kerran tyytyväinen valintaani. Varsinkin kirjan viimeinen oopiumhuuruinen kappale osoitti että kirjailijan seuraava teos Punarinta saattaa tulla aika nopeasti lukuvuoroon. Utmerket lesing!

Aasian painostavasta kuumuudesta siirrytäänkin seuraavaksi kohti Joe Abercrombien First Law-trilogian päättävään Last Argument of Kings -kirjaan joka on jo hyvää vauhtia lähes loppumetreillä.

Flash Boys: A Wall Street Revolt

Se on selvästi kesä taas tulossa kun lukutahti hiukan sakkaa, lukemisen varattu aikaa siirtyy kuin varkain muihin aktiviteetteihin. No kuitenkin sitä aikaa lukemiseen lopulta löytyy ja tällä kertaa lukujonon ohitti (taas kerran) Michael Lewisin Flash Boys: A Wall Street Revolt joka on puhtaasti tietokirjallisuutta ja nimensä mukaan keskittyy pääosin Yhdysvaltojen pörssimaailmaan. Kirja on ollut jonniin aikaa hankintajonossa ja innostuin tästä kun spottasin kirjan lentokentällä.

Michael Lewis on yhdysvaltalainen taloustoimittaja ja kirjailija joka on tehnyt jo liudan talouskirjoja ja hänen kynästään on lähtenyt myös amerikkalaista baseball-maailmaa pöyhivä Moneyball: The Art Of Winning Unfair Game josta on tehty myös Brad Pittin tähdittämä elokuvakin. 

Suurimman vaikutuksen on kuitenkin aiheuttanut juuri tämä Flash Boys, joka iskee suoraan talousmaailman sydämeen repien auki Wall Streetin osakemarkkinnat ja kuinka "normaalilla" pörssikauppaa käyvällä taholla ei ole mahdollisuuksia tehdä rehellistä kauppaa.

Kirjan äänenä toimii kirjailija itse ja hän avaa normaaleille kuolevaisille Wall Streetin osakekaupan saloja; miten ne toimivat, ketkä ovat suurimmat pelurit ja miten kaupankäynti vaikuttaa paikallisella sekä globaalilla tasolla. Kirjan keskiössä ja todellisena primus motorina toimii kuitenkin ryhmä Wall Streetin ammattilaisia jotka omassa työssään olivat huomanneet että osakauppa ei toimi niinkuin sen pitäisi - jotain oli pahasti vialla. Kirjailija itse tapasi ryhmän ja kirja käynnistyykin tehokkaasti ryhmän jäsenien omakohtaisina taustakertomuksina kuinka he huomasivat Järjestelmän epäoikeudenmukaisuuden. Kaikki varmasti muistaa New Yorkin Wall Streetin hektisen pörssilattian jokapuolelle säntäilevine myyjine ja ostajineen joita ympäröi valtava määrä näyttöjä jotka suoltavat ulos yritysten osakedataa.

Nykypäivän todellisuus on kaukana tästä mielikuvasta. Todellinen "Wall Street" on 37 tuhannen neliömetrin konesalissa New Jerseyssa ja sen ympäristössä. Kaupankäyntiä ovat dominoineet (kirjan julkaisuun asti) ns. High-Frequency Trading-kaupankäyntiin (HFT) erikoistuneet yritykset. HFT-kauppaan erikoistuneet yritykset ovat pystyneet käärimään valtavia määriä rahaa hoitamalla siivut osakekaupoista käyttämällä pitkälle kehitettyjä algoritmipohjaisia sovelluksia joiden ansiosta perinteiset asiakkaat ovat jääneet altavastaajiksi. Kirja meneekin tässä kohdin hyvin tekniseksi joten summaan sen ainoastaan sanalla nopeus. Kun haluat esim. ostaa perinteisellä tavalla osakkeita tietokoneella, laittamalla tilauksen sisään niin kirjan mukaan kaikki perustuu nopeuteen. Nykypäivän markkinat muuttuvat valtavalla nopeudella ja kirjassa puhutaankin mikrosekunneista ja niiden tuomasta eduista muihin kilpailijoiden nähden, Kirjan ensimmäinen henkilökuvaus koskeekin ehkä ensimmäistä meklaria joka hoksasi tämän edun: mitä suorempaa tietä pystyt olemaan yhteydessä markkinoihin se myös tuo kilpailuetua. Ja tämä henkilö kerääkin useamman sadan miljoonan starttirahan ja vetää oman kuituyhteyden suoraan pörssisaliin, ja vuokraa valokuituyhteyksiä muille Wall Streetin toimijoille hyvään hintaan. Meklarin kertomukset myyntireissuista pankkeihin onkin herkullista luettavaa; useat eivät usko kuulemaansa kun meklari selittää miksi heidän kannattaa tähän sijoittaa ja osa ottaa riemusta kiljuen osaa projektiin. Kirjan alun jälkeen lukija ei voi kuin pyöritellä päätään ja päivitellä tapahtumia, ja itse ainakin piti googletella kirjan todenperäisyyttä, sen verran käsitys ihmisluonnosta sai kolauksia. Kirjan voisi surutta summata kahteen sanaan Nopeus ja Ahneus.

Kirja jatkaa henkilökuvauksista ryhmän rämäpäiseen ideaan luoda oma pörssi (joka on mahdollista) ja tasata ns. peliä tappamalla tämä nopeus-aspekti HFT-firmoilta jotta peli on reilumpi. Ja se näyttää kirjan loppuun mennessä onnistuvan; osakekauppa siirtyy osittain kulkemaan ryhmän perustaman pörssin kautta kun isoimmat pankit vakuuttuvat HFT-kaupan tuomasta epätasapainosta ja pelkona on tietenkin että globaalikauppa kokee lähitulevaisuudessa kohtalokkaan romahduksen. Herkullisia yksityiskohtia ei myöskään puutu ryhmän nerokkaista ideoista pistää osakekauppa rehellisemmäksi. Ryhmä mm. niputtaa 30 mailia valokuitua pieneen laatikkoon jotta algoritmien tuoma nopeus pienenee versus perinteisten pelurien rinnalla.

Mutta kaikkein mielenkiintoista on se mitä tapahtui kun tämä kirja julkaistiin vuonna 2014. Kaksi viikkoa julkaisusta New Yorkin yleinen syyttäjä aloitti tutkimukset koskien HFT-yrityksiä jotka pystyivät tekemään tehokasta kaupankäyntiä lähes valonnopeudella ja tutkimusten kohteeksi joutui myös 60 yksityistä ja julkista pörssiä jotka olivat pelissä mukana. Nopeasti tämän jälkeen Yhdysvaltojen oikeusministeriö, FBI ja SEC (Yhdysvaltain arvopaperimarkkinoita valvova elin) aloittivat omat tutkimukset. Oikeutta on tähän päivään asti käyty ja tuomioita on jaettu kun kirjan esiin tuoma epärehellinen peli on tullut julki. The Game is Rigged onkin kirjan surullinen sanoma niille jotka haaveilevat tuottoisasta pörssikaupasta Yhdysvalloissa.

Kirja on äärimmäisen kiehtovaa luettavaa ja kirjailija pystyykin hienosti avamaan pörssimaailman verhoja meille kuolevaisille. Vaikka kirja viliseekin ammattijargonia, kirjailija ymmärtää pysähtyä ja selittämään lukijalle tarkemmin mitä ammattitermistö tarkoittaa.

Luettuani kirjan viimeisen sivun, mieli teki tarttua hyllyssä lukuvuoroaan odottava Jordan Belfortin elämänkertaan The Wolf of Wall Street joka jatkaisi luentavasti tällä diabolisen ahneudeuden tiellä. Jo Nesbøn kirja voitti kuitenkin tämän kisan.

Shovel Ready

Havahduin tämän Adam Sternberghin Spademan-sarjan pilotin kohdalla kuinka monta kirjatrilogiaa/sarjaa meikäläisellä on vaiheessa. Varsinkin scifin ja fantasian osalta niitä vaan on. kele.

Shovel Ready oli jälleen yksi eKirja joka tuli imaistua Kindleen Amatsoonin valikoimista. Se taisi keikkua jollain TOP-listalla ja hintakin oli suopea tilanteelle (muistaakseni alle $10 USD).

Tämän newyorkilaisen lehtimiehen Adam Sternberghin esikoinen tutustuttaa lukijansa Spademan -nimiseen henkilöön jonka ammattina on ei-toivottujen ihmisten hävittäminen. Spademan toimi aikaisemmin roskakuskina kunnes hänen kotikaupunkinsa New Yorkin Times Squarella räjäytettiin radiologinen pommi (ns. likainen pommi) jonka myötä hänen vaimonsa menehtyi. New York on suurimmalta osiltaa hylätty ja sinne jääneet asukkaat yrittävät selviytyi enemmän Mad Maxin lavasteita muistuttavassa miljöössä. Wall Streetin raharikkaat ja muut varakkaat ovat joko poistuneet kaupungista tai siirtyneet fyysisestä maailmasta rahvaiden internetin rinnalle rakennettuun virtuaalimaailmaan missä kaikki on hieman paremmin.

Aloitettuani kirjan, jonka aloitus oli suht tavanomainen ja tylsä unohtamatta hyvin perinteistä dystopia-skenaariota, itseltäni pääsi henkinen haukotus. Mutta kun kirjailija heitti tarinaan mukaan Spademanin uuden targetin, joka oli raskaana oleva nuori tyttö ja megalomaanisen ultrarikkaan evangelistan niin tarina sai kuin saikin uutta puhtia ja teksti alkoi juoksemaan positiivisempaan suuntaan. Mitä pidemmälle tarina kulki alkoi myös kehystarinan luiden ympärille tulemaan läskiä ja tuhoisien tapahtumien taustat selkeni ennen odotettua loppurytinää. 

Kirja ei niinkään ollut huono - ehkä enemmänkin keskinkertainen. Kirjailija osaa selkeästi kirjoittaa ja hänen sujuvasta humoristisesta dialogista tuli auttamatta mieleen loistava John Scalzi. Shovel Ready on jossain määrin saanut myös myyntiä ja Spademan-sarja onkin jo saanut toisen osan Near Enemy missä Spademan on jo saanut uuden asiakaskomennuksen ja uusi haasteita. En kyllä osaa vielä sanoa meneekö lukujonoon joka jo valmiiksi pursuaa vielä kiehtovampia kirjoja.

Seuraava onkin vuorossa sukellus Wall Streetin maailmaan kun työmatkalta tarttui mukaan jo valmiiksi "osta"-listalla ollut Michael Lewisin Flash Boys: A Wall Street Revolt.

Perfidia

James Ellroyn kirjoja tulee aina odotettua valtavalla mielenkiinnolla koska hän on kirjailija joka on nostanut amerikkalaisen rikolliskirjallisuuden aivan omalle tasolleen. Ellroyn tuotannossa Yhdysvaltojen historiaa revitään väkivaltaisesti auki ja heitetään lukijan silmille verisellä vimmalla. Kaikki ovat korruptuneita - pahat ovat pahoja ja hyvät vielä pahempia yhteiskuntastatuksesta riippumatta ja hän ei ole turhaan yksi myydyimpiä rikolliskirjailijoita maailmassa. Kirjailijan tunnetuin ja laajin teossarja on ns. L.A.-kvartetti joka kuvaa 1940-1950-lukujen Los Angelesia joiden pääosissa ovat ytimeen asti korruptoituneet poliisit jotka kutovat ja sekaantuvat monimutkaisiin juoniin.

Ellroy on kirjoittanut myös toisen yhtä mielenkiintoisen Alamaailma nimellä kulkevan trilogian jonka ytimessä tarinaa vie eteenpäin mafia ja Yhdysvaltojen valtapolitiikka 1950-1970-lukujen maisemissa (jonka päätösosasta Blood's a Rover löytyykin arvioni). Kuuba, JFK ja lopulta ed. mainitun salamurha kruunaa L.A.-kvartetin sielunveljen.

Perfidia avaa uuden L.A.-kvartetin joka juoksee alkuperäisen kvartettisarjan rinnalla. Kirjan kärjessä toimii alkuperäisestä kvartetista tuttuja hahmoja mm. diabolinen ja keinoja kaihtamaton Benzendrineä (nyk. amfetamiini) karkkimaisesti naposteleva LAPD:n ylikonstaapeli Dudley Smith. Kuvankaunis miestennielijä Kay Lake joka tanssahtelee jälleen lain molemmin puolin, mukana on myös L.A. Confidental -romaanista tuttu William H. Parker III, alkoholisoitunut LAPD:n poliisikapteeni joka taistelee omien demoniensa kanssa. Tarinan ympärillä vilisee lisäksi liuta tuttuja hahmoja alkuperäisestä L.A.-kvartetista.  Perfidian keskushahmoksi kuitenkin nousee nuori uranousua tekevä rikospaikkatutkija Hideo Ashida joka yrittää ratkoa outoa perhesurmaa joka lopulta osoittautuu osaksi paljon isompaa tapahtumaketjua.

Perfidia tapahtumien keskiössä on brutaali perhesurma jonka ympärille Ellroy kutoo jälleen kerran vaikuttavan juonikuvion jonka osaset koostuvat aina Pearl Harbourin hyökkäyksestä, häikäilemättömistä maakaupoista, japanilaisperäisten internoinnista ja luonnollisesti myös Los Angelesin ytimeen asti uppoavasta korruptiosta. Tarinan hahmot ovat jälleen Ellroyn tyylille tuttua synkkääkin synkempää kastia, ja jopa tarinassa vilahtavat lukuisat julkimotkin omaavat vähintäänkin kyseenalaisia taipumuksia. Nimiä mainitsematta niin kaikille tututkin elokuvatähdet ovat vähintään jossain päihdekoukussa tai jonkin eksoottisen synkän perversion harrastajia.

Tarinan kerronnan ja historian elävöittämisen Ellroy kuitenkin osaa. Kirja pursuaa 1940-luvun tapahtumia ja lukija (jälleen kerran) tuntuu kuin siirtyvän Enkelten Kaupungin kaduille seuraamaan varjoisemman puolen tapahtumia. Kirjan parasta antia on kuitenkin LAPD:n absurdit toimintatavat. Rikoksia tehdään ja ratkotaan poliittisten ja hyvin korruptuneista lähtökohdista. Näissä tilanteissa Dudley Smith nousee omalle tasolleen, joka saattaa hetken mielijohteesta amfetamiinipäissään teloittaa kaduilla syyttömiä ja pystyy samalla pyörittämään aikamoisen monimutkaisia "sivubisneksiä". Kirjan alkupuolen Pearl Harbourin hyökkäys syöksee kaupungin jonkinlaiseen helvetin esikartanoon kun sodan tullessa kotirintamalle, viranomaisilta lähtee hanskat kädestä ja kaikki on vapaata riistaa.

Perfidia on jälleen sellainen kirja Ellroylta että lukijasta tuntuu kuin seuraisi lähestyvää pyörremyrskyä. Vaikuttava kirja.

Loppuun on pakko laittaa pätkä Curtis Hansonin vuonna 1997 ohjaamasta L.A. Confidential -versiosta joka antaa aika hyvän kuvan Perfidian tunnelmista.

George Washington's Secret Six

Scifin ja kaiken muun sekaan on hyvä pistää välillä mielenkiintoisia historiakirjoja. Tämä kirja aloittanee allekirjoittaneella Yhdysvaltojen 1700-1800 -vuosisatojen koluamisen ja ensimmäisenä on vuorossa Brian Kilmeaden ja Don Yaegerin George Washinton's Secret Six: The Spy Ring That Saved The American Revolution. 

Kirja tarkastelee vasta itsenäisiksi julistautuneiden Iso-Britannian siirtokuntien myrskyisiä ensi askeleita. Kun 2. heinäkuuta 1776 kolmetoista siirtokuntaa hyväksyivät Philadelphiassa itsenäisyysjulistuksen, siitä seurasi pitkä vapaussota jonka vastapuolina olivat Ison-Britannian kokenut sotakoneisto ja George Washintonin johtama siirtokuntien armeija. Sodan alkaessa nuori Yhdysvallat olivat vastaanottavana osapuolena kun Iso-Britannia päästi irti armeijansa.

Syyskuussa 1776, Ison-Britannian armeija sai läpimurron tekemällä 12 000 miehellä mittavan maihinnousun Manhattanille ja siten saivat hallintaansa strategisesti tärkeän New Yorkin. Tämä oli omalta osaltaan käännekohta George Washingtonin sotasuunnitelmissa ja hän päätyikin toteamaan että vapaussotaa ei voiteta pelkällä armeijalla vaan tarvittiin myös toisenlaisia suunnitelmia kampittamaan ylivoimainen vihollinen. Siten syntyi sotilasvetoinen mutta rohkeiden siivilipatrioottien toteuttama Culper Ring.

Culper-ryhmän tarkoitus oli tuottaa siirtokuntien armeijalle sotilastiedustelua punatakkien liikkeistä. Ryhmän johtoon Washington valitsi nuoren ja kyvykkään upseerin Robert Townsendin ("Samuel Culper Jr.")  ja ensimmäiseksi vakoojaksi nousi 27-vuotias lakimies Abraham Woodhull ("Samuel Culper Sr."). Lopulta kaksikon ympärille rakennettiin kuuden vakoojan ryhmä jotka kommunikoivat viiden vuoden ajan mm. koodatuilla kirjeillä ja  sanomalehtiartikkeiden kautta, ja siten tuottivat arvokasta tiedustelutietoa New Yorkin ja sen ympäröivien alueiden miehitysjoukkojen liikkeistä. Kuusikon jäsenenä oli myös nainen, joka soluttautui New Yorkin yläluokan brittipiireihin. Naisen koodinimen "355" takana olevaa oikeaa nimeä ei tiedetä edelleenkään.

Kirja sisältää Culper-ryhmän toiminnan tapahtumat kronologisessa järjestyksessä, aina George Washingtonin ryhmän perustamisesta vapaussodan jälkiaikoihin kun nuoren valtion armeijan johto ratsasti New Yorkin läpi voitonparaatissa. Sodan jälkeen nämä rohkeat siviilit jatkoivat elämäänsä ilman mitään suosionosoituksia, ilman paraateja tahi mitaleja. Vasta 1900-alussa tehtiin perusteellisempi historiantutkimus Culper-ryhmän toiminnasta, ja kirjan kirjoittajien mukaan mm. CIA:n peruskoulutuksessa käydään läpi tämän rohkean ryhmän vaiheita. Ja löytyy jopa patsaskin kansallisen tiedusteluviraston pihasta, joka on omistettu Nathan Halelle joka yritti ensimmäisenä tehdä Washingtonin toimesta sotilastiedustelua mutta jäi nopeasti kiinni ja myös brittien toimesta hirtettiin. Laadukas historiankirja aikalailla pienestä historianpalasesta mutta joka kuitenkin vaikutti paljon nuoren Yhdysvaltojen irtautumiseen Ison-Britannian ikeestä.

Kirjan aihe tarttui itse asiassa mieleeni nähtyäni aikaisemmin tänä vuonna laadukas TV-sarja Turn: Washington's Spies ensimmäinen tuotantokausi joka perustuu toisen kirjailijan samaan aiheeseen.

The Machine

The Machine oli kiehtova lukukokemus ja siitä kiitos Sivukirjaston suuntaan josta kirjailijan nimi jäi mieleen. Voin sanoa että kirjan tunnelma on yhtä synkkä kuin viereinen kansikin. Sodista ei palaa pelkästään fyysisesti haavoittuneita sotilaita vaan myös henkisesti särkyneitä veteraaneja. Näin on ollut maailman sivu niin kauan kuin ihminen on sotinut.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat lähitulevaisuuden Englantiin. Maailma kärsii ilmastomuutoksen äärisääilmiöistä ja kuten omana aikanamme sodat pitävät kansoja kiireisinä. Kirjan tulevaisuuden sodista palaavien miesten henkiseksi avuksi on kehitetty The Machine, laite joka "parantaa" nuorien veteraanien särkyneitä mieliä. Laite on tallentanut sotiin lähtevien miesten muistoja jotka sitten yritetään palauttaa veteraanien palatessa kotiin. Etelä-Englantilaisen Bethin aviomies Victor on myös palannut sodasta mutta on ollut sairaalassa vegetatiivisessa tilassa jo vuosia. Vuosien aikana The Machine on lailla kielletty koska laitteen käyttö on todettu haitalliseksi. Tämä ei kuitenkaan estä Bethin suunnitelmia koska hän haluaa miehensä takaisin elämäänsä. Kirjan alkutahdeilla Beth ostaakin laitteen vanhan version internetistä ja tästä alkaa suht painostava taival kohti Victorin eheyttämistä.

James Smythe on kirjoittanut synkkääkin synkemmän tarinan menetyksestä, epätoivosta ja kuitenkin hyvin vangitsevan tarinan missä Beth yrittää palauttaa aviomiehensä elävien kirjoihin. Bethin sinnittelee opettajana kolkossa asuinympäristössä ja samalla yrittää tehdä mistä häntä varoitetaan: mikä on rikki sitä ei voi enää korjata. Kun tarina etenee ja Victor herää, tarina kaartaa kuitenkin ennalta arvattaviin Mary Shellyn tuttuihin Frankensteinin maisemiin. Vaikka kirja päättyy ehkä turhankin helppoon loppuun on se hyvin kirjoitettu. Kirjailijan syysyön synkkä ja painostava tarina pitää taitavasti otteessaan alusta loppuun. Ja kirja oli myös sopivan pitkä - alle 350 sivua ja tasapainoilee hienosti perinteisen fiktion ja scifin rajamaastossa.