The Machine

The Machine oli kiehtova lukukokemus ja siitä kiitos Sivukirjaston suuntaan josta kirjailijan nimi jäi mieleen. Voin sanoa että kirjan tunnelma on yhtä synkkä kuin viereinen kansikin. Sodista ei palaa pelkästään fyysisesti haavoittuneita sotilaita vaan myös henkisesti särkyneitä veteraaneja. Näin on ollut maailman sivu niin kauan kuin ihminen on sotinut.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat lähitulevaisuuden Englantiin. Maailma kärsii ilmastomuutoksen äärisääilmiöistä ja kuten omana aikanamme sodat pitävät kansoja kiireisinä. Kirjan tulevaisuuden sodista palaavien miesten henkiseksi avuksi on kehitetty The Machine, laite joka "parantaa" nuorien veteraanien särkyneitä mieliä. Laite on tallentanut sotiin lähtevien miesten muistoja jotka sitten yritetään palauttaa veteraanien palatessa kotiin. Etelä-Englantilaisen Bethin aviomies Victor on myös palannut sodasta mutta on ollut sairaalassa vegetatiivisessa tilassa jo vuosia. Vuosien aikana The Machine on lailla kielletty koska laitteen käyttö on todettu haitalliseksi. Tämä ei kuitenkaan estä Bethin suunnitelmia koska hän haluaa miehensä takaisin elämäänsä. Kirjan alkutahdeilla Beth ostaakin laitteen vanhan version internetistä ja tästä alkaa suht painostava taival kohti Victorin eheyttämistä.

James Smythe on kirjoittanut synkkääkin synkemmän tarinan menetyksestä, epätoivosta ja kuitenkin hyvin vangitsevan tarinan missä Beth yrittää palauttaa aviomiehensä elävien kirjoihin. Bethin sinnittelee opettajana kolkossa asuinympäristössä ja samalla yrittää tehdä mistä häntä varoitetaan: mikä on rikki sitä ei voi enää korjata. Kun tarina etenee ja Victor herää, tarina kaartaa kuitenkin ennalta arvattaviin Mary Shellyn tuttuihin Frankensteinin maisemiin. Vaikka kirja päättyy ehkä turhankin helppoon loppuun on se hyvin kirjoitettu. Kirjailijan syysyön synkkä ja painostava tarina pitää taitavasti otteessaan alusta loppuun. Ja kirja oli myös sopivan pitkä - alle 350 sivua ja tasapainoilee hienosti perinteisen fiktion ja scifin rajamaastossa.

Lepakkomies

Luen hyvin hyvin harvoin joululahjaksi saamiani kirjoja, poislukien tietysti niitä joita olen etukäteen toivonut. Mutta aina silloin tällöin paketista löytyy kirja jota en ole mielestäni toivonut. Näitä kirjoja on tullut vuosien mittaan useita mutta tilanne on pikku hiljaa korjaantunut kun huomasin että on parempi mainita kirjan sijaan että haluan lahjakortin Suomalaiseen Kirjakauppaan. No, viime jouluna paketista kuoriutui taas kirja jota en ollut maininnut joulupukille. Kyseessä oli Jo Nesbøn Lepakkomies.

Jo Nesbø on Norjan yksi tunnetuimpia rikoskirjailijoista jonka kirjoja on myyty miljoonittain ja jonka tunnetuimpin kirjojen päähenkilönä on oslolainen poliisi Harry Hole. Tämä norjalainen kirjailija on allekirjoittaneelle uusi tuttavuus ja tosiaan, kirja oli löytänyt tiensä lahjapakettiini. Kuitenkin nyt sitten päätin ottaa  ns. härkää sarvista ja antaa Harry Holen (lausutaan Holy) pilotille mahdollisuuden.

Nuori norjalaisnainen löydetään raiskattuna ja silvottuna Sydneyn rantakivikosta ja paikalle lähetetään paikallisen poliisin vahvistukseksi oslolainen kovia kokenut nuori rikostutkija Harry Hole. Näistä hyvin hyvin perinteisistä lähtökohdista käynnistyy nuoren Harry Holen seikkailu Australian kulttuuriin. Edessä on kiehtova matka nuorelle Harrylle ja  tämän aikamoisen tripin aikana hän pääsee kurkistamaan syvälle aboriginaalien unenomaiseen kulttuuriin kuin myös paikalliseen värikkääseen homoyhteisöön ja maailman jokaisen suurkaupungin surullisen synkkiin varjoihin. Kirjailija juoksuttaa tarinaan kiehtovia hahmoja, ei vähäisempinä aboriginaalit jotka opastavat Harrya pitkin rikostutkintaa joka ensin näyttää selviävän mutta loppumetreillä heittää volttia toiseen suuntaan. Syyllinen ja vastaus on lähempänä kuin Harry osasi odottaa.

Pohjoismaiset kirjailijat eivät ole kiinnostaneet mutta Jens Lapiduksen ja historioitsija Peter Englundin myötä ne ovat kuin varkain ilmestyneet kirjahyllyyni. Jo Nesbø tarina juoksee vaivattomasti ja kirjan parissa huomasin toteavani että "eihän tämä ole paha ollenkaan.." ja kun James Ellroy:kin ylistää kirjailijaa

"I like Jo Nesbø's The Snowman. I did an event with him here in L.A. about three years ago. [Nesbø's series of Harry Hole novels, including The Snowman] is the silliest shit on God's green earth—you know, eyeball-gouging, corpse-fucking, entrail-eating, poetry-spouting, rock-and-roll-playing serial killers. And there's one after another after another after another in his books, and they all directly engage his detective hero." 

niin joulupukki osui lahjallaan napakymppiin (tällä kertaa). Seuraava kirja dekkarien osalta on sitten kauan odotettu uutuus James Ellroylta Perfidia joka tuoreena hankintana odottaa vuoroaan kirjahyllyssä. Mutta yöpöydällä on menossa jo James Smythen The Machine.

The First Fifteen Lives of Harry August

James S.A. Coreyn massiivisen avaruusoopperan jälkeen hypätään Claire Northin (aka Catherine Webb) reinkarnaatio-henkiseen The First Fifteen Lives of Harry August.

Ajassa matkustaminen, uudelleen syntyminen, reinkarnaatio ovat tuttuja aiheita töllöstä tahi valkokankaalta. Nämä aiheet eivät ole mitään uutta kirjallisuudessakaan. H.G. Wells julkaisi jo 120 vuotta sitten klassikkonsa Time Machine jonka julkaisun jälkeen aikamatkustamista käsitteenä on käsitelty, väännetty ja muokattu tuhansia kertoja. Tässä Artsin blogissa aikamatkustamista on käsitelty valitettavan vähän. Aiheen hyvänä ja onnistuneena esimerkkinä voin kuitenkin nostaa Connie Williksen Blackout missä ryhmä historian tutkijoita heilauttaa itsensä tulevaisuudesta Englantiin toisen maailmansodan maisemiin tutkimaan tuttuja tapahtumia, kuten Dunkirkin evakuointeja ja Lontoon pommituksia. Tähän harvaan onnistuneiden teosten joukkoon voi nyt nostaa kevyesti myös Claire Northin The First Fifteen Lives of Harry August.

Harry August syntyy vuonna 1919 pienen englantilaisen Berwick-Upon-Tweed:n juna-aseman naistenvessan lattialla ja äidin kuoltua synnytyksen yhteydessä, Harry aloittaa elämänsä Hulnen kartanossa, isänsä perheen huomassa. Harry kulkee elämänsä läpi aikansa tuttujen tapahtumien läpi ja kuolee lopulta vanhuuteen Hulnen kartanon isäntänä vuonna 1989 Berliinin muurin murtumisen aikoihin. Ja syntyy uudelleen.

Vuosi on jälleen 1919 ja elämän alettua tutun vessan lattialla, Harry siirretään  seitsemänvuotiaana henkisen romahduksen takia St Margotin mielisairaalaan. Jostain syystä Harry muistaa kaiken edellisestä elämästään kunnes kuuden kuukauden sairaalassa olon jälkeen Harry heittäytyy sairaalan ikkunasta ja onnistuu siten tappamaan itsensä. Ja syntyy uudelleen.

Kolmannen syntymänsä jälkeen Harry alkaa hyväksyä kohtalonsa ja alkaa etsiä syytä uudelleen syntymiselle ja luonnollisesti samojen tapahtumien tullessa eteen, Harry osaa väistää suurimmat elämänsä karikohdat kuten toisen maailmansodan ja lopulta saa yhteyden äärimmäisen matalaa profiilia pitävään Cronus Clubiin. 

Cronus Club on Harryn kaltaisten vuosisatojen läpi elävien henkilöiden (kalachakra) klubi joka huolehtii ja valvoo jäseniensä elämää. Toisena korkeana prioriteettina on myös tulevaisuuden seuranta joka on erityisen haavoittuvainen niiden kalachakrojen osalta jotka päättävät muuttaa ihmiskunnan tulevaisuutta lukuisten aikasempien elämien tuoman tiedon avulla.

Harryn henkilökohtainen elämärotaatio jatkaa vääjämättä eteenpäin ja usean sadan vuoden jälkeen Harryn elämä vie eri elämän osa-alueille, hän työskentelee fyysikkona, lääkärinä, pappina, opettajana ja jopa isona alamaailman vaikuttajana. Eri elämien tuoman vaurauden Harry juonittelee takaisin nuorelle itselleen. Vaihteluna kuolemiin Harry kokeilee mm. huumeita. Kunnes erään elämän loppumetreillä Harryn kuolinvuoteella visiteeraa nuori tyttö joka kertoo välittävänsä viestin tulevaisuudesta joka sisältää varoituksen maailman tuhoutumisesta. 

Kalachakrana Harryn olisi tietysti helppoa heittää hanskat tiskiin ja alkaa tahkoamaan omaisuuksia vuosisatojen aikana saavutettuejn tieto/taitojen avulla mutta Harry päättää aloittaa selvittämään kuolinvuoteellaan saadun viestin sisältöä ja tästä pärähtää useamman elämän pituinen ajojahti tulevaisuuden pelastamiseksi.

The First Fifteen Lives of Harry August on niitä kirjoja jotka olisi ideelitilanteessa ja unelmaolosuhteissa voinut lukea ns. yhdeltä istumalta, sen verran kirjan nelisensataa sivua piti otteessaan. Kirja sisältää riemukkaita kuvauksia miten eri tavoilla Harry yrittää vietää yhä uudestaan ja uudestaan 1900-vuosisadan elämäänsä. Kirja siirtää tarinan isommalle vaihteelle kun mukaan tulee maailmanlopun skenaariot kiihtyneineen teknologiakehityksineen, esimerkkinä täysin kehittyneet ydinaseet heti toisen maailmansodan jälkeen tai mikroprosessorit jotka ilmestyvät ihmiskunnan saataville vuosikymmeniä liian aikaisin. Kerrassaan kiehtovia kuvauksia. 

Ja ihmettelen siis IHMETTELEN jos kirjailija ei aio jatkaa tästä vaikka esim. Harry August -saagalla joka jatkaisi Harryn tapaisten kalachakrojen seilaamista ihmiskunnan seassa. Meikäisen osalta tämä kirja oli positiivinen löytö (jälleen yksi hetken mielijohteesta hankittu eKirja Amazonilta).

Caliban's War

James S.A. Coreyn aliaksen taakse kätkeytyvien Daniel Abrahamin ja Ty Franckin avaruusooppera Expanse-sarja on edistynyt allekirjoittaneella toiseen osaan. Caliban's War jatkuu ensimmäisen osan hauraissa jälkimainingeissa. Tulevaisuuden aurinkokuntamme suuret valtaapitävät organisaatiot UN (Maa) ja Mars keikkuvat sodan partaalla. Venus-planeetan pintaan törmäytetty alien-protomolekyylin/Phoebe Bug riivama Eros-avaruusasema on osoittautunut elonmerkkejä ja eri ryhmittyvät seuraavatkin huolestuneina Venuksen pinnalla tapahtuvia mullistuksia. Tarinassa on mukana myös ensimmäisenstä osasta tuttu John Holden joka kipparoi Rocinante-alustaan värikkään miehistönsä kanssa OPA (Outer Planets Alliance) -ryhmittymän piikkiin.

Caliban's War alkaa vyöryttämään eskaloituvia tapahtumia heti alkumetreillä kun Jupiterin suurimpaan kiertolaiseen Ganymeden-kuuhun tehdään mystinen hyökkäys minkä pinnalla sijaitsee valtava tutkimus- ja avaruusasema joka toimii myös ihmiskunnan vilja-aittana. Selviää että alien-protomolekyyli on valjastettu sotilaalliseen käyttöön ja hyökkäyksen seurauksena Maa ja Mars ovat sodan partaalla. Ganymeden tapahtumat myös nostavat tarinaan kaksi uutta hahmoa: botanisti Praxidike Meng jonka tytär kidnapataan hyökkäyksen aattona ja Marsin joukkojen merijalkaväen kovanahkainen kersantti Bobbie Draper joka joutuu todistamaan alien-protomolekyylin aiheuttamaa Maan ja Mars-joukkojen teurastusta Ganymeden rintamalla.

Edessä on jälleen kerran isolla pensselillä maalailtuja konflikteja, hybrid-alienolentoja ja maailmanlopun tapahtumia joissa käydään lähes ihmiskunnan tuhon partaalla. Daniel Abraham ja Ty Franck (joka on muuten GRRM:n assistentti) kuljettavat haasteellisen tarinakokonaisuuden suht vaivattomasti eteenpäin ja tarina päättyykin onnellisesti kunnes viimeisillä sivuilla lukijalle päräytetään apokalyptiset ennakkotahdit seuraavasta The Expanse-sarjan osasta Abbandon's Gate. Kaksikon kirjasarjasta tulee paljon mieleen toinen hardcore-scifin taituri Alastair Reynolds jonka kirjat odottelevat kärsivällisesti kirjahyllyssäni vuoroaan, ehkä kohta... Ja kuten aikaisemmin olen jo kirjoittanut, Syfy-kanava on tuomassa kirjasarjaa televisioon josta esimakua alemapana.

Caliban's War:n yli 600 sivun jälkeen on vuorossa Claire North:n The First Fifteen Lives of Harry August joka tuli haettua Amazonilta TÄYSIN hetken mielijohteesta (ja taas meni lukujono sekaisin..)