Erkki Räikkönen: Svinhufvudin kertomukset Siperiasta

Itsenäisen Suomen vaikea alkutaival on aina jännittävää luettavaa. Koko aikakausi vuodesta 1808 aina jatkosotaan on aina kiinnostanut, ja sitä voi vain ihmetellä miten olemme pysyneet eheänä ja itsenäisenä valtiona nämä myrskyisät 93 vuotta. Tämä Erkki Räikkösen kirja sijoittuu itsenäisyytemme aattoon eli kiihkeille vuosille 1914-1917.

Siperian karkoitukseen johtavat tapahtumat alkavat kun Lappeen tuomiokunnan tuomari Pehr Evind Svinhufvud saa sotasyksyn harmaana lokakuun päivänä kirjeen prokuraattori K. Kasanskijlta, missä tämä tsaarin virkamies pyytää Svinhufvudilta lyhennysotetta eräästä kihlakunnan pöytäkirjasta. Lappeen tuomarin vastauskirje päättyy kohtalokkaasti

”..vaan hänen nimityksensä ilmeisesti on tapahtunut lain voimaa kaipaavan venäläisen ns. yhdenvertaisuuslain nojalla, ei häntä voida pitää laillisena Prokuraattorina Suomessa. Siitä syystä en katso olevani oikeutettu lähettämään pyydettyä lyhennysotetta, josta täten saan prokuraattorivirastolle ilmoittaa”.

Saatuaan Svinhufvudin vastauksen, Kasanskij pistää vastapallon ripeästi liikkeelle hakemalla Viipurin eri oikeustahojen kautta samaista lyhennysotetta, ja vaatimalla rangaistusta tälle Lappeen kapinoivalle tuomarille. Samalla hän ilmoittaa myös asiasta Viipurin maakunnan kenraalikuvernööri Seylle, joka ei jää odottamaan Viipurin oikeusviranomaisten päätöstä vaan aloittaa Svinhufvudin erottamisprosessin sotalakeihin nojaten.

Svinhufvud tiesi mitä teki. Hän tiesi että vastareaktio oli tulossa joko nuhteluiden muodossa tai pahimmillaan pidätyksenä. Marraskuussa kenraalikuvernöörin erottamiskirje sitten saavutti tuomarin. Svinhufvud lähetti jälleen vastakirjeen missä ilmoitti kenraalikuvernöörin päätöksen olleen laiton vedoten Suomen perustuslakiin.

Marraskuun 24. päivä tilanne sitten kärjistyi, kun Svinhufvud päätti istua käräjiä Luumäen käräjätalolla. Käräjätalo oli täynnä ihmisiä, osa seuraamassa itse istuntoa ja osa seuraamassa uteliaina kuinka varmana pidetty tuomarin pidätys tulisi tapahtumaan. Päivän edetessä Viipurin poliisimestarin apulainen Grigorjeff saapui lopulta vangitsijoiden kanssa paikalle ja ilmoitti tuomarin vangituksi. Näiden tapahtumien saattelemana alkoi Pehr Evind Svinhufvudin pitkä 27 kuukautinen matka ja koitos keski-Siperian kylmille aroille.

1900-luvun alkukupuolen Suomen päämiehet ovat olleet minulle tähän asti aika tuntematonta ammattiryhmää. Voisi sanoa että kaikki ensimmäisestä aina Risto Rytiin asti ovat olleet siellä jossain Suomen historian hämärissä. Erkki Räikkösen kirja on koostettu Svinhufvudin omista päiväkirjamerkinnöistä ja hänen lähipiiriltä saamasta materiaaleista, kaikesta näistä Räikkönen on tehnyt eheän ja värikkään kertomuksen presidenttimme vaiheista Siperiassa. Räikkönen ei aikaile vaan heittää lukijansa suoraan tapahtumien keskelle. Svinhufvudin pidätys, vankeusaika Viipurissa ja lopullinen lähes kolmen viikon juna- ja rekimatka Keski-Siperian karkoituspaikkaan on jännittävää luettavaa.

Kirjasta paistaa lähes yltiöpäinen isänmaallisuus ja tsaarin virkamiehet ovat luonnollisesti ryssiä, eli sitä pahinta laatua. Lukija erehtyy jos hän luulee että Svinhufvud karkoitettiiin jonkinlaiseen Neuvostoliiton harjoittamaan ojennustyöleiriin eli pahamainesiin Gulagiin, missä hän henkipitimikseen söi torakoita ja pukeutui juuttisäkkiin. Ehheii, "Ukko-Pekka" sai karkoituspaikassa käyttöönsä oman huoneiston omalla keittäjällä, ja karkoitetun päivät soljuivat hitaasti luontoa tarkkailen piknik-eväitten kera, hiukan soutelua joella ja välillä pienriistaa metsästellen. Svinhufvudin itse toteaa yhdessä vaiheessa että tämä Siperian karkoitus teki hyvää hänen terveydelle. Seurastakaan ei ole  pulaa kun naapurustossa asuu muita tsaarin karkoitettuja ei-toivottuja korkeasti koulutettuja kansalaisia ja muuta älymystöä.

Kirja jätti hyvän maun kunnes googletin enemmän kirjailijaa. 1920-luvulla jäsenyys mm. AKL:ssä ja 1930-luvulla sitten Lapuan liikkeessä. Sotien aikaan riitti myös aikaa kansallissosialistisille pienryhmille. Itse voisin summata herran Wikipedia-historian lyhyemmin sanoilla lahtari ja natsi. Ei vaan, kirja kannattaa lukea. Se on hyvä aikalaiskuvaus. Ihan totta!

Hal Duncan: Vellum

Skotlantilainen kirjailija Hal Duncan on kieltämättä kirjoittanut kiehtovan kirjan. Aluksi pitää muistuttaa että kirja on puhdasta fantasia-kirjallisuutta, vaikka siinä räjäytellään genre-rajoja oikein olan takaa.

Kirjassa taivaan isän valtakunnassa on poikkeustila kun vanhan liiton arkkienkelit ja vanhan vihtahousun demonit keräävät voimiaan toisiaan vastaan iäisen vanhassa taistelussa, ja tietysti ihmiset ovat siinä välissä kummankin osapuolen vietävissä. Aika perinteisen kehystarinan lavasteissa nuori Reynard Carter löytää yliopistonsa kirjastosta vanhan mystisen Kaikkeuden Kirjan jonka kirjoittajaksi epäillään itse Jahvea, kirja osoittautuu kartaksi ja oppaaksi Vellumiin. Vellumia voisi kuvata sanalla ulottuvuus - meidän maallisen kosmoksen taustalla lymyävä massiivinen todellisuus. Itselleni siitä tuli mieleen multiversumi.

Tarinassa tutustutaan mm. Thomas Messangeriin, nuoreen opiskelijaan, hänen siskoonsa säväkkään Phreedomiin sekä Seamus Finnaniin. Pelissä on myös mukana liuta ah niin trendikkäitä enkeleitä/puoli-jumalia aurinkolaseineen, nahkavaatteineen ja zippoineen. Aseina mm. bitmitit, nuo taivaallisen teknologian pienet älylliset viruskoneet joita syötetään epäonnekkaan uhrin sisuksiin.

Hal Duncanin kunnianhimoinen kirja oli lopulta aikamoinen vuoristorata. Tämä on juuri sellainen kirja jonka viimeisen sivun jälkeen alkaa miettimään, että mitä sitä oikein tuli juuri luettua? Kirjailija vie tarinaa (tai tarinoita) monella eri tasolla, aikakausilla ja eri maailmoissa ja välillä vauhdilla etenevä juoni vaatii ankaraa keskittymistä lukijalta. Kirjailija sekoittaa tarinaan myös uudelleen kirjoitettuja muinaisia legendoja ja myyttejä jotka varmasti sekoittaa valmiiksi hämmentyneen lukijan ajatuksia.

Hal Duncanin ansioksi voi kuitenkin sanoa mielenkiintoisen kehystarinan: enkelit versus demonit. Tämähän on suoranainen arkkitarina jonka harva on tainnut saada toimimaan niin kirjoissa tahi elokuvissa. Samoin kirjailijan ideoima Vellum-todellisuus joka on tuossa jossain, aivan lähellä vain kosketuksen päässä mutta kuitenkin siellä toisella puolella. Vellumissa kirjailijan selvästi rajaton mielikuvitus pääsee valloilleen kun hän tuo lukijan eteen toinen toistaan mielenkiintoisimpia maailmoja uskomattomine maisemineen.

Ja ne miinukset. Kun kirjailija sekoittaa selkeästi mielenkiintoiseen päätarinaan a) joka toiseksi kappaleeksi uudelleen kirjoitettuja muinaisia legendoja/myyttejä b) useita eri henkilöitä joita seurataan usealla eri aikakaudella. Joten käsissä on helvetillinen puuro tarinaa tarinan päällä. Ainakin allekirjoittanut koki jo pientä turnausväsymystä puolenvälin jälkeen ja kun kirjassa on n. 600 sivua, niin viimeinen sata sivua meni jo hammasta purren.

Välillä lukiessa tuli vain mieleen että ”mitä helv*.. tässä nyt tapahtuu!” tai ”jos tämä ja tämä olisi karsittu pois niin tämähän olisi lähes täydellinen..”. Lopuksi tuli mieleen myös vanha Gregory Widenin ohjaama taivaallinen trilleri The Prophecy vuodelta 1995 missä on aikalailla samanlainen tunnelma (klippi elokuvasta alimpana).

Kirja ei ollut kuitenkaan missään tapauksessa huono ja vaikka Vellumin jatkoakin on julkaistu ”Muste”-nimellä, se tulee päätymään kirjahyllyyni vasta alekorin kautta.

PS. Seuraava lukumatka on jo alkanut ensimmäisen kolmannen presidenttimme rekikyydissä kohti jäätävän kylmää vuoden 1914 Siperiaa.

Vihdoinkin ohi

Jesh! Vihdoinkin opiskelu on tältä erää ohi. Tentti tuli tehtyä ja muistoksi tuli hieno Microsoftin tittelin ja konserni pääsi nostamaan kompetenssinsa tasoa. Nyt sitten pidän pientä taukoa ammattikirjallisuudessa ja pääsen uppoutumaan normikirjallisuuden pariin. Lukujonoa on syntynyt taas lisää ja tilannetta ei helpota työn alla oleva Hal Duncan jonka lukeminen etenee hitaasti...

On jälleen se aika vuodesta..

Suomalaisella Kirjakaupalla näyttää olevan alennuskampanja päällä. Yllätykseni oli suuri kun huomasin että paikallisessa liikkeessä oli alennuksessa oikeasti muutakin kuin lavakaupalla niitä iänikuisia method putkistoja ja ikivihreitä puutarhakirjoja. Sorruin 23 euron edestä lyhentämään ikuista kirjahankintalistaani.

James Ellroy: Blood's a Rover

Levoton veri päättää ns. amerikan alamaailma-trilogian (Amerikan tabloidi ja Cold Six Thousand). Kirjassa tavataan jälleen trilogian edellisten osista tutut hahmot kuten lain nurjalle puolle vaihtaneen poliisin Wayne Tedrow Jr:n ja Hooverin juoksupojan Dwight Holly:n. Kirjan takakansi lupaa seuraavaa:

Vuosi on 1968. Mafia, J. Edgar Hoover ja Howard Hughes taistelevat Amerikan sielusta. Ganstereiden, läpimätien laivalvojien ja vallankumouksellisten ainesten taustalla ponnistelee presidentti  Nixon, joka ei suostu paljastamaan korttejaan.
Tässä jumalattomassa sotkussa rämpivät puolta vaihtanut poliisi Wayne Tudrow Jr., Hooverin käsikassara Dwight Holly ja keltanokkainen yksityisetsivä Don Crutchfield. Heistä tuskin kukaan selviää hengissä. Ja tuskin selviä Amerikkakaan.

Vanhassa muistissa on vielä kirjailijan Los Angeles-kvartetti minkä LA Confidentalista on myös tehty elokuva. Sanoisinko hiukan kesy versio kirjasta mutta äärimmäisen laadukas film noir-tyylinen elokuva.






Alastair Reynolds: Prefekti

Hyllyssä odottaisi lukemista vielä Sovituksen kuilu (Absolution Gap) mikä päättää Ilmestysten avaruus -kirjassa alkaa tarinan. Reynoldsin massiivinen insinööriscifi vaan iskee meikäläiseen, ja vaikka kirjat ovat aina poikkeuksetta n. 600 sivua ne pitää otteessaan. Kirjan takakansi lupaa seuraavaa (ote on Liken sivuilta):

Tom Dreyfus on prefekti, eräänlainen poliisi, ja yksi parhaista. Hänen työnantajansa on Sotisopa ja työmaansa Timanttivyö, Yellowstonen planeettaa kiertävä keinotekoisten ihmisasutusten muodostama utopistinen yhteiskunta.

Tuhoisa isku erääseen Timanttivyön habitaattiin vaikuttaa varsin yksiselitteiseltä tapaukselta - kunnes Dreyfus alkaa tutkia tapausta tarkemmin. Prefekti saa selville jotain, joka on paljon karmivampaa kuin murha. Salaperäinen hahmo nimeltä Aurora janoaa valtaa eikä halua Timanttivyön ihmisten enää päättävän omista asioistaan. Ennen pitkää Dreyfusilla ja hänen apulaisillaan on vastassaan jotakin hirmuhallintoakin pahempaa.

Marja Malinen: Pieni pullakirja

Kyllä, kirja pullasta. Pullan leipominen on kiinnostanut jo kauan ja laiskana miehenä en ole sitä saanut vain tehtyä. Olen joskus nuoruudessa opiskellut ravintolakokiksi ja ruokahuollon ollessa perheessämme luonnollisesti vastuullani, ajattelin nyt aloittaa kirjan avustuksella pitkään matkan pullien ihmeelliseen universumiin. Pakastepullien tarjoaminen vieraille on myös alkanut sapettamaan. Tässä pienessä kirjassa on useita eri pullareseptejä joten nyt pääsee liikkeelle, ja kokeilemaan. Voit varmaan arvata mitä takakannessa luvataan.

Anno Domini 2010

Vuosi 2010 tuli ja meni vauhdilla. Näin vuoden 2011 aluksi voisi listata taas menneen vuoden löydöt niin musiikin, kirjallisuuden ja elokuvien saralla. Olen huono laittamaan yleensä mitään paremmuusjärjestykseen joten listaan omat löytöni ilman mitään järjestystä.


Musiikki

Olen musiikin suurkuluttaja ja tänä vuonna Spotifyi tuli ja vei myös allekirjoittaneen mukanaan. Päätin jopa maksaa palvelusta. Palvelun yli 10 miljoonan musiikkikappaleen sisuksiin eksyy turhankin usein kesken työpäivän ja seuraavat levyt iskivät tänä vuonna:

Jaga Jazzist: One-armed Bandit

Tämä norjalainen yhdeksän henkilön bändi räjäytti itsensä allekirjoittaneen tietoisuuteen kesällä ja bändin levyt ovat sen jälkeen pysyneet kuuntelulistoillani yhä uudestaan ja uudestaan. Jaga Jazzist tekee ns. nu jazz/experimental jaskaa (tai mihin lokeroon tämän laittaakaan..). Alla kuitenkin hieno ja energinen Oslo Skyline -kappale. Jos levy kiinnostaa niin tässä on Spotifyi-linkki.

Quantic Presents...The World's Rarest Funk 45's Vol 1 and 2

Jos vanha Groove/Funk kiinnostaa niin tässä sitä riittää. Brittiläinen DJ/tuottaja Will Holland aka Quantic on kasannut todella vahvan kokoelmaparin vanhoja Groove/Rare Groove/Funk -hittejä menneiltä vuosikymmeniltä kahdelle levylle. Levyjen biisit pistävät takuuvarmasti vanhankin lanteet liikkeelle. Linkit levyihin Vol 1 ja Vol 2.

Magenta Skycode: Relief

Magenta Skycode on Jori Sjöroosin projekti. Jori tunnetaan paremmin säveltäjänä ja tuottajana PMMP:n takana. Kun kuulin tätä tuoreinta Relief-levyä, en ollut uskoa että kyseessä on suomalainen yhtye. Jumalan kiitos että Suomessa tehdään yhä enemmän laadukasta ja kansainvälisen kuuloista musiikkia. En osannut kuitenkaan valita kumman Skycoden levyn tähän laittaisi, IMO bändin debyytilevy III on myös todella laadukas.

Manic Street Preachers: Postcards From A Young Man

Tätäkin levyäkin odotettiin kuin kuuta nousevaa. MSP takoo vuodesta toiseen suht tasokkaita levyjä ja tämäkin soi ja kuullostaa hyvältä. Suosittelen.

Suomalaisista Jukka Poikan Kylmästä lämpimään ja Mariska & Pahat Sudet sekä tietysti Palefacen Helsinki Shangri-La, näyttivät viime vuonna että marginaalimusiikki pystyy rikkomaan rajoja ja sotkemaan mukavasti välillä sitä tylsän tasaista valtavirtaa.

Elokuvat

Valitettavasti on vai niin että ison veden takana oleva Hollywoodville suoltaa vuosi vuodelta yhä enemmän ja enemmän laaduttomampaa elokuvaa. Jos esimerkiksi katsotaan viime vuoden TOP 25 eniten katsotuimpien elokuvien listaa niin itkuhan siinä meinaa päästä. Itse olen viime vuonna innostunut katsomaan vanhempia elokuvia joista osa onkin alla olevalla listalla.

Inception

Christopher Nolanin voisiko sanoa "välityö" ennen Batman kolmosta. Joka myös osoittautui aikamoiseksi globaaliksi kassamagneetiksi ja erittäin hyväksi elokuvaksi. Tuore idea höystettynä hyvällä kässärillä ja näyttelijöillä. Pidin elokuvasta.

Kick-Ass

Hassu ultraväkivaltainen komedia wannabe supersankareista. Juuri sopivaa katseltavaa tällaiselle kieroutuneen mustan huumorin ystävälle. Hihittelyä alusta loppuun..

Seitsemän Samuraita

Akira Kurosawan mestariteos, kirjaimellisesti. Sain katsottua elokuvan elämäni ensimmäisen kerran Yle Teemalta joulunpyhinä alusta loppuun kaikki 207 minuuttia. Yksinkertainen juoni mutta niin täynnä kaikkea muuta monella eri tasolla. Hieno hieno elokuva.

Cool Hand Luke

Tämä vanha Paul Newmanin klassikko tuli hankittua Blu-Ray -julkaisuna. Elokuva on todella kauniisti remasteroitu HD-formaattiin. Stuart Rosenbergin ohjaama klassikko vuodelta 1967 on mielestäni yksi Paul Newmanin parhaimpia elokuvia ja joka on muutenkin täynnä hienoja näyttelijöitä.

The Ghost Writer

Roman Polanskin elokuvat kiinnostavat aina ja tämä uusin ei myöskään petä. Ewan MacGregor ja Pierce Brosnan olivat rooleihinsa nappivalintoja.  Tästä taitaa olla kirjakin olemassa..

Kirjat

Kuten ehkä blogista huomaatte, en lue satamäärin kirjoja per vuosi, ehkä juuri ja juuri kymmeniä. Aikaa kuluu perheen kanssa, sitä kuluu myös liian paljon televiission parissa ja sitä myös lohkeaa liikaa elokuviin. Näin loppuvuodesta sitä upposi myös ammattikirjallisuuteen. Viime vuonna ne kiinnostavimmat kirjat olivat..

Kaiho Nieminen: Pakolaisten Kuski

Kaiho Nieminen taitaa olla niitä harvinaisia suomalaisia kirjailijoita johon olen tarttunut, poislukien Päätalon, Linnan ja Waltarin. Nykyinen suomalaiskirjallisuus ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta. Arvioni kirjasta löytyy täältä. Kaiho Nieminen yllätti ennen kaikkea taitava kirjoittajana sekä kirjan 1860-luvun kesäinen Suomi-Filmi maisema värikkäine hahmoineen oli mainiota luettavaa. Suosittelen tutustumaan.

Cormac McCarthy: Tie

Yksinkertaisesti pelottava kirja. Pelottava siksi että sitä luettuasi alkaa tajuamaan kuinka lähellä Me olemme samaa tilannetta. Arvioni täällä.

Isaac Asimov: Säätiö

Tämä oli kutkuttava trippi nuoruuteni vuosiin, sinne kasarille joilloin scifiä tuli luettua enemmänkin. Asimov on itselleni edelleen yksi niistä suurista kirjailijoista ja Säätiö genrensä suuria kivijalkoja. Arvioni täällä.

Yann Martel: Piin elämä

Kirjan absurdi tarina ei voi olla kiinnostamatta. Jos pitää seikkailutarinoista niin tämä on luettava. Arvioni täällä.

Martin Hårdstedt: Suomen Sota 1808-1809

Ruotsalainen historioitsija on kirjoittanut valaisevan perusteoksen ruotsalaisten kannalta lähes amatöörimäisesti  hoidetusta sodasta. Kirjassa kuvataan myös mielenkiintoisesti 1800-luvun Suomea sodan kurimuksessa. Arvioni täällä.

Lopuksi: Luin viime vuonna selvästi aivan liian vähän historiaa (ja aivan liian vähän yleensä!). Tänä vuonna asia on korjattava. Lupaan siis parantaa lukutahtiani, eli televiission katselu pitää vähentyä. Vaikka työ alla oleva Hal Duncanin 600 sivuinen teos etenee mannerjäätikön sulamisnopeudella niin uskon että tästä vuodesta tulee paljon parempi lukuvuosi.

Uutisia valkokankaalta

Näin loppuvuodesta on tullut ainakin muutama allekirjoittanutta kiinnostavaa elokuvauutista.

Yann Martelin Life of Pi (Piin elämä) kuvataan vihdoinkin elokuvaksi (lukukokemukseeni tästä). Ohjaajaksi on valittu Taiwanin lahja Hollywoodvillelle eli Ang Lee. Miehen meriitteihin kuuluu laadukkaita elokuvia kuten herkullinen Eat Drink Man Woman (1994), visuaalisesti kaunis Crouching Tiger, Hidden Dragon (2000) sekä lopullinen läpimurto Brokeback Mountain (2005), josta hän myös nappasi Parhaan Ohjaajan Oscar-palkinnon. Mielestäni Ang Lee on hieno valinta Piin Elämän ohjaajaksi eikä ruoriin onneksi valittu mitään unelmatehtaan tusinaohjaajaa. Kuvaukset on suunniteltu aloitettavaksi nyt tammikuussa, ja jos kaikki menee putkeen, saamme nauttia elokuvasta joulukuussa 2012. Niin, ja ensimmäinen casting on myös jo tehty: Piscine Molitor "Pi" Patelin rooliin on valittu 17-vuotias intialainen Suraj Sharma, jolla ei ole aikaisempaa näyttelijäkokemusta joten on mielenkiintoista nähdä miten roolitus lopulta onnistuu. IMDB:n mukaan Gérard Depardieu on myös liitetty projektiin.

Toinen isompi uutinen (ainakin minun mielestäni) on elokuvaohjaaja Terrence Malickin uuden projektin The Tree Of Life -elokuvan trailerin julkaiseminen. Ohjaaja jolta tulee elokuvia ehkä kaksi kymmenessä vuodessa, mutta jonka elokuvat ovatkin sitten omaa luokkaansa: kapinallinen Julma Maa (Badlands 1973), kaunis historiakuvaus Onnellisten aika (Days of Heaven 1978), sekä IMO yksi parhaimpia sotaelokuvia Veteen piirretty viiva (Thin Red Line 1998). Siinä muutamia menestyselokuvia joihin kannattaa ehdottomasti tutustua. Ja nyt ohjaajan kauan odotettu uutuus lumoavan kaunis The Tree Of Life joka tulee ensi-iltaan ensi kesänä. Enempää spoilamatta kts. alla oleva trailer. HUOM HUOM! Ihan ensimmäisenä vaihda videoikkunan kuvaresoluutio isommaksi

James Joyce: Dublinilaisia (Dubliners, 1914)

James Joyce on varmasti tuttu nimenä kaikille kirjallisuuden ystäville. Itselleni Joyce on niitä historian hämärissä lymyäviä mestareita joiden kirjoihin virittäytyy aina eri tavalla kuin nykykirjailijoihin, jotenkin kirjaan fokusoituminen on eriluokkaa. Luvassa on siis aina mielenkiintoinen lukuprojekti.

En nyt tarkkaa muista koska innostuin Joycesta, nimi taisi tarttua mukaan kun viime vuosina päätin sivujuonena etsiä maailmankirjallisuuden suuria nimiä kokoelmaani. Kirjahyllyssä jonottaa nyt yhtä kolossaalisia nimiä kuten Graham Greene, John Steinbeck, William Faulkner, Ernest Hemmingway, Jack London ja nyt herra Joyce.

James Joyce rakasti kotikaupunkiaan Dublinia. Jos vähääkään kaivaa kirjailijasti tietoa niin se selviää hyvin nopeasti. Pentti Saarikosken suomentamassa novellikokoelmassa Dublinilaisia kirjailija kuvaa tuon 1900-luvun alun irlantilaiskaupungin hidasta mutta kiivasta elämää väkevällä otteella. Kyseessä on novellikokoelma jossa on 15 eri tarinaa, ja vaikka tarinoiden keskimääräinen pituus on varmaankin juuri päälle 10 sivua niin Joyce on saanut niihin tiivistettyä uskomattoman intensiviisiä tarinoita. Tuntuu kuin Joyce olisi kirjoittanut 15 täysipitkää kirjaa ja ottanut niistä pätkiä ja tehnyt niistä maistiaisia tähän novellikokoelmaan. Itse koin että niistä suurimmassa osassa olisi ollut potentiaalia moneen kokopitkään kirjaan, kevyesti. Kirjailija kuvasi itse kirjaa seuraavasti kustantajalle

"Tarkoitukseni oli kirjoittaa tutkielma maani moraalisesta historiasta, ja valitsin tapahtumapaikaksi Dublinin, koska se tuntui olevan lamaantuneisuuden keskus. Olen yrittänyt esitellä ynseälle yleisölle kaupungista neljä näkökulmaa: lapsuuden, nuoruuden, aikuisuuden ja julkisen elämän. Tämä on tarinoiden järjestys. Olen kirjoittanut teoksen suurimmaksi osaksi tunnollisen ilkeästi.."   

Ja juuri noita elämän peruselemettejä kirjassa kuvataan. Välillä tarinoissa painaa päälle lähes ahdasmielisen tunkkainen katolilaisuus kun toisaalla rakastutaan ja kuollaan. Minuun kolahti eniten 12 sivuinen 'Vastineet' jossa julkijuoppo toimistoapulainen Farrington yrittää selvitä työpäivästään ja yhä synkkenevästä elämästään jota hallitsee alkoholi. Tarina päättyy siihen kun Farrington palaa kotiin töistä ja pubi-illastaan ja pahoinpitelee kepillä pienen poikansa. Tarina joka päättyy lauseeseen "Minä rukoilen Ave Marian sinun puolestasi, isä, jos et lyö minua...Minä rukoilen Ave Marian..." ei jätä kylmäksi, huh.

Novellikokoelma on siitä hieno että jokainen tarina pistää mielikuvituksen jälkeenpäin lentämään. Sitä jää miettimään miten tarinat siitä mahdollisesti jatkuisivat, ja toisaalta tämän tyylinen kerronta ärsyttää tuhottomasti. Tuntuu että on juuri kun on päässyt sisään mielenkiintoiseen tarinaan ja kurkistamaan sen värikkäiden hahmojen elämään, niin kirjailija päättää aloittaa uuden tarinan. Ihan kuin kirjailija haluaisi haastaa lukijan jatkamaan tarinaa.


Kiitokset kuitenkin Herra Joycelle vaikuttavasta lukukokemuksesta.


Dublinilaisten tunnelmia:

Hän istui ikkunassa ja katseli kun hämärä lankesi kadulle. Hän nojasi päätään ikkunaverhoihin, ja hänen sieraimissaan oli pölyisen kretongin tuoksu. Hän oli väsynyt.
Vähän ihmisiä meni ohi. Viimeisessä talossa asuva mies meni ohi kotimatkallaan; hän kuuli miehen askelien kopisevan sementtiseen jalkakäytävään ja sitten rahisevan hiilimurskatiellä uusien punaisten talojen edessä.